torstai 31. joulukuuta 2009

Joulu pohjoisessa III

Sinä päivänä tuprutti lunta joka suunnasta. Kävelyretkellä näkyi valkoisen lumen lisäksi enimmäkseen siniharmaita sävyjä. Se sopi hyvin, ne olivat kauniita ja rauhallisia. No Fordsonhan se siinä odottelee kesää. Näitä sinisiä ikkunoita en ollut ennen huomannutkaan. Nyt ne näyttivät hauskoilta, kun pensaissa oli jouluvalot hämärässä päivässä. Näiden kuvien myötä toivotan sinulle, blogini lukija, valoisaa ja onnellista vuotta 2010!

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Väinö, joulun iloisin tonttu

Väinö on pieni karhu, joka rakastaa seikkailuja metsissä ja vaaroilla. Väinö on metsäntutkija, joka tekee talvisin lumipeitteen tarkkailulentoja helikopterilla ja tutkii kesäisin pohjoisen kasvilajeja ja pieneläinten elinoloja.
Väinöä ei pakkanen pelota eivätkä itikat kiusaa sitä kesällä.

Joulu pohjoisessa II

Kovassa pakkasessa kävelyllä nuoremman kummilapseni ja Rekun kanssa. Jo puoli viiden aikaan oli kuutamo ja tähtikirkas taivas. Kävelimme katulamppujen ulottumattomissa pientä tietä rantaan ja kuu teki maisemasta sadunhohtoisen. Pakkasviiman nipistellessä poskia ihailimme Otavaa, Orionin vyötä ja muita, tuntemattomia tähtiä. Kaupungissa asuvalle tällainen hetki on elämys.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Joulu pohjoisessa I

Joulunvietossa pohjoisessa toisen siskon luona. Aattoateria ison pöydän ympärillä kynttilöiden hämyisessä valossa lähes sataneljäkymmentävuotiaassa hirsiseinäisessä pirtissä hänen miehensä lapsuudenkodissa. Yli ysikymppinen vanhaisäntä johti edelleen voimakkaalla äänellään joululaulujen yhteislaulua. Siihen oli tällaisenkin seiskan laulajan helppo yhtyä.

torstai 24. joulukuuta 2009

Väenpaljous


Tonttulan majataloon on vuosien saatossa kerääntynyt niin paljon väkeä, että tilanne alkaa olla samanlainen kuin eräässä toisessa majatalossa kauan sitten.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Rentouttava joululahja naisille

Annen ja Ellun touhut jaksoivat yhä naurattaa ja hävettää - jopa kolme iltaa peräkkäin. Kumman kaa on edelleen huvittava. Jopa niin, että dvd tallensi kaikki 20 jaksoa. Sitten pätkin tallennuksen, poistin mainokset, lisäsin jaksojen nimet ja valitsin tunnuskuvat. Sen jälkeen tein levyt ja eilen huiskin kannet kasaan. Tässäpä oivallinen täsmätoivelahja siskoille ja ulkomailla asuvalle ystävättärelle, joka ei ole nähnyt sarjaa aiemmin. Rentoa joulua heille!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Aamu keittiössä

Neljännen adventin aamu on yllättävän valoisa, ehkä lumi saa sen aikaan. Tai se, että nousin myöhään ;o) Joulun tunnelmaa luovat amaryllis sisaren koristelemassa ruukussa ja halvennusmyynnistä hankittu metallinen kynttilanjalka. Aamupalaksi on tarjolla illalla leivottuja lihariisipasteijoita.

Tykkään tästä kynttilänjalasta, mutta oli vikatikki ostaa myös jotain halpoja kynttilöitä. Yksi kynttilä ehti jo kuvaushetken aikana lorauttaa talia liinalle. No, onneksi vain vähän, saan sen varmaan pois kun se on kuivunut.

torstai 17. joulukuuta 2009

Designia vuodelta 1960

Työnantaja muisti jälleen kunnon joululahjalla. Ripahan sen jo kertoo: Timo Sarpanevan valurautapata vuodelta 1960. Koska pataruokien tekotaitoni on olematon, ei tällaiselle padalle ole ollut tähän saakka tarvetta. Nyt pitänee opetella karjalanpaistit ja burgundinpadat. Eikös ne ohjeet ole yleensä sellaisia, että pilko lihat ja porkkanat, heitä ne pataan, kaada vettä päälle niin että peittyvät, heitä joukkoon muutama pippuri ja kokonainen sipuli. Anna hautua uunissa viisi tuntia tai niin kauan kuin viikkosiivous kestää. Hämmennä välillä jos muistat ja kun olet siivonnut, lorauta joukkoon kermaa ja keitä potut. Kata pöytä, nosta ruoat pöytään ja käske väki syömään. Jotta pilkkomishommat sujuisivat rivakasti, lahjaan kuului myös Janne Loiskeen vuonna 2008 suunnittelema hiiliteräsveitsi ja bambupuinen Match-leikkuulauta. Niin ja pari rumia mutta ehkä näppäriä patakintaita (en viitsinyt kuvata niitä). Jospa löytyisi joku maukas kanapataohje, sellaista olisi mukava kokeilla.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Sorsakoski-onnea

