tiistai 30. marraskuuta 2010

Kyllä kirjahylly tietää, osa I


Aika monessakin blogissa on ollut hauskoja postauksia, joissa on kerrottu itsestä omasta kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä. Niinpä tartuin myös hommaan. Osaan kysymyksistä löysin vastaukset sukkelaan. Toiset olivat hankalampia, sillä kirjastoni koostuu pääasiassa asiaopuksista enkä juurikaan omista kaunokirjallisuutta lastenkirjoja ja muutamia dekkareita lukuunottamatta. Mutta näin kirjahyllyni luonnehtii minua:


1. Oletko mies vai nainen? Antiikin nainen.


2. Kuvaile itseäsi. Yhdeksänkulmainen peili.


3. Kuinka voit? Miljoona totuutta.


4. Asuinpaikkasi. Löytöjen koti.


5. Mihin haluaisit matkustaa? Zhongguo - kulttuurimatkailua 1966.


6.Paras ystäväsi. Seljan tytöt.


7. Lempivärisi. The Greek Islands.


8. Millainen sää nyt on? Taikatalvi (sisältyy kirjaan Tarinoita Muumilaaksosta kolmen muun kirjan kanssa).

torstai 18. marraskuuta 2010

Seurakunnan istuimia



Ei minun pitänyt näistä vielä mitään sanoa, kun ei niille oikein ole paikkaa. Eikä kyllä tarvettakaan ollut, ei sitten minkäänlaista. Tai jos oli, niin korkeintaan yhden tuolin verran.


Mutta kun ne olivat aika hauskat, ja hyvää tekoa. Katsokaa näitä jalkojen liitoskohtia, laatutyötä kertakaikkiaan!


Ja jalkojen kumityynyt tarkoitettu kestämään tuhtejakin mummoja ja pappoja, tuolit ovat nimittäin seurakunnalta. Niissä on kuunneltu monet saarnat ja juhlapuheet, laulettu joululaulut ja veisattu suvivirret.



Näissä eivät ole aikuisten puheisiin kyllästyneet lapset keikkuneet tai rynkyttäneet, siitä ovat pitäneet huolen istuimien alle ruuvatut kannattimet. Niiden läpi pujotettu metalliputki on pitänyt tuolit paikoillaan ja rivit ojennuksessa.


Näin ne ovat olleet rivissä seurakuntasalissa. Aika kuluneita, mutta tutkin asiaa ja tuonkin läntin saa pois hiomalla ja uudella lakalla.



Ja kuinka käteviä nämä ovatkaan pinota! Sen puolesta olisin voinut ottaa kaikki tarjolla olleet viisi kappaletta. Mutta kuten sanottu, en ollut ennen näitäkään ihan tuoliton.


Ai niin, se hinta. 50 senttiä kappale.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Lehmänkauppoja?


Ostin Hilmalta muutaman lehmän. Rotukarjaa.


Mutta reilulla pelillä: Rahat sinne, lehmät tänne.


Yksi lehmä on jo suunnistamassa seuraavalle omistajalleen.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Tyynyliina, pellavahousut, lakana


Taisi edellisen postauksen kanssa muille käydä samoin kuin toiselle siskolleni; hän luki sen vain harppoen, koska ei halunnut tietää liian tarkasti. Ymmärrettävää... Parasta siinä asiassa on se, että sitä ei enää tapahdu.

Nyt sitten miellyttävämpiin aiheisiin ;o)


Olen aloittanut hyvissä ajoin ensi vuoden kesäloman valmistelut. Aion lopultakin kutoa itse perinteisen räsymaton ja talven aikana leikkaan siihen kuteet valmiiksi. Tutkin nettikeskusteluista, miten ihmiset ovat leikanneet kuteita ja näytti siltä, että aika moni lankasuoraan, jopa repimällä. Minä päädyin kuitenkin tekemään kuten muistan lapsuudesta äidin ja tädin tehneen - leikkaamaan kuteet viistoon.


Näiden leikattujen ja odottamassa olevien kankaiden perusteella matosta näyttäisi tulevan hyvin hempeä. Itseni tuntien mattoon tulee kyllä räväkämpiäkin raitoja, mutta vaikea kuvitella, että siitä ihan riemunkirjava tulisi.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kultainen lootus


Vielä varoituksen sana niille, jotka aikovat mennä EMMAan katsomaan 100 % Silk -näyttelyä: Näyttelyn yhteydessä esitetään englanninkielistä Kultainen Lootus -dokumenttia.

