maanantai 24. joulukuuta 2012

Joululintu - Valokuvatorstai: Perinne


Kävelemme hyytävässä pakkasillassa jätkänkynttilöiden valaisemaa tietä kohti hiihtostadionia. Saamme käsiimme lämmittävät glögit ja etsimme paikkamme rinteeseen rakennetusta katsomosta. Varpaita nipistelee ja hengitys höyryää. Edessämme alhaalla on jäälinna, jonka ikkunoissa loistavat kynttilät.

Tiu´ut kilisevät; joulupukki poroineen, tontut, lumihiutaleet, riekot, korpit, metsäneläimet ja Jääkuningatar saapuvat kulkueena. Esitys alkaa ja kylmyys unohtuu, tarina vie mukanaan. Joululintu saapuu ilmojen halki ja tuo joulun mukanaan. Ilkeä Jääkuningatar vastustaa lämpöä ja ystävällisyyttä, mutta lopulta hänen jääsydämensä sulaa. Revontulten tanssiessa taianomainen joulumieli valtaa kaikkien sydämet.

Rukan koulun jouluinen musiikkinäytelmä esitettiin nyt jo 17. kerran.

Rauhallista Joulua ystävät!

Lisää Valokuvatorstain perinnetulkintoja täällä.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Outojen olioiden jälkeen yllätys


Kiinalaisen puutarhan vieressä oli oliotalo; taidetta vai ei? En ole ihan varma, haluaisinko asua talossa, jonka seiniin on maalattu kummallisia otuksia.





Vai ovatko nämä joku huippujuttu, josta minulla ei ole aavistustakaan?



Yksi oli oli harhautunut aika kauas kotitalostaan...


Olioiden jälkeen tuli erilainen juttu, huomattavasti enemmän minun makuuni: Minilainasto kadulla! "Ota tästä luettavaa ja kun olet lukenut kirjan, palauta se tähän. Tai jos haluat, voit tuoda tilalle jonkin toisen opuksen." IHANAA! Miten on mahdollista, että kirjakaappi säilyy ehjänä, siinä on kirjoja eikä sitä ole sotkettu??? Ja lastenkirjaosastokin löytyy:



Minä löysin kaapista ohuen punaisen kirjan. Kannessa kurkisti vanha rouva, jonka valkoinen tukka oli kauniilla kiharoilla ja jolla oli kirkkaanpunaista huulipunaa. Vasta kotona tajusin, kuka kuvassa on.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Moritz von Bethmannin puutarhassa




Yöllä oli satanut lunta. Pieni kiinalainen puutarha oli pelkkää valkoista, vihreää ja tummanruskeaa... ja vettä, josta kuvastuivat puut, kasvit ja rakennukset. Mikä rauha keskellä suurkaupunkia! Ei juuri muita liikkeellä kuin sorsat ja me.



Varakkaan juutalaisen pankkiirin 1700-luvun lopussa perustamassa puutarhan keskellä on nykyään muureilla ympäröity Taivaallisen Rauhan Puutarha, joka on rakennettu feng shuin mukaisesti ja jonka materiaaleista suurin osa on tuotu Kiinasta. Ihana hengähdyspaikka!



Joku oli käynyt täällä ennen meitä ;-)




tiistai 11. joulukuuta 2012

Pääasia


Tärkein syy mennä Frankfurtiin juuri nyt olivat joulumarkkinat! Jostain syystä en ole koskaan käynyt missään Saksan kaupungissa joulumarkkinoilla, vaikka kaikki niitä hehkuttavat. Frankfurt valikoitui kohteeksi, koska ystävättäreni asuu siellä ja vieläpä ihan keskustassa.



Ja markkinoilla kävimmekin sitten useampana päivänä, eka kerran suoraan lentokentältä... pitihän turistin saada heti tuntuma tähän tärkeään tapahtumaan ;-) Käyttäydyimme kuten paikalliset eli emme ostaneet mitään, vaan keskityimme kiertelemään ja nauttimaan tunnelmasta.



Oleellinen asia joulumarkkinoilla on ostaa syötävää ja juotavaa kojuista. Tutuksi tulivät suklaakuorrutetut bretzelit ja hedelmät, glühwein (vaalea glühwein + Amaretto, nam!) ja tämä elsassilainen herkku, Flammkuchen! Näyttää pizzalta, mutta ei ole sitä: ohuempi ja rapeampi pohja, tomaattisoseen sijasta joku kermaviilisörsseli. Herkku tarjoiltiin vaneri"lapiolta", josta piti maksaa parin euron pantti. Rahan sai takaisin, kun lapion palautti. Flammkucheneita oli kolmea sorttia, lohi, kinkku ja vegetarisch, jonka minä valitsin. Mielettömän hyvää!


Aina kun osti Glühweinia, mukista piti myös maksaa parin euron pantti. Muuten kukaan ei vaivautuisi palauttamaan mukia, koska sitten kun muki on tyhjä, on saattanut ehtiä jo ties mihin asti. Joulumarkkinoilla ei nimittäin ole mikään tiukkapipomeininki; ihmiset kuljeksivat muki kourassa ja kenties ilmaispipari toisessa eikä kukaan käske pysymään jonkin aitauksen sisäpuolella tms. Eikä kukaan silti rähinöi tai toikkaroi liian humalassa.



