maanantai 29. elokuuta 2011

Leidin leningit ja kuvat


Joskus keväällä Hesarissa oli kiva juttu Lady Ostapeckistä ja hänen valokuvistaan. Niinpä kesälomalla suunnistin Tampereen Vapriikkiin katsomaan näyttelyä.



Lady Ostapeck on vuonna 1918 syntynyt amerikansuomalainen muotokuvaaja, joka löysi 1960-luvulla vanhan paljekameran kirppikseltä ja alkoi ottaa fantasiavalokuvia. Niissä kuvattavat ovat pukeutuneet vintagepukuihin ja koruihin, jotka Lady on etsinyt ja löytänyt kirppiksiltä.




Lady halusi ottaa kuvattavistaan kauniita kuvia, joissa on pehmeä tunnelma. Hän ei koskaan kuvannut kiireessä, vaan halusi aina ensin tutustua kuvattavaan ja saada siten tämän hyvät puolet esille.





Lady rakastaa muodin historiaa ja kuvausrekvisiitta - puvut, asusteet ja korut - ovat 1840 - 1950-luvuilta.



Ladyn tyyli -näyttely ilahduttaa vintagepuvuista ja vanhanaikaisista valokuvista kiinnostuneita Vapriikissa maaliskuuhun 2012 saakka.


sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kävin kirkossa...


Tänä kesänä kävin kahdessa hyvin erityisessä kirkossa. Ensimmäinen niistä on Hattulan Pyhän Ristin kirkko, jossa olen halunnut käydä siitä lähtien, kun muutama vuosi sitten ostin siitä kertovan kirjan.




Täysgotiikkaa edustava kirkko on rakennettu 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa. Kellotapuli on vuodelta 1813.


Jo sisään astuessa pääsee ihastuksen huokaus: Kaikki seinät ja katot ovat täynnä maalauksia!




Aaah, ihania! Al secco -menetelmällä tehdyt maalaukset ovat vuosilta 1513 - 1516, alkuperäisimmät ja laajimmat Suomessa.


Seinissä ja katoissa on 180 Raamatun tapahtumaa ja pyhimyskertomusta luomisesta viimeiseen tuomioon.




Jotenkin pidän tästä alttarista, kuluneista lankuista, pylväistä ja kaiteista sekä kauhtuneesta punaisesta maalista ja samettityynystä.


Kirkko on täynnä näkemistä; yksi käsityöläisten taidonnäyte on vuodelta 1701 oleva saarnaspulpetti.




Hieno ja koristeellinen, ja sitä kannattelee liikuttava puu-ukkeli, Kristoforos. Sitä kun katsoo, tulee heti halu antaa kunnon kolehti, niin vetoava on sen katse.


Kaiken tämän kauneuden ja taidokkuuden lisäksi kirkossa on nelisenkymmentä puuveistosta, joista kuuluisin on ns. Liedon mestarin 1300-luvun alkupuolella tekemä Hattulan Madonna.


Ennen seurakuntalaiset saatiin elämään kurissa ja Herran nuhteessa pelotteella ja nykyään kirkko huolehtii seurakuntalaisten hyvinvoinnista jopa villaisilla penkinlämmittimillä - kirkko taitaa olla melko viileä myös kesäisin, talvella se ei olekaan käytössä.




Kirkossa oli niin rauhallista ja kaunista, että luulen käyväni siellä joskus toistekin.

maanantai 22. elokuuta 2011

Anette, Peppi, Astrid, Unelma...


Pohjoisen reissulla tapahtui jotain tosi mukavaa, jota olin toivonut pitkään: Pääsin pienemmän kummilapseni "työpaikalle" ja nyt näissä kuvissa on se, mikä hänen mielestään on ehkä maailman ihaninta tai ainakin hyvin lähellä sitä.


Minulle esiteltiin Anette, Peppi, Astrid, Unelma, Eevi ja moni muu.


Valkoiset lapinlehmät Eppamagga ja Hurmu. Lapinlehmä eli pohjoissuomenkarja on suomalaisen naudan alkuperäisrotu, uhanalainen (lehmätietämykseni lisääntyi kovasti kuvausten aikana ;-D).


