torstai 26. huhtikuuta 2012

Tiantan - Peking 8




Viidensadan vuoden ajan Taivaan poika saapui tänne Keisarillisesta palatsista talvi- ja kesäpäivänseisauksen aikaan kiittämään taivasta sekä kuukalenterin ensimmäisen kuukauden 15. päivänä rukoilemaan runsasta satoa. Taivaan poika eli Keisari kannettiin jadesta valmistetussa katetussa tuolissa ja mukana oli noin kahdentuhannen hengen keisarillinen seurue, joka koostui Keisarin sukulaisista, hoviväestä, ministereistä, tanssijoista jne. Tavallinen kansa ei päässyt seuraamaan seremoniaa.








Nykyisin Taivaan temppeli monine rakennuksineen ja puistoalueineen on avoinna kaikelle kansalle ja pekingiläiset ovatkin ottaneet puiston olohuoneekseen. Siellä voi tavata tuttavia, pelata, tehdä käsitöitä, jutella, levätä ja siinä sivussa yrittää myydä turisteille kaikenlaista - eniten näytti olevan tarjolla virkattuja käsilaukkuja, hattuja, tyynynpäällisiä ja leluja.








Taivaan temppelinä pidetään usein tätä pyöreää rakennusta, mutta nimi tarkoittaa koko aluetta. Pyöreä rakennus on Runsaan sadon rukouksen sali, jossa Keisari suoritti osan rukousseremonioista. Sali on rakennettu kokonaan puusta ilman nauloja ja sen kolmikerroksiseen kattoon on käytetty 50 000 sinistä lasitettua tiiltä. (Jos mahdollista, kannattaa käydä täällä sateen jälkeen, sillä vesi on puhdistanut katon kaikesta pölystä.) Salin arkkitehtuuri sisältää runsaasti symboliikkaa, esim. kultaisin lootuksin koristellut neljä keskimmäistä pylvästä edustavat vuodenaikoja ja ulommat punaiset pylväät kuukausia ja päivän kahtatoista hetkeä, jotka ilmoitettiin kaupunkilaisille kahden tunnin välein Rumputornista rummuttamalla.






Alueella on useita samanlaisia kiinanpunaseinäisiä ja sinikattoisia rakennuksia. Tähän ei päässyt sisään, mutta Runsaan sadon rukouksen salin eteläpuoleisen aukion molemmin puolin on rakennukset, joissa on Taivaan temppelin historiasta kertovat kiinnostavat näyttelyt, joissa kannattaa pistäytyä.










Runsaan sadon rukouksen salista johtaa 360 metrin pituinen Punaisiksi portaiksi kutsuttu silta Keisarilliseen taivaanholviin, joka näissä kuvissa häämöttää sumun keskeltä. Sillalle johtaa portti, jonka suljettujen ovien edessä kiinalaiset hyvin mielellään haluavat poseerata. Kiinalaisille on hyvin tärkeää ottaa aina kuvia, joissa he itse ovat. Nytkin paikalla oli muuan neljän naisen seurue, joista jokaisesta otettiin lukuisia kuvia eri asennoissa (huoh...). Ja sitä tapahtuu joka paikassa, aina pitää ottaa monta monituista kuvaa jokaisesta paikalla olleesta. Pitävät varmaan outoina meitä suomalaisia, jotka mieluiten ovat kameran toisella puolella ;-)


Keisarillista taivaanholvia, Kaikumuuria ja temppelin pyhintä paikkaa Pyöröalttaria emme käyneet nyt katsomassa, sillä Taivaan temppelin koko aluetta ei ehdi yhdellä parin-kolmen tunnin käynnillä nähdä. Jäi taas katsomista seuraavaksikin kerraksi!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Yong He Gong -lamatemppeli - Peking 7





Yong He Gongin lamatemppeli on kutakuinkin samannimisen metroaseman päällä, joten sinne on hyvin helppo päästä. Samantien kun olimme tulleet metrosta kadulle, kimppuumme hyökkäsi joku munkki - ei lamamunkki vaan joku muu - ja alkoi puhua pölpöttää meille. Emme tajunneet mitään. Sitten ymmärsin kaksi sanaa: Hong Kong ja money. Eli hän kerjäsi rahaa päästäkseen Hong Kongiin. Aika kova homma, jos aikoo kerjäämällä saada lento- tai edes junalippurahat. Heittäydyimme täysin ymmärtämättömiksi emmekä antaneet killinkiäkään. Sen sijaan karistimme hänet kannoiltamme ja ostimme liput temppeliin. 25 yuanin (3,30 euron) lippu olikin aika hauska: Lippu oli pieni kirjekuori, jolla pääsi portista sisään, ja kuoren sisältä löytyi minikokoinen dvd-levy, jossa oli temppelin esittely. Ihme ja kumma, levy toimii koneessani.