Nyt minulla on sitten harmaa keramiikkamuki, jossa on sinisiä kiekurakuvioita (kuulemma Frankfurtin seudun omenaviinin tunnus) ja keskellä punainen vaakuna, jossa lukee Frankfurter Weihnachtsmarkt 2012 ja on kuva täältä joulumarkkinoiden pitopaikasta eli Römeriltä, vanhalta raatihuoneentorilta. Saa nähdä, maistuisiko kotimainen vaalea glögi (alkoholiton) ja Amaretto yhtä hyvältä kuin Frankfurtissa. Muki on ainakin oikea.


Koko joulumarkkinoiden ihanimmassa kojussa myytiin paperisia joulutähtiä. Ne loivat kojun ympärille salaperäisen tunnelman.


Ai niin, Bratwurstit jäivät syömättä, koska olen tällainen makkaroihin epäluuloisesti suhtautuva henkilö... ehkä ensi kerralla sitten!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

"Mainhattan"









Ensimmäisen adventtiviikonlopun vietin Frankfurtin auringonpaisteessa, sumussa ja lumisateessa. Kuvia seuraa...

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Itsenäisyys


S-marketin eteisessä seisoi vanha mies harmaassa sotilaspuvussa, joku kunniamerkkikin rintapielessä. Kädessä keräyslipas ja tummansinisellä kankaalla päällystetty levy ja levyssä pieniä siniristilippuja. Tuskin vilkaisin häntä, kävelin ohi kuten kaikki muutkin. Ulkona vasta tajusin.

Hän oli oikea ihminen, joka oli ollut sodassa, jotta meillä olisi kaikki tämä. Häpesin omaa kiittämättömyyttäni ja hyvinvointimme itsestään selvänä pitämistäni. Palasin autolta takaisin ja tungin lippaaseen kaikki taskusta löytyneet kolikot. Kiitokseksi sain hyvän itsenäisyyspäivän toivotuksen ja siniristilipun.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Neuloosin vaivaamille

Hyvä ystävä kertoi ihkauudesta, kivasta paikasta Järvenpäässä - neulekahvilasta, joka ei ole mikään pop up -jutska vaan auki normaalisti.
Olimme jo pitkään yrittäneet nähdä, joten tietysti suunnistimme "Lapaseen". Sinne oli helppo löytää (ihan lähellä asemaa) ja ovikin oli kutsuvasti auki.
Paikka oli käymisen arvoinen; eriparisia huonekaluja, lähellä tehtyjä pikkusyömisiä (ehdin maistaa muikkukäärylettä, lohipiirakkaa ja puolukkarönttöstä, kaikki ihania) ja kahvit ja teet tarjotaan aina ruusukupeista. Lentävässä Lapasessa voi heittäytyä nojatuoliin neulomaan tai selaamaan neulelehtiä aivan kuin olisi omassa olohuoneessaan. Ja jos omat puikot ja langat jäivät kotiin, talo tarjoaa keskeneräisiä neulegraffitteja jatkettavaksi.
Neuloosin riivaamille oli tarjolla sukkalankojen lisäksi de luxe -lankoja kuten Noroa, Rowania ja ties mitä, mistä tällainen normikutoja on vain lukenut tähän asti.
Lentävä Lapanen on kahden ystävyksen toteutunut unelma ja minusta he ovat onnistuneet tekemään paikasta viihtyisän. Luulenpa, että neuloosi on tarttunut minuunkin ja pian olen Lapasessa syynäämässä tarkemmin Noro-hyllyjä ;-)

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Valokuvatorstai: Sunnuntaina 4. marraskuuta 2012 klo 14.00


... joutuu laskemaan kutimen käsistään ja menemään keittiöön laittaakseen ruokaa.

Lisää tänään kahdelta otettuja kuvia täällä.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Valokuvatorstai: Karkki vai kepponen?


Luonto järjesti kunnon kepposen Hangon kaupungin kuntatekniikan miehille: Lumi yllätti Plagenin uimarannan karusellin kankaineen. Karkkia ei ollut nyt tarjolla.

Lisää karkkeja ja kepposia täällä.

torstai 25. lokakuuta 2012

Ei pitäisi olla liian innokas


... kun harrastaa jotakin uutta niin kuin vaikkapa taijita.

Jos pieni kiinalainen opettaja pystyy kolmen minuutin alkulämppärin jälkeen menemään kyykkyyn ja venyttämään siitä toisen jalan sivulle melkein spagaattiin, niin ei pitäisi kuvitella että itse pystyy samaan, ainakaan ilman seuraamuksia:

- Polvi/polventaus on viikon kipeä
- Köpöttelee töissä niin hitaasti, että pomokin ihmettelee
- Ei pystykään menemään suppismetsään
- Juuri kun polvi vähän tokenee, nitkauttaa sen niin, että kipu on kahta kauhiampi
- Ei pysty ajamaan kotiin
- Virolainen tk-lääkäri määrää suoralta kädeltä 15 päivää lepoa
- Joutuu makaamaan kaiken päivää ja lukemaan solkenaan dekkareita
- Jumiutuu eteläsuomalaiseen pikkukaupunkiin kesärenkailla, vaikka lunta ja räntää on luvattu koko maahan.

Lopulta kun ei enää jaksa maata, lukea ja syödä, lähtee kohtaloaan uhmaten haukkaamaan raitista ilmaa ja silloin näkeekin yllättäen City of Rotterdamin auringonlaskussa. Ei sittenkään niin huono päivä!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Oi syksy!





Kostea sumu on vallannut pienen kaupungin meren rannalla - lokakuinen Hanko, tykkään!


Voisiko joku kertoa kaupungin miehille, että kankaan voi ottaa pois karusellista???