lauantai 31. heinäkuuta 2010

Helpotusta helteeseen - Riika IV


Niin tuskallisen hikinen tai pyörryttävä oloni ei voi olla, ettenkö huomaisi, että villasukkakauppiaalla on kunnon vintagea pikku jakkaralla. Tai ehkä juuri siksi huomasinkin, että pikku tuuletin pyöri niin vimmatusti.


Mikä muoto ja niin hienostuneet värit! Ystävällinen kauppias pysäytti pyytämättä tuulettimen kuvanoton ajaksi - en tainnut olla pikku tuulettimen ensimmäinen ihailija ;-) Niin monet tavarat olivat ennen kauniimpia ja silti yhtä toimivia kuin nykyiset, elleivät jopa parempia. Tuuletinkin lienee jostain itäajalta ja silti edelleen toimiva!

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Hikistä puntarointia - Riika III


Eilen kirjoittelin innoissani aivan liian pitkästi, vaikka tämän piti olla kuvakertomus. Nyt ovat kuvat taas pääosassa.



Riian keskustori on levittäytynyt I maailmansodanaikaisten zeppeliinihangaarien eli ilmalaivojen huoltohallien sisälle ja seinustoille. Meille sattui kauhean hiostava ja painostava päivä toripäiväksi ja helle näytti uuvuttaneen kaikki muutkin, koska kaupankäynti oli melko vaisua. Tai "oikeat" asiakkaat olivat ostaneet pottunsa, sipulinsa ja porkkanansa jo aamutuimaan.


Ostettuamme hunajaa ja kirsikoita vain kiertelimme ulkona (sisällä halleissa sitä vasta kuuma olikin!) ja yhtäkkiä näin jotain ihanaa: Vanhanaikaisen kauppavaa´an!


Ja heti perään näin toisen ja sitten se olikin menoa - olin ihan vaakojen lumoissa!


Ensin ruskea, sitten vihreä ja sitten vaaleansininen! Hyvänen aika, kaikki vielä erivärisiä! Ei ainuttakaan valkoista.


Vaakoja piisaa - aidon Vespan värinen ja heti perään violetti. Nyt pitää rauhoittua, pitävät vielä pöhkönä kun silmät kiiluen bongailen puntareita.


Aurinko porotti taivaalta, pusero liimautui selkään ja pökertymisvaara oli ilmeinen ;o) Pakko saada juotavaa, mutta ei voi mitään, en voi jättää kuvaamatta sitä kauneinta vaakaa. Kirkkaanturkoosi unelma. Melkein jo toivoin olevani riikalainen mansikanmyyjä, kunhan vain saisin omistaa tuollaisen puntarin!

torstai 29. heinäkuuta 2010

Stalinin hammas ja Väinön joki - Riika II


Pietarinkirkon (Sv. Petera baznica) tornista on hienot näköalat yli Riian kaupungin (koko ajan tekisi mieli sanoa Riikan, mutta matkaoppaan mukaan oikeat taivutukset ovat Riika, Riikaan, Riian, Riiassa. Yritän oppia...). Eikä tarvitse edes kiivetä, vaan kolmella latilla (= 4,5 euroa) pääsee näköalatasanteelle. Ihanan virkistävää helteellä! Mutta en silti suosittele korkeita paikkoja pelkääville - saattaa nimittäin huimata.


Etenkin ylhäältä katsottuna Daugava eli Väinäjoki halkoo Riikaa majesteettisen leveänä ja rauhallisena, toisessa suunnassa auringossa kimaltelevana. Tuo Samsung-loota kyllä tökkää pahasti silmään, mutta kai se on hyväksyttävä, että Riikaankin tulee liian isoja ja rumia lasirakennuksia.


Meidän hotellimme sisäpiha on kuvan oikean reunan keskikohdalla valkoisena hohtavan katon vasemmalla puolella näkyvä "reikä". Siis vaaleanharmaan katon etupuolella olevat kolme taikka neljä parveketta/kattoterassia ovat hotellia ja siitä tännepäin on piha jossain paljon alempana. Olimme näin lähellä jokea, emmekä ehtineet käydä jokiristeilyllä! Höh, se olisi varmasti ollut vilvoitavaa ja hauskaa.


Kas kummaa, oikeassa reunassa kaikkia muita korkeammalle kohoaa tutun näköinen rakennus. Mmmmmm, missä olenkaan nähnyt sellaisen??? Joopa joo, toisella puolella maailmaa Sisä-Mongolian pääkaupungissa Hohhotissa. Olin kyllä kuullut jo silloin, että Neuvostoliitto on rakentanut niitä ympäriinsä, mutta en tiennyt että myös näin lähelle (paitsi tietysti Moskovaan). Rakennus on Latvian tiedeakatemia ja sitä kutsutaan Stalinin hampaaksi tai vaihtoehtoisesti Stalinin synttärikakuksi, koska se on "Neuvostoliiton talonpoikien ja työläisten lahja Latvian kansalle". Ensi kerralla käyn tutkimassa sitä lähempää. Minusta se on aika kaunis ja vaikuttava, vaikka se kuinka edustaisi Neuvostoliiton mahtia ja valtaa.