Temppeli on täysin toimiva tiibettiläisbuddhalainen temppeli munkkeineen päivineen. Erään oppaan mukaan munkkeja olisi peräti 200, mutta näimme ehkä kymmenkunta. Temppeli on rakennettu 1600-luvun lopussa ja sen rakennuksissa on piirteitä han-kiinalaisesta, mongolialaisesta, mantsu- ja tiibettiläisarkkitehtuurista. Lisäksi se eroaa Pekingin kaikista muista temppeleistä siinä, että sen kattotiilet ovat samanlaisia kullanvärisiä lasitiiliä kuin Kielletyssä kaupungissa.



Ensin tuntui, että täälläkin on tosi paljon väkeä, mutta sitten huomasin, että eihän temppeleissä käy juuri kukaan, Pekingissä kun on asukkaita kai jo 15 miljoonaa... Ehkä siitä johtuu, että suunnilleen joka paikassa voi ottaa valokuvia paitsi temppelien paviljongeissa, joissa buddhapatsaat ovat. Yong He Gongin tärkeimmässä paviljongissa on 26 metriä korkea Buddha, joka on veistetty yhdestä nepalilaisen santelipuun kappaleesta.




Suomalaiseen pelkistettyyn ja tylsähköön arkkitehtuuriin tottuneelle tällaiset temppelit ovat uskomattomia koristeellisuuden ja värienkäytön vuoksi. Voisin ihastella kaikkea päiväkausia!





Temppeli oli hienossa kunnossa, lieneekö puunattu ennen olympialaisia. Nytkin näyttivät korjausmiehet puuhaavan jotain yhdessä välikössä. Kiipeilivät kohti kattoa aika huterilla tikapuilla. Ovissa ja ikkunapuitteissa oli kullattuja koristeita ja samoin lasitettuja koristeita seinissä ja muureissa. Jopa roskapöntöt olivat lohikäärmekuvioitua lasitettua keramiikkaa! Sellaiset eivät ikinä säilyisi ehjinä Suomessa...



"Kuuma linja" Buddhan luo - tiibettiläisiä rukousmyllyjä ;-)

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Maidanglao ja muuta ateriointia - Peking 7




Maidanglao ja Yingshi Canting eli McDonalds ja Hard Rock Cafe löytyvät myös täältä ja ehdittiinhän niissä käydäkin: On ihan sama, missä päin maailmaa olet McDonaldsilla - tiedät mitä saat. Hard Rock Cafe oli sen sijaan taas vähän pettymys...


Mutta kiinalainen ruoka - vesi herahtaa kielelle kun muistelen sitä, se on aivan mielettömän hyvää! Kiinassa olen pettynyt siihen vain pari kertaa vuosien varrella ja olen sentään syönyt sitä aika monesti. Takuuvarma ruoka, jota minäkin osaan tilata ilman mitään sanakirjaa on palatsikana eli Gongbao Jiding, kanaa ja maapähkinöitä. Usein aika tulista ja aina herkullista. Toinen yksinkertainen ja herkullinen ruoka on paistettua munaa ja tomaattia - nimi vaan on niin hankala: Xihongshi Chao Jidan. Lisäksi kiinalaista teetä ja jo pärjää! Ja tarvittaessa osaan tietysti tilata vettä, olutta ja kokista. Kokis on helppo, sanot vain "kölö" ;-)


Yhtenä päivänä satuimme johonkin etniseen ravintolaan, jossa vähäinen kiinantaitoni ei riittänyt, mutta onneksi siellä oli valokuvat ruoista. Niinpä tilasimme jotain kalaa ja jotain lihaa, joka ei ollut nautaa tai lammasta. Ehkä se oli jakkihärkää. Oli mitä oli, se oli tulista ja herkullista! Kalassa oli paljon ruotoja, mutta sekin oli hyvää. Ensimmäistä kertaa olin Kiinassa ravintolassa, josta ei saanut teetä. Joimme sitten pelkkää kuumaa vettä, koska olimme ihan palelluksissa ja kädet kohmeessa tuntikausien ulkona kuvaamisesta.



Ankkaillallinen vähän paremmassa Sijiminfu-ravintolassa oli kyllä tämän matkan herkullisin, ehkä siksi, että sen tarjosi kiinalainen ystäväni, joka tietysti osasi tilata kaikenlaisia herkkuja, ihan liikaa kahdelle ihmiselle... Kiinalaiset tilaavat aina liikaa ruokaa, koska se kuuluu heidän vieraanvaraisuuteensa (ja aina voi viedä ylimääräiset herkut kotiin perheelle...). Pekinginankka on aina vain yksi osa ateriaa, sen huipentuma. Ankka paistetaan avouunissa,jota ei lämmitetä millä tahansa haloilla vaan hedelmäpuiden oksilla, ja kun ankka on valmis, kokki viipaloi sen asiakkaiden viereen tuodulla pienellä pöydällä.