Voi tätä onnea, joka minua on viime aikoina kohdannut! Aiemmin löysin Sorsakosken veitsiä 30 - 50 sentillä aika monta ja nyt ihan eri paikasta monta haarukkaa hintaan 80 senttiä kpl. Ruokalusikoista olen joutunut maksamaan jopa euron, mutta pikkulusikat ovat olleet 20 - 30 senttiä kpl. Joskus kauan sitten meillä kotona oli Sorsakosken aterimia, mutta vuosien kuluessa ne joutuivat jonnekin, niin että lopulta niitä oli jäljellä vain muutama. Minulle asti niitä taisi tulla vain yksi veitsi. Mutta nyt saan jälleen käyttää niitä, aika mukavaa! (Kappas vaan, tuo viimeinen kuva on epätarkka. Nyt on jo niin pimeää, etten voi ottaa uutta, joten olkoon toistaiseksi.)

perjantai 11. joulukuuta 2009

Vanhanaikaista

Eilen tein vanhanaikaisia hankintoja: Lumikki-kerrastonappeja ja Prymin hakaneuloja. Varsinkin nuo napit ovat niin nostalgisia, että niitä täytyy ehdottomasti hyödyntää ompeluksissa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Mustaherukkamehua ja hunajantuoksua

Tänä vuonna joulumyyjäisistä ei ole vielä löytynyt paljonkaan lahjoja. Ehkä tavaraa on kaikilla jo riittävästi tai tarjonta myyjäisissä melko samanlaista. Joitakin onnistuneita hankintoja olen kuitenkin tehnyt! Korvapuustit, pikkuleivät ja saaristolaislimput eivät edes ehtineet kuvaan ;o) Ei myöskään kahden euron ranteenlämmittimet, koska tarvitsen niitä jatkuvasti työpaikalla. Vinkka ja vilu on se hinta, minkä joutuu maksamaan siitä, että maisemakonttorissa saa istua lasiseinän ja päivänvalon äärellä. Näinä flunssa-aikoina jonkun ahkeran tekemä mustaherukkamehu on mitä parhain pikku lahja. Ja kynttilöille on aina käyttöä! Toisissa parasta on väri ja toisissa tuoksu.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Martta ja Rudolf

Aikoinaan meillä kotona joulukorttien kirjoittaminen kuului aina itsenäisyyspäivään. Kokoonnuimme ruokapöydän ääreen, joku meistä lapsista luki ruutupaperille ties minä vuonna kirjoitettua ja moneen kertaan korjailtua nimilistaa, joku luki osoitemuistiosta osoitteen ja yleensä isä kirjoitti kortit. Kortit oli levitelty aiheen mukaan pöydälle ja yhteistuumin päätimme, minkälainen kortti kullekin vastaanottajalle oli sopiva. Neuvottelua käytiin myös korttiin kirjoitettavan tervehdyksen muodosta. Tällä menetelmällä korttien kirjoittaminen kesti melko kauan, mutta siihen aikaan kellään ei ollut niin kiire kuin nykyään.

Vuosien varrella korttilaatikkooni on kertynyt monenlaisia joulukortteja, mutta joka vuosi ostan aina myös täydennystä. Nyt ostin muutamia Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun iki-ihania kortteja. Pari muuta tonttukorttia ja myös Mauri Kunnaksen kortteja olin ostanut jo aiemmin. Kaikista näistä korteista yhden ostin ihan itseäni varten - Wendelinin Lumihiutalelapset:

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Itsenäisyyspäivänä

Sytytetään tietysti suomalaisen käsityöläisen tekemät itsenäisyyspäiväkynttilät.

torstai 3. joulukuuta 2009

Itsenäisyyspäivää odotellessa

Kaivoin esiin kotoa perityn koivuisen kynttilänjalan, jonka kerran maalasin turkoosiksi ja koristelin tähdillä. Siinä innostuksessa sudin sama teema mielessä pari pientä naulakkoa, kenkätelineen, keittiöjakkaran ja peilin, joka on jo siirtynyt pienemmän kummilapseni hoteisiin. Näitä ihania pieniä liinoja minulla on viisi, maksoivat yhteensä pari euroa kesälomareissulla eteen osuneella kirppiksellä.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Kesäkeittoa tai jouluglögiä


Kattilavarastoni täydentyi viime kesänä kahdella oivalla kattilalla. Toisessa tehdään kesäistä keittoa koko porukalle ja toisessa lämmiteteään glögiä parille hyvälle ystävälle. Bonuksena ison kattilan kaveriksi löytyi samanlainen kippo.