Dokumentin kertoja-minä on kiinalainen nainen, joka palaa kotiseudulleen, koska haluaa nähdä typistetyt jalat. Sekä hänen äidillään että tädillään on sellaiset. Tiedättehän ne pikkuriikkisiksi sidotut jalat, jollaiset olivat viehättävän ja seksuaalisesti puoleensavetävän naisen merkki vuosisatojen ajan Kiinassa?

Osuin paikalle kesken dokumentin enkä tiedä, miksi äiti tai täti ei näyttänyt jalkojaan. He opastivat kertojan jonnekin satojen kilometrien päähän katsomaan naista, jolla oli täydelliset kolmen tuuman jalat. Äiti tai täti kertoi, että pienet jalat olivat tärkein asia naiselle: Jos sinulla oli kolmen tuuman jalat, olit kaunis ja pääsit hyviin naimisiin. Jos ei, peli oli menetetty jo ennen kuin se alkoikaan.


Kertoja löytää naisen, mutta tämä ei suostu näyttämään jalkojaan. Hukkareissu siis. Kertoja palaa kotiseudulleen ja lopulta äiti ja täti näyttävät jalkansa. Dokumentin edetessä kerrotaan ja havainnollistetaan, miten jalkojen typistäminen tehdään: Ensin pienen tytön (ehkä 3 - 4-vuotiaan) jalat pestään ja hierotaan niin, että ne ovat hyvin pehmeät. Sitten varpaat isovarvasta lukuunottamatta taivutetaan päkiän alle ja sidotaan sellaiseksi pitkillä siteillä (minua alkoi yököttää tässä kohti). Jonkun ajan päästä siteitä kiristetään. Jossain vaiheessa jalkaholvin luut murretaan ja niin voidaan päästä kolmen tuuman ihannemittaan. Sitä tuskaa jaloissa ei voi edes kuvitella!


Lopulta äiti ja täti näyttävät jalkansa. Mikäli ymmärsin oikein, äidille oli tehty myöhemmin korjausleikkaus, sillä hänen varpaansa olivat suorassa (tosin hän sai ne myös käännettyä päkiän alle). Jommankumman jalat olivat nyt viiden tuuman pituiset, ehkä tädin, sillä hänelle leikkausta ei ollut tehty. Kun hän otti siteet pois, hänen jalkansa näyttivät niin kauheilta vääntyneine varpaineen, että poistuin salista, koska voin niin huonosti. Minua oksetti, vaikka en ole heikkohermoinen enkä tietääkseni myöskään raskaana.

(Kuvissa Kiinasta ostamani töppösjäljennökset, jalkaterän pituus noin neljä tuumaa eli 10 cm eli ihan liian paljon...)

maanantai 8. marraskuuta 2010

Silkin ihme


Piti kertomani Espoon-visiitistä, mutta Tallinna pukkasi väliin. Espoon kellomuseo oli hauska, mutta varsinaisesti minut veti Espooseen nykytaiteen museo EMMAn näyttely 100 % Silk - Kiinalaisen silkin tarina.

Näyttelyssä ei saanut ottaa valokuvia, joten kuvitan tämän kertomuksen saatavilla olevalla materiaalilla ;-) Yläkuvassa räätälin kiinalaisesta silkkibrokadista valmistama vanhaa mukaileva jakkuni, jossa on kiinalainen toispuoleinen "napitus". Tykkään yli kaiken kiinalaisista silkkibrokadeista ja niitä onkin tullut ostetuksi jonkin verran. Osa niistä on näissä kuvissa.


On uskomatonta, että Kiinassa silkkiä on valmistettu yli 5000 vuotta. Näyttelyssä oli esillä pala 4500 vuotta vanhaa silkkivyötä. Ei se kovin ihmeelliseltä näyttänyt, pieni (1,5 cm x 4 cm) mustunut kasa lankoja... Nämä vaatteet ovat 800 vuotta vanhoja, joten ikää on niilläkin. Aika harva nykyajan vaate kestäisi niin kauan.


Ostin näyttelyn yhteydessä julkaistun kirjan, vaikka se oli melko kallis (39 euroa). Olisi kuitenkin myöhemmin harmittanut, jos en olisi ostanut, ja sitten olisi ollut oma riesansa lähteä sitä EMMAsta erikseen hakemaan. Kirjassa on hyvät kuvat ja paljon asiaa silkistä. Ennestään omistan aiheesta huomattavasti littanamman kirjan Dragons and Silk.


Tässä pari esimerkkiä näyttelyssä olleista Qing-dynastian aikaisista vaatteista 1700 - 1800-luvuilta. Qing- eli mantsudynastia hallitsi Kiinaa 1600-luvun puolivälistä Kiinan tasavallan perustamiseen asti. Viimeinen keisari Pu Yi oli myös mantsu eli vähemmistökansallisuutta (enemmistö kiinalaisista oli silloin ja on myös nykyään han-kiinalaisia).