Ankanlihaviipaleita, rapeaksi paistunutta nahkaa, kevätsipulia ja kastiketta laitetaan hyvin ohuelle lätylle, joka kääritään nyytiksi. Nyytinkääräisy vaatii vähän harjoitusta, mutta kiinalaiset kyllä ymmärtävät, jos se ei länkkäriltä ihan heti onnistu. Välillä syödään ankkaa, välillä muita pöydän antimia. Ruokia nostellaan omilla puikoilla tarjoiluastioista suoraan suuhun tai omalle pikku lautaselle.


Kiinalaiseen pöytäkulttuuriin kuuluu, että - merkkinä ruoan herkullisuudesta - maiskutellaan, hörpitään ja röyhtäillään estottomasti ja kesken ruokailun voidaan vaikka pistää tupakaksi. Tavallista on, että sekä pöytä että lattia ovat ihan siivottomia ruokailun päätyttyä. Ystäväni on kuitenkin ollut niin kauan töissä länsimaisessa yrityksessä ja myös matkustanut niin paljon, että kiinalaisen mittapuun mukaan nauttimamme illallinen oli kaukana herkullisuudesta ;-)

torstai 5. huhtikuuta 2012

Hutongissa, Rumputornissa ja Hiilikukkulalla - Peking 6


(Jos joku on jo ihan lopen kyllästynyt katsomaan Kiina-kuvia, kannattaa vältellä tätä blogia pääsiäisen yli ;-D)






Hutong tarkoittaa vanhaa asuinaluetta, jossa kapeat kujat risteilevät muurien ympäröimien pihatalojen välissä. Hutongeja on jyrätty pajon kerrostalojen tieltä, mutta nyt niiden arvo on huomattu, niitä on kunnostettu ja ne halutaan säilyttää, ovathan ne omaleimaista Pekingille. Hutongissa huomaa, että kiinalaisesta uudesta vuodesta ei ole kovin pitkä aika; ovissa on pahoilta hengiltä suojelevien jumalien kuvia ja kamanoissa punaiselle paperille kirjoitettuja onnea tuottavia lauseita.


Hutongin keskellä muutaman kilometrin päässä Kielletyn kaupungin pohjoispuolella ovat Kellotorni (Zhonglou, yllä) ja Rumputorni (Gulou, alla) pienen aukion pohjois- ja etelälaidoilla. Gulou-metroasemalta on mukava kävely hutongin halki torneille. Kellotornissa on valtava pronssinen kello, riittää, että sen on nähnyt kerran, mutta Rumputorniin kannattaa kiivetä jyrkät portaat (ei huonopolvisille!) useamminkin, sillä siellä on mahdollisuus nähdä ja kuulla mahtavaa rummutusta! Rummutus vaihtelee vuodenajan mukaan ja toisinaan rummuttajat ovat pukeutuneet hienoihin keisariajan asuihin.







Rumputornista näkee yli hutongin ja myös suoraan kohti etelää, jossa sen ja Kielletyn kaupungin välissä on Hiilikukkula (Jingshan). Kukkula on tehty Kiellettyä kaupunkia ympäröivästä vallihaudasta nostetusta maasta, mutta se ei silti ole ihan mikä tahansa pikkukukkula. Huipulla on temppeli, joka (saaste)sumuisena päivänä näkyy aavemaisena kaukaisuudessa.






Kiertelimme Rumputornilta Hiilikukkulalle hutongin halki ja Beihai-järven rantaa ja saavuimme sinne sopivasti hämärän laskeutuessa. Kukkulalle kannattikin kiivetä, sillä temppelistä avautuivat upeat näkymät Kielletyn kaupungin oranssien kattojen ylle! Ja hetken päästä Kielletyn kaupungin takana etelässä syttyivät Taivaallisen rauhan aukion valot...



Ja kun kiersimme temppelin pohjoispuolelle, näimme sinne, mistä olimme juuri taivaltaneet eli Rumputornille.



Laskeuduimme kukkulalta Kielletyn kaupungin pohjoisportille ja jatkoimme matkaa pitkin sen pohjoislaitaa koilliselle kulmatornille.




Osuimme paikalle, kun kiinalaista morsiusparia kuvattiin - veteen heijastuva valaistu kulmatorni olikin hieno tausta. Kuvaajalla vain oli hieman vaikeuksia päästä riittävän korkealle parhaan kuvakulman löytämiseksi ;-)