P.S. Sinillä on mukava arvonta Jotain sinistä -blogissaan.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Ensimmäisenä adventtina

Pitäisi ehdottomasti ainakin kuulla Hoosianna ellei pääse sitä itse laulamaan.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Ei tule valmista

Siskon kanssa on pitkin vuotta pelasteltu kirppiksiltä Aarikan kynttilänjalkoja. Hän jo esittelikin omiaan täällä. Hän on löytänyt melko freesissä kunnossa olevia, minulle on osunut vähän nuhjaantuneempia. Hopeiset oli jo joku tuunannut kertaalleen. Ja minä päätin tehdä niistä kauniimpia. Hopeapöly leijaili ilmassa ja kerääntyi harmaaksi jauhoksi käsiin, kun hioin niitä, mutta lähti kuitenkin aika helposti, sekä kynttilänjaloista että käsistä.
Ensimmäisestä tuli pelkkä tuhru. Väristä olisin tykännyt, mutta miksi se on näin epätasainen? Miksi tempera ei toimi tässä? Pakko hioa pois.
Lopulta kaikki kolme oli maalattu ja lisäksi öljytty. Se ei sittenkään ollut ehkä viisas ratkaisu, sillä värit muuttuivat tosi tummiksi.
Niinpä maalasin ne uudestaan öljyn päälle. Näyttävät edelleen aika tummilta, mutta teen ratkaisun jatkosta vasta huomenna. Vaikka adventti pukkaa päälle ja kynttilänjalat pitäisi saada käyttöön...

tiistai 24. marraskuuta 2009

Pieni pala Aasiaa

Eteinen odottaa jonkinlaista uudistusta, mutta tässä pieni vilkaisu sen nykyasuun. Vuosia sitten siskontyttö oli kanssani maaliostoksilla ja yhteistuumin päätimme, että vaaleansiniset seinät olisivat tosi hienot. Nyt kiinalaiset huonekalut ja suomalainen taivaansini tuntuvat hitusen ristiriitaiselta yhdistelmältä. Näiden huonekalujen on tarkoitus vastedeskin olla eteisessä. Ja thaimaalaisen marionetin kuuluu edelleen ottaa vieraat vastaan salaperäisellä mutta levollisella hymyllään.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Iltahämyä

Otin heti käyttöön kirppikseltä viidellä eurolla löytämäni sinisen kukkapöydän. Nyt siinä ovat yhtenä pakkasyönä nuukahtaneet pelargoniat, mutta ehkäpä pian muutama tonttu tekee seuraa lyhdyille.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Kiilto esiin!

Osuin niin pikkuruiselle kirppikselle, että talvipalttoo päällä teki tiukkaa mahtua hyllyjen väliin. Paikka pursusi kiinnostavaa tavaraa, olin ihan alimitoittanut tarvitsemani ajan. Jotain aarteita sentään ehdin kahmaista mukaani: Alpakka- eli hienommin uushopealusikoita. Hinta huimat 30 - 50 senttiä kappale. Myyjämummo neuvoi kaupantekijäisiksi, miten niistä saadaan taas kiiltäviä: Konetiskiainetta lähes kiehuvaan veteen ja lusikat sinne kunnes vesi on haaleaa. Siinä koko salaisuus.Näistä tulee myöhemmin jotain itse tuunattua ihanaa <3

lauantai 14. marraskuuta 2009

Ruotsalaisten Arabia



Tähän asti en ole ollut kovin innostunut muista kuin suomalaisista astioista. Nyt kävi kuitenkin niin, että parin päivän välein törmäsin ihaniin Rörstrandin kahvikuppeihin, jotka tunsin tarvitsevani (en juo ollenkaan kahvia).

Ennen näiden kuppien omistamista en edes tiennyt, että Rörstrand on perustettu jo vuonna 1726 ja että Nobel-juhlissa kahvit ryystetään Rörstrandin kupposista. Tuskin kuitenkaan näistä röörirannoista (leima on lautasen pohjassa), vaikka kultakoristeiset ovatkin. Nämä kaksi paria maksoivat kirppiksellä yhteensä euron ja lisäksi sain kaksi irtokuppia yhteishintaan 20 senttiä.


Marianne Westman suunnitteli eräänä 1950-luvun sateisena juhannusaattona nämä sinikukkaiset Mon Amie -kupit, jotka tuntuvat jo nyt siltä kuin olisivat olleet minulla aina. Rörstrandin nettisivujen mukaan tästä sinisestä kuviosta on tullut vuosien saatossa jonkinlainen Rörstrandin tunnus. Nämä kaksi paria maksoivat kirppiksellä yhteensä kaksi euroa. Aah, rakastan näitä!


Marianne Westmanin täyttäessä 80 vuotta Rörstrand lanseerasi Mon Amiesta uudenmallisen kupin ja lautasen. Mutta nämä ovat ne aidot ja alkuperäiset.