Lapinlehmä on sopeutunut hyvin Pohjois-Suomen karuihin oloihin. Niillä ei ole sarvia, jotta lämpöä ei turhaan haihtuisi, ja valkoinen väri karkottaa Pohjois-Suomen kesän riesan, mäkärät.




Tämä on Evita, joka vähän ujosteli minua. Liekö se saanut nimensä Eva Peronin mukaan, sitä en huomannut kysyä.


Ensimmäisenä kuvauspäivänä vain kolme hiehoa oli haassa ja muut lehmät vielä navetassa. Toisena päivänä muutkin oli päästetty ulos heti aamusta.




Hiirenvirna, lehmän herkku ;-)




Senkin kuulin vasta nyt, että kaikkien samana vuonna syntyneiden lehmä- ja sonnivasikoiden nimi alkaa samalla kirjaimella - tämän vuoden alkukirjain on I. Jos vasikanomistaja ei millään keksi mukavaa nimeä, hän voi etsiä sitä Navetan nimipäivät -kirjasesta.


Ymmärrän kyllä, miksi kummilapseni on ihan hullaantunut lehmiin - kukapa ei olisi?

EDIT. Vasikoiden nimiä löytyy lisää mm. Faban sivuilta.

tiistai 16. elokuuta 2011

Räätälöity patikkaretki


Suomi on kesällä niin ihana paikka, että voisin reissata kesäkuun alusta elokuun loppuun ympäri maata, tutustua uusiin paikkoihin, valokuvata, nauttia kulttuurista, luonnosta ja ihanista ihmisistä!


Kolmessakin viikossa ehtii vaikka mitä, kun on oikein sukkela ;-D


Luontoa rakastavan kummilapseni kanssa retkeilimme ensin lähitienoolla ja siihenkin retkeen mahtui hienoja vaaramaisemia, pieni joki ja pitkospuut.


Keskellä suota pitkospuut olivat veden alla, joten riisuimme kengät ja sukat ja jatkoimme matkaa. Pitkospuut olivat harmaat, sileät ja lämpimät paljaiden jalkojen alla. En olisi halunnut laittaa sukkia ja kenkiä enää ollenkaan.


Ja mikä rauha siellä suolla oli - vain jonkun linnun hätäistä kirkunaa (häpeä tunnustaa etten tunne lintuja juuri ollenkaan), kun ohitimme sen pesän liian läheltä. Pakko oli, kun pitkospuut menivät siitä.


Ja sitten teimme sen vähän isomman patikkaretken Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa.

Tarkoituksemme oli kävellä Juumasta Jyrävälle, jossa olen käynyt lukemattomat kerrat lapsena. Siihen aikaan juumalaiset kuskasivat ihmisiä veneellä Kitkajärven yli ja sieltä Jyrävälle oli lyhyempi kävelymatka. Mutta vähintään 15 vuoden tauko siellä käymisessä teki minulle tepposet!


Olin tyystin unohtanut, että Myllykosken riippusiltaa ei pidä ylittää, vaan juuri ennen sitä pitää kääntyä eri polulle. Tokihan siinä oli kyltti ihan selkäni takana, mutta riippusilta vei kaiken huomiomme. Niinpä ylitimme riippusillan ja jatkoimme matkaa. Vähän ihmettelin, kun maisemat näyttivät erilaisilta kuin muistin. Ajattelin vain, että polkua on siirretty ja tehty paljon uusia portaita, tosi jyrkkiäkin (hiki tuli...).


Olihan siellä välillä pikku karttojakin, mutta vasta kun Jyrävää ei alkanut kuulua, katsoin sellaista tarkemmin. Tajusin, että olemme väärällä puolella jokea! Harmitti, kun olin nimenomaan halunnut Jyrävälle, mutta tästä tuli sellainen "räätälöity" patikkaretki. Mutta harmitus loppui kun pysähdyimme hikisinä pienen lammen rannalla nuotiopaikalle, paistoimme makkaraa, söimme eväitä ja lepuuttelimme.


Sitten palasimme samaa reittiä takaisin Juumaan. Maisemat olivat kyllä komeat tälläkin puolella jokea ja mikäs siinä oli retkeillessä mukavassa seurassa! Ei siis ollenkaan hassumpi retki!