sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Saako tulla laulamaan?


Viisi yötä jouluun ja kortit on kirjoittamatta, lahjat paketoimatta (osa ostamattakin), paketti lähettämättä, ei ole siivottu, ei leivottu, ei ole joulukoristeita esillä. On maattu kohta viikko kuumeessa, nukuttu pipo päässä, angora-villahanskat kädessä kolmen peiton alla. Ei jaksettu päivittää blogia, ei vastata kommentteihin eikä lukea muiden postauksia. Tämä ei huvita minua enää, ei sitten yhtään.

Joulupaperit ja nauhat on levitetty olohuoneen lattialle ja laitan soimaan joulun - siis jokaikisen joulun - ykköshittini Poikakuoro Ynnin Poikien Tiernapojat oululaisittain. Tiernapojat kuuluvat yhtä kiinteästi jouluun kuin Hoosianna 1. adventtiin ja suvivirsi koulujen päättäjäisiin. Parasta olisi nähdä pienet tiernapojat ilmielävinä, mutta se ei ole onnistunut moneen vuoteen. Ynnin Pojat on toiseksi paras vaihtoehto. Usein osallistun itsekin kuvaelmaan, vaikka vähän nuotin vierestä ;o)


Tiernapoikakuvaelma pitää esittää Oulun murteella. Minua ärsyttää, että meille tuputetaan joka joulu tv:stä jotain Kotikadun tiernapoikia. Aikuiset näyttelijät laulavat kirjakielellä ja muuntelevat säveltä. Siitä on aitous kaukana! Ovat pilanneet koko jutun.


Jos kaikilla ei ole Ynnin Poikia kotona, täältä löytyy aito "oolulainen" esitys: Karhuojan tiernat Oulusta Tiernapoikakilpailussa Oulun Rotuaarilla 2008. Haaveenani on joskus mennä katsomaan tuota kilpailua.

Tiernapoikien tarinasta on tehty kirjakin; Rauno Myllylän Tähti se kulukeepi.


Kuumeen keskelläkin huomasin uutisen, että muutamissa kouluissa oltaisiin luopumassa joulujuhlaperinteistä, ettei vain loukattaisi toisuskoisia. Se ei kyllä käy! Kyllä suomalaiset perinteet pitää säilyttää. Voihan osallistuminen olla vapaaehtoista, jos se tuntuu oman uskonnon vuoksi väärältä.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Pohjolan valkea kaupunki


on Oulu, kaikkihan sen tietää. Vai tietääkö? Sillä myös Helsingistä käytetään samaa nimitystä. Ja ainakin tällä hetkellä Helsinki on valkoinen.

Olin viime viikolla seminaarissa Helsingin keskustassa ja menin sinne (uhka)rohkeasti omalla autolla. Valmistauduin mielestäni hyvin: Katsoin reitin Googlesta, tulostin sen kuvina ja lähdin matkaan riittävän ajoissa. No tietysti siinä kävi niin, että Keskusta-kyltit ohjasivat minut ihan toiselle reitille eli loppumatka piti ajella lumipöperössä improvisoiden. Jossain kohti tajusin olevani pian päävartiolla ja kauppatorilla - kauhistus, sinne asti en missään tapauksessa halua! Niinpä tein pikapäätöksen oikaista Kruununhaan läpi, koska minun piti osua Kluuvin parkkihalliin.


Se oli ihan vikatikki: Kadut niin täynnä lunta kuin voi olla, pysäköidyt autot tukkivat koko ajan jommankumman kaistan, muitakin sinne harhautuneita(?) autoilijoita ja vielä traktoreita aurauspuuhissa.

Jollain ihmeen keinolla selviydyin lopulta perille ilman haavereita ja vieläpä parkkihallista seminaaripaikkaan Unioninkadulle ajoissa ennen tilaisuuden alkamista. No, en tietystikään niin ajoissa, että olisin ehtinyt nauttia siellä aamukahvin, mutta kuitenkin, pyyhin enimmät hiet otsalta, istuin paikalleni ja olin tyytyväinen itseeni ;o)


Ja sama juttu seminaarin jälkeen... Parkkihallista tultiinkin ulos eri puolelle Kaisaniemenkatua kuin Google oli minulle ilmoittanut ja kohta huomasin kaukana edessä häämöttävän Kallion kirkon - oivalsin ajavani kohti Hakaniemeä. Ei se mitään, voisin vaihtaa Käpylässä kaupungin länsipuolelle, siinähän menee se leveämpi väylä, mikä sen nimi nyt olikaan..? Näin suunnittelin, mutta kappas, olin väärällä kaistalla ja oikea risteys livahti ohi, joten taas piti ottaa omat aivot käyttöön (kova päivä aivoille, niin paljon luovaa ajattelua ;-D) Käännyin seuraavasta risteyksestä ja sama juttu kuin aamulla: Summittaista liukastelua kapeilla kaduilla, muljahtelua auraamattomissa liikenneympyröissä ja lopulta löysin itseni yllättäen Helsingin Messujen "takapihalta" Pasilasta. Olin ihan tohkeissani: Jee, tästä osaan eteenpäin!


Voihan se olla, että ensi kerralla turvaudun julkisiin kulkuneuvoihin.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Ei hössötystä


Suomen lyhin joulukatu. Taivas kuin preussinsinistä samettia. Yksi kulkija.


