keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Työ tekijäänsä odottaa

Käsi on kipeä - tenniskyynärpää, se riesa - enkä ole pystynyt uudistamaan keittiön tuoleja kuten suunnittelin. Ostin aikanaan antiikkiliikkeestä neljä tuolia ruokapöydän kaveriksi halvalla, 80 euroa koko satsi. Tuoleissa oli ankea (ja likainen) rahkasammalenvihreä kangas ja ne olisivat kaivanneet vähän muutakin kunnostusta. Mikä lie silloinkin estänyt, mutta niin vain kävi, että tähän saakka kaksi tuoli on ollut käytössä ja kaksi varastossa. Tarvittaessa keittiössä on turvauduttu pyöreisiin jakkaroihin. Niitä on neljä; kolmessa olen toteuttanut itseäni ja neljättä raukkaa on käytetty tähän asti remonttihommissa. Kaksi tuolia siis sai lisäpehmuketta ja uuden päällisen - thaimaalaisen batiikkikankaan, josta tiesin jo alkuaan ettei se kestä kauan. Ei haitannut, halusin juuri tämän kankaan tuoleihin. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että toinen päällinen on hajonnut. Niinpä päätin tehdä tällä kertaa viisaammin ja vaihtaa päälliset saman tien kaikkiin neljään tuoliin. Reippaasti hain tuolit varastosta ja sopiva keväinen ruusukangas löytyi kaapista. Kangas näytti minusta mukavalta ja on tukevampaa, joten heti kun käsi sallii, meillä istutaan vaaleanpunaisilla ruusuilla.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Vaaleanpunaiset tulppaanit

Ulkona tuiskuttaa ja on kylmä ja siksi tarvitsin jotakin kaunista piristystä. Nyt keittiön ikkunalla on kauan sitten maalaamani verhon seurana vaaleanpunaisia tulppaaneja. Verho on kutakuinkin ensimmäinen juttu, jonka maalasin ja jälki on sen mukaista. Lisäksi se on vuosien varrella kulahtanut pesuissa, joten siitä ei voi ottaa lähikuvaa. Mutta näistä tulppaaneista voi - ah, mikä herkullinen väri!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Finelin sinistä


Käyn ihan suotta kirpputoreilla. Sisareni tekee myös minulle löytöjä niin tiuhaan, että voisin ulkoistaa koko kirppistelyn hänelle. Tai ehkä makuni on niin yksinkertainen (sininen, sininen, sininen, turkoosi, sininen, sininen, sininen, sininen, vaaleanpunainen, sininen, sininen...), että minulle sopivien tavaroiden hoksaaminen on helppoa. Nyt löytyi tämä Finelin sininen puolentoista litran kattila. Ihana kattila lienee 60-luvulta, mutta on silti erinomaisessa kunnossa. Vain vasemmassa hantaakissa ja yläreunassa on pikkuvikoja, mutta muuten kattila on käyttövalmis. Kuvio on hauska, kuka lie suunnitellut? Minullahan on myös tämä Finelin kulho, itsensä Kaj Franckin suunnittelema, huomasin juuri netistä. Siinä on viime kesän yhden pikakeikan marjasaalis. Huom, ensimmäinen marjastusreissu yli viiteentoista vuoteen. Emme ole aiemmin löytäneet kunnon marjapaikkoja, mutta viime kesänä löytyi useampi. Toivottavasti ensi kesä on samanlainen, sillä minusta tuntuu, että olen löytänyt sisältäni pienen himomarjastajan. Tätä kirjoittaessani mieleen ehti tulla kaikenlaisia muistoja lapsuuden marjastuksesta. Yleensä ajoimme koko perhe sopivan vaaran rinteille, isä hävisi jonnekin sankkojen kanssa ja me lapset jäimme äidin kanssa poimimaan näköetäisyydelle autosta. Kun isä lopulta tuli kaikki astiat ja reppu täynnä marjoja, me olimme jo ehtineet syödä eväät ja kyllästyä koko touhuun. Ikimuistoinen on myös reissu, kun puolukoita oli kaikki mättäät täynnä ja satoi räntää. Siinä sitä sitten poimittiin puolukoita lumen seasta lapaset märkinä. Aika hauska reissu kohmeisista käsistä huolimatta! Ja kouluunkin niitä marjoja piti poimia, kaksi litraa per nuppi. Joinakin vuosina koko koulun oppilaat kuskattiin metsään ja joinakin vuosina vaaditut marjat vain vietiin tiettynä päivänä kouluun. Talvella sitten saimme itse poimituista puolukoista lappapuuroa ja puolukkasosetta. Vieläkö tällaista harrastetaan nykyään kouluissa?