Suurten yhteiskunnallisten muutosten myötä myös naisten muoti muuttui. Tässä kaksi painokuvioitua qipao-mekkosta 1930- ja 1940-luvuilta. Parin vuosikymmenen aikana naisten vaate muuttui väljästä hehtaarihihaisesta "säkistä" puoli- tai lyhythihaiseksi vartalon siroutta korostavaksi puvuksi. Ja koska Shanghaissa oli saatavana ulkomailta tuotuja silkkipolvisukkia, mekko lyheni polveen. Mikä mullistus kiinalaisten naisten pukeutumisessa!


Kiinassa silkkimatoa pidetään lohikäärmeen esikuvana. Lohikäärme taas on keisarillisen vallan ja keisarin eli Taivaan pojan vertauskuva. Ja toisin kuin meillä, Kiinassa lohikäärme on kaiken positiivisen voiman symboli.

EMMAn yläaulassa on muuten näyttelyn ajan esillä Linnan itsenäisyyspäiväjuhlien silkki-iltapukuja eri vuosikymmeniltä. Osa puvuista oli kyllä pieni pettymys, moni on näyttänyt häikäisevältä tv:n välityksellä, mutta oli nyt luonnossa paljon vaatimattomampi.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Harmaata tihkua


Virallinen osuus Tallinnassa päättyi etuajassa, joten vein matkatavarat satamaan säilöön, otin kamerani (ns. käsilaukkukamera oli mukana) ja lähdin vähän kuljeskelemaan. Oli harmaata ja tihuutti vettä, mutta eipä ollut ruuhkaa vanhan kaupungin kujilla.


Kun oli aikaa, kuljin vähän eri reittiä ja näinkin ihania taloja. Saisivat vain kunnostaa niitä ennen kuin ihan kokonaan rapistuvat.


Tämä kolmen talon ryhmä näytti kiinnostavalta ja yllätyksekseni siinä olikin hotelli. Pistin nimen mieleen ja katsoin kotona netistä. Millainen hotelli se onkaan! The Three Sisters, jossa ovat asustaneet muun muassa Suomen presidentti, Englannin kuningatar ja Japanin keisari samoin kuin Metallica, Sting ja Rammstein. Heh heh, kelpaisi kyllä minullekin tuollainen majapaikka...


Ihan hotellin vieressä on Olevisten kirkko, tämä näytti olevan sen takaosa. Vasta kuvan otettuani huomasin, että siellähän on nunna toimissaan ikkunan takana.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Olümpia


Kävin pikaisella työmatkalla Tallinnassa ja yövyin Hotelli Olümpiassa, 23. kerroksessa. Hotelli on rakennettu neuvostoajalla (arkkitehdit Toivo Kallas ja Rein Kersten); nimittäin vuoden 1980 Moskovan olympialaisten purjehdukset käytiin Tallinnan edustalla, kuten me kaikki riittävän vanhat muistamme ;o)

Harmittavasti tulin pimeällä ja lähdin aamulla (väärä vuodenaika...), joten en saanut nauttia tarpeeksi maisemista. Ensi kerralla sitten! Huone oli positiivinen yllätys, vaikka moderni sisustus ei yleensä olekaan suosikkini. Tykkäsin siitä, että siellä oli jotain erilaista: Eteisen koko seinän kokoisessa peilissä oli John Lennonin Imaginen sanat. Miksihän on valittu juuri se kappale, onko sillä jotain syvempää merkitystä? En huomannut kysyä keltään työkaverilta, onko kaikissa huoneissa sama tarina.


Kylpyhuoneen ja eteisen välinen seinä juuri ammeen kohdalla oli kyllä vähän pöhkösti mattalasia ja siinä wet-sanoja kirkasta lasia. Lasiseinä "reikineen" vastapäätä eteisen peiliä ei välttämättä olisi kovinkaan mukava, jos asuisi vaikkapa ei-niin-tutun työkaverin kanssa. Minä asuin yksin, joten minun rauhaani se ei häirinnyt.


Se se vasta erityistä olisi ollut, jos sana olisi ollut märg... pieni virolainen tuulahdus kaiken modernin joukossa. Ehkä se olisi kuitenkin ollut liian kotoista, pientä ja vaatimatonta.


Hotellikosmetiikkakin oli tavallista hienompaa, nimittäin Anne Semoninin sitrustuoksuisia tuotteita.