Vaaleanpunainen taivas, oransseista oranssein vesitorni ja kirkko kallellaan.


Vaaleanpunaisen talon takana Regatta odottaa uutta uljasta aikaa. Yhdellä autoilijalla on hoppu.


Keskellä kaupunkia meri, jonka rannalla vain leijonat ja minä.


ELÄMYS - se on Hanko joulukuussa.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kyllä kirjahylly tietää, osa 2


Juttu jatkuu:


9. Paras vuorokaudenaika? Viiru ja Kososen kukko.


10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä se olisi? On sydän mulla maalarin.


11. Mitä elämä sinulle merkitsee? Chinese style - the art of living.


12. Päivän mietelause? Upponalle ja linnan juhlat ;-D


13. Millainen on parisuhteesi? Sinkkusapuskaa.


14. Mitä pelkäät? Jäähyväiset rakkaimmalle.


15. Minkä neuvon antaisit? Joka naisen niksikirja.


16. Miten tahtoisit kuolla? Maahisen viimeinen matka.


17. Mottosi? Nalle Puh ja elämisen taito - 100 ohjetta sisäisen karhun hellimiseksi.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Kyllä kirjahylly tietää, osa I


Aika monessakin blogissa on ollut hauskoja postauksia, joissa on kerrottu itsestä omasta kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä. Niinpä tartuin myös hommaan. Osaan kysymyksistä löysin vastaukset sukkelaan. Toiset olivat hankalampia, sillä kirjastoni koostuu pääasiassa asiaopuksista enkä juurikaan omista kaunokirjallisuutta lastenkirjoja ja muutamia dekkareita lukuunottamatta. Mutta näin kirjahyllyni luonnehtii minua:


1. Oletko mies vai nainen? Antiikin nainen.


2. Kuvaile itseäsi. Yhdeksänkulmainen peili.


3. Kuinka voit? Miljoona totuutta.


4. Asuinpaikkasi. Löytöjen koti.


5. Mihin haluaisit matkustaa? Zhongguo - kulttuurimatkailua 1966.


6.Paras ystäväsi. Seljan tytöt.


7. Lempivärisi. The Greek Islands.


8. Millainen sää nyt on? Taikatalvi (sisältyy kirjaan Tarinoita Muumilaaksosta kolmen muun kirjan kanssa).

torstai 18. marraskuuta 2010

Seurakunnan istuimia



Ei minun pitänyt näistä vielä mitään sanoa, kun ei niille oikein ole paikkaa. Eikä kyllä tarvettakaan ollut, ei sitten minkäänlaista. Tai jos oli, niin korkeintaan yhden tuolin verran.


Mutta kun ne olivat aika hauskat, ja hyvää tekoa. Katsokaa näitä jalkojen liitoskohtia, laatutyötä kertakaikkiaan!


Ja jalkojen kumityynyt tarkoitettu kestämään tuhtejakin mummoja ja pappoja, tuolit ovat nimittäin seurakunnalta. Niissä on kuunneltu monet saarnat ja juhlapuheet, laulettu joululaulut ja veisattu suvivirret.



Näissä eivät ole aikuisten puheisiin kyllästyneet lapset keikkuneet tai rynkyttäneet, siitä ovat pitäneet huolen istuimien alle ruuvatut kannattimet. Niiden läpi pujotettu metalliputki on pitänyt tuolit paikoillaan ja rivit ojennuksessa.


Näin ne ovat olleet rivissä seurakuntasalissa. Aika kuluneita, mutta tutkin asiaa ja tuonkin läntin saa pois hiomalla ja uudella lakalla.



Ja kuinka käteviä nämä ovatkaan pinota! Sen puolesta olisin voinut ottaa kaikki tarjolla olleet viisi kappaletta. Mutta kuten sanottu, en ollut ennen näitäkään ihan tuoliton.


Ai niin, se hinta. 50 senttiä kappale.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Lehmänkauppoja?


Ostin Hilmalta muutaman lehmän. Rotukarjaa.


Mutta reilulla pelillä: Rahat sinne, lehmät tänne.


Yksi lehmä on jo suunnistamassa seuraavalle omistajalleen.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Tyynyliina, pellavahousut, lakana


Taisi edellisen postauksen kanssa muille käydä samoin kuin toiselle siskolleni; hän luki sen vain harppoen, koska ei halunnut tietää liian tarkasti. Ymmärrettävää... Parasta siinä asiassa on se, että sitä ei enää tapahdu.

Nyt sitten miellyttävämpiin aiheisiin ;o)


Olen aloittanut hyvissä ajoin ensi vuoden kesäloman valmistelut. Aion lopultakin kutoa itse perinteisen räsymaton ja talven aikana leikkaan siihen kuteet valmiiksi. Tutkin nettikeskusteluista, miten ihmiset ovat leikanneet kuteita ja näytti siltä, että aika moni lankasuoraan, jopa repimällä. Minä päädyin kuitenkin tekemään kuten muistan lapsuudesta äidin ja tädin tehneen - leikkaamaan kuteet viistoon.


Näiden leikattujen ja odottamassa olevien kankaiden perusteella matosta näyttäisi tulevan hyvin hempeä. Itseni tuntien mattoon tulee kyllä räväkämpiäkin raitoja, mutta vaikea kuvitella, että siitä ihan riemunkirjava tulisi.