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Hyvää ystävänpäivää!

Vauhdikkaita liukuja ja aurinkoista laskiaisviikkoa toivottelee Pupuneiti Mimosa!

perjantai 12. helmikuuta 2010

Pieniä ihanuuksia

Komeroa siivotessa putkahti esiin tavaroita, joita en muistanut omistavani! Löysin tämänkin omenalippaan. Siinä oli hauskoja koruja, joita pidin yhteen aikaan paljon. Ja nyt ne ovat olleet vuosia ihan muistamattomissa. Kukkakorvikset olivat in jollain vaaleanpunaisella kaudella. Samoihin aikoihin ostin myyjäisistä liikuttavan pienen vaaleanpunaisen enkelin, joka on minusta edelleen ihana. Tämän 10 gramman punnuksen tarinaa en muista, mutta niin vain se on kulkenut mukana vuosia. Punnuksen ja muiden ihanuuksien alla on parilla kolikolla (markalla) kirppikseltä ostettu liina. Lippaassa oli myös turkoosi kissarossi, joka on jostain käsityöläisten myyjäisistä, samoin kuin pellavalangasta taiteiltu laama. Niitä en ole paljoa pitänyt, mutta Kreikasta ostetut turkoosit helmet ovat olleet kovassa käytössä. Pidän kivihelmistä, vaikka ne painavat enemmän kuin simpukoista saatavat helmet ja Kreikan-hankinta on myös omistamani kauniit vihreät malakiittihelmet.
P. S. Oma kannettavani on jälleen käyttökunnossa. Tässä ilmainen vinkki HP:n kannettavan omistajille: Jos koneesi yhtäkkiä pimenee eikä käynnisty ollenkaan, tarkista HP:ltä, onko siinä valmistuvirhe. Jos on, ei ole merkitystä, onko takuu voimassa vai ei.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Kyllä koettelee ;o(

Tietokoneongelmat ovat taas riesanani. Kummilapsen pelimyllykään ei enää pelitä... En siis pääse kehuskelemaan uudella retrotäkilläni.

Kaikenlaisia koneongelmia on ollut syksystä asti; ensin hajosi työkännykkä, sitten työkannettava, sitten pyykinpesukone. Samaan syssyyn lassahti jääkaappi lopullisesti ja sitten oma kannettava. Ja nyt kummilapsen kone. Onko vika minussa vai missä??? Ystävättärelläni oli selitys asiaan: Minuun yritetään ottaa yhteys universumista! Ilmankos kaikenlaista sattuu! Kameran, television, dvd:n ja auton hajoamista odotellessa...

maanantai 1. helmikuuta 2010

Ennen - Jälkeen... eiku Kesken

Vaikka blogissa on ollut hiljaista Tallinnan-reissun jälkeen, huushollissa on tapahtunut jotain. Vuodenvaihteessa ilman mitään varsinaista lupausta tuumailin, että tänä vuonna voisin paneutua tavaran vähentämiseen. Kaikenlaista kun on vuosien varrella kertynyt yli oman tarpeen eikä kaikkea voi säilyttää, niin nyt oli aika varata kirppikseltä pöytä ja tyhjennellä paikkoja.

Tästä komerosta piti ottaa Ennen- ja Jälkeen-kuvat, mutta intouduin yhtenä iltana myöhään käymään sitä läpi enkä siinä tohinassa muistanut Ennen-kuvaa. Ehkä se on hyvä, ei hävetä ihan niin paljon. Tämä on siis Kesken-kuva: Osa tavarasta on jo mennyt kirppiskasaan, osa roskiin ja osa odottaa lattialla pääsyä takaisin hyllyille. Komeron vasenta ovea olen vasta vähän raottanut, mutta onneksi se näytti olevan huomattavasti paremmassa järjestyksessä. Tavaran vähentämisestä tulee ihmeen hyvä mieli - ihan kuin olisi saanut paljonkin aikaiseksi - ja mukavaa on myös se, että kauppa kirppiksellä tuntuu käyvän.

P.S. Kaappi näyttää puolityhjänä jopa sotkuisemmalta kuin se oli ennen siivouksen aloittamista. Näinhän siinä käy, kun tavaroita on summamutikassa vedelty ulos sieltä... Huh huh. Lupaan (lähinnä itselleni), että kaappi on kohta supersiisti.