torstai 28. helmikuuta 2013

Burnett


Tein viime viikonloppuna taidehankinnan: Ostin Burnettin. Kaikkihan tiedätte tämän tunnetun ja hyvin tuotteliaan taiteilijan?


Laitoin taulun ensin keittiön peräseinälle, mutta se jäi pöhkösti lampun taa piiloon. Siispä siirsin sen sinne, mihin alunperinkin sitä ajattelin.


Kyllä tuo Burnett sopii ihan hyvin tuonne katonrajaan parin vanhan kahvimyllyn ja yhden kuparipannun seuraan, eikö vain?


Burnett on maalannut paljon Pariisin katunäkymiä ja hänen taulujaan on levinnyt ympäri maailman. Ne vaihtavat omistajaa pilkkahinnalla tai jopa sadoilla dollareilla tai euroilla. Minä maksoin omastani viitosen.


Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että Burnett ei ole kukaan yksittäinen taiteilija vaan todennäköisesti burnetteja tehtailevat katumaalarit, taideopiskelijat tai niitä tehdään jopa jossain meksikolaisessa nyrkkipajassa massatuotantona. Huhun mukaan sen omistajan kerrotaan sanoneen, että jos ihmiset tietäisivät, kuka heidän taulunsa on maalannut, he polttaisivat sen ("will burn it").






keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Sumu



Auringon laskiessa pakkanen kiristyy ja sumu hiipii järveltä... ja lopulta nousee täysikuu.







sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Keltaista pastellia ja helsinkiittiä





Perjantaina minulla oli tilaisuus käydä paikassa, johon ei yleensä maijameikäläisellä ole juuri asiaa ja minäkin kävin vain Engel-salissa. Engel-sali sijaitsee entisessä Matruusirakennuksessa, joka on valmistunut 1820.



Paikka on tietysti Merikasarmi Helsingin Katajanokalla.




Katajanokka on minusta aina ollut ihana alue ja minä onnellinen olen jopa asunut siellä hetken aikaa vuosia sitten. Jäänmurtajat tuovat siihen tällaisen laivabongarin mielestä oman erityisen leimansa. Ainoa mikä pilaa Katajanokan henkeä ovat ns. uuden puolen punatiiliset kerrostalot (ymmärrettävästi niistä ei ole kuvan kuvaa...).


Mutta miksi kaikille jäänmurtajille ei voi lähettää postia?


Nyt jälkikäteen huomasin, että kirjasto on kuitenkin "avoinna kaikille kiinnostuneille".

torstai 7. helmikuuta 2013

perjantai 1. helmikuuta 2013

Japanilaista kirjansidontaa


Viime viikonloppuna olin japanilaisen kirjansidonnan kurssilla ja innostuin mielettömästi! Joskus kauan sitten olen opiskellut viikon länsimaista kirjansidontaa jo edesmenneen kirjansidontagurun Kalevi Tainion johdolla ja silloinkin olin ihan innoissani. Japanilainen (tai kiinalainen) kirjansidonta on kuitenkin yksinkertaisempaa ja nopeampaa ja siten sitä on helpompi tehdä myös arkitohinoitten keskellä.


Kahden päivän kurssilla sain aikaiseksi neljä kirjaa, joissa kokeilin vähän eri juttuja. Haitarikirjoja en tehnyt ollenkaan, koska halusin paneutua näihin.


Ensimmäisessä kirjassa sivut on taitettu ulkosyrjästä pussille. Tapa juontaa juurensa tussikirjoituksesta; siveltimen muste imeytyi näkyviin paperin takapuolelle ja tekemällä sivuista kaksinkertaiset se saatiin piiloon. Sidonta on neljän pisteen perussidonta, jonka tein pellavalangalla ja lopuksi kiertelin lankaa vielä sidokseen. Lopputuloksesta näette, että malli oli ihan ikiomani ;-) Heti kun olin liimannut nuo laatikosta löytyneet tarrat kanteen, huomasin, että ne eivät olleetkaan minun juttuni - liian siistejä ja teollisia... Mutta olkoon. Tähän kirjaan aion siirtää kurssimuistiinpanoni.


Seuraavaksi tein japanilaisten kauppiaiden Hantori-muistikirjan. Se koostuu kolmesta taitetusta paperinipusta ja keskimmäiseen nippuun tehdään ripustusnaru. Paperina käytin jotain ehkä käsintehtyä paperia ja kansina on tapettia. Ripustusnarun tein sävyihin sopivista helmilangoista. Kansien etutaitokset vielä liimaan kiinni. Näistä kirjoista ei kannata tehdä ihan minimaalisia, koska vihot tekevät kirjasta vähän pönköttävän. Minä taltutin liian pönäkkyyden Tainion kurssin aikana hankkimassani prässissä.


Kolmas kirjani on Daifuku- eli tilikirja, jonka sidokset ovat hyvin yksinkertaiset ja muodostavat myös ripustuslenkin. Tilikirjoja oli tapana niputtaa pitkällä narulla yhteen, jotta ne oli tulipalon sattuessa helppo siepata mukaan ja näin saatiin pelastetuksi kaupankäynnin kannalta tärkeät tiedot.


Sivut ovat viivoitettuja, paitsi ensimmäinen ja viimeinen ruskeaa paperia. Kannet koristelin kiinalaisilla leikkiseteleillä, joita yleensä poltetaan esi-isien muistopäivänä. Tilikirjaan ne sopivat mielestäni mainiosti. Viimeistelin kirjan sitomalla ripustuslenkkiin aidon vanhan kiinalaisen kolikon.


Viimeinen aikaansaannokseni on yksinkertaisin muunnelma neljän sidontapisteen kirjasta. Kirjan kulmiin on tehty K´ang Hsi -sidonta eli Keisarinkulma, joka on saanut nimensä keksijältään, Kiinan keisarilta K´ang Hsilta. Kansina tapettia (ei reunataitoksia), sivut terran väristä paperia, paitsi ensimmäisenä ja viimeisenä Kiinasta tuodut oranssi-kulta paperit, jotka vastaavat esi-isille polttamalla lähetettävää rahaa. Lisäksi laitoin piristykseksi väliin muutaman sivun käsintehtyä paperia.


Kurssi oli niin kiva, että me kaikki toivomme jatkokurssia. En ostanut kirjoja varten mitään tarvikkeita, vaan kaikkea löytyi kotoa (paitsi tapetinpalaset ovat opettajalta). Kurssin jälkeen surffasin netisssä ja etsin aiheeseen liittyvää tietoa ja huomasin, että täällä on tehty ihania koptilaisia kirjoja. Haluan oppia tekemään myös niitä!