Stalinin hampaan/kakun ja Väinäjoen välissä näkyy neljä kaarihallia, jotka ovat entisiä Zeppelin-ilmalaivahalleja. Nekin ovat minusta hienoja! Halleissa ja niiden "pihalla" toimii nykyään Riian (haa, muistin!) keskustori. Siitä enemmän eri postauksessa.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Puutarhapalatsi - Riika I

Tervetuloa nojatuolimatkalle Riikaan, Latviaan! Tämä on kuvakertomus, jonka lopullinen pituus selviää tarinan edetessä.


Jos hotelliin vievä porttikongi näyttää tältä, hotelli ei voi olla kovin huonosti valittu. Eikä se ollutkaan!


Jo naistenhuoneen lamppu kertoi meille, että kyseessä ei ole mikään moderni standardihotelli. Tohkeissamme näpsimme kuvia jo siellä, onneksi kukaan ei nähnyt! Aulan kristallikruunu sai meidät melkein lentämään selälleen. Paluun jälkeen minulle paljastui, että hotellirakennus on vuodelta 1780.


Käytävätkin olivat nähtävyys; kuviolliset kulta-vihreät kangastapetit, peilejä ja viihtyisiä seurustelunurkkauksia siellä täällä. Ja portaikkoon suorastaan rakastuin!




Myös huoneet olivat yksilöllisiä. Minun huoneeni oli pieni koppi, jossa tuskin sopi kääntymään. Se olisi ollut ihan jees, ellei ystävätär olisi joutunut ottamaan 40 euroa korkeammalla hinnalla Superior-huonetta. Se oli ehkä noin kymmenen kertaa minun koppini kokoinen, siellä oli pylvässänky, seurustelunurkkaus ja parveke. Ja tervetuliaisena huoneessa oli sitä paikallista myrkynmakuista "yskänlääkettä". Vähän epistä ;-/ Tosin parveke oli yhteinen toisen huoneen kanssa niin ettei siitä ollut kovin paljon iloa. Sieltä kun näki suoraan naapurin sänkyyn verhojen ollessa auki.


Tosiasiassa naureskelimme koko matkan hänen Superior-huoneelleen, koska olimme jo koneessa pohtineet minkähänlaisen huoneen hän saa. Mutta se ainakin selvisi, että joskus hotellihuoneesta kannattaa maksaa muutama kymmenen euroa enemmän.

Minun huoneessani oli kuitenkin jotain aivan ihanaa: Näkymä hotellin tunnelmalliselle sisäpihalle! Lempeässä ja lämpimässä iltahämärässä mekin istuskelimme siellä, kuuntelimme kaunista musiikkia ja suihkulähteen solinaa. Tunsimme totisesti olevamme ulkomailla!


maanantai 26. heinäkuuta 2010

Voittaja on selvillä!


Kolminkertaisen helminauhan + pussukan arvonta on suoritettu tänä iltana virallisen valvojan (sisko) läsnäollessa. Minä toimin vaalivirkailijana: Kirjasin kaikki arvat ruutupaperille - kommentti = 1 arpa, kommentti + linkitys = 2 arpaa - leikkelin niistä samankokoiset arpalipukkeet ja taittelin ne kaikki samalla tavalla.


Onnetar (siskontyttö) nosti arvat arvontamaljaan (kuusamolaisen Bjarmian soppakulho noin 15 vuoden takaa) ja sekoitti niitä. Ja sitten arvottiin:


Mitä, mitä tässä tapahtuu?!! Kahden arvan välillä nähdään kiivas taistelu pääsystä Onnettaren käteen!


Vikkelämpi ja tarttuvaisempi arpa voittaa lopulta taiston.

Jännitys tiivistyy... Ruutupaperi rahisee kun Onnetar avaa arvan. Ja tässä on Voittaja:



Marianne P., onneksi olkoon, olet juuri voittanut helminauhan ja pussukan! Ilmoittaisitko osoitteesi minulle sähköpostiini Santtu2009(at)gmail.com.

Kiitokset kaikille osallistujille!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Vaaleanpunainen hetki


Ennen lomaa kuvittelin tekeväni heti aluksi kunnon siivouksen kotona; astiakaapit, vaatehuone, kirjahylly ja se yksi huone, jossa remontti on ollut käynnissä jo jonkin aikaa (siis hävettävän kauan), olivat listallani. Toisin kävi. Ensin oli juhannus ja kuka hullu sitä juhannuksena siivoaisi, sitten oli liian kuuma, sitten tuli vieraita ja reissasin niin koti- kuin ulkomaillakin (jotain matkapostausta on tulossa vielä...). Ja koko ajan on ollut helle, välillä melkein tuskastumiseen asti.


Niinpä olen tehnyt sitä mitä varten loma oikeasti on eli levännyt, laiskotellut, lukenut, uinut (enemmän kuin varmaan kymmeneen viime vuoteen yhteensä), syönyt mansikoita, osallistunut kemuihin ja pitänyt parit itsekin ja nauttinut kaikin tavoin elämästä.

Tänään heräsin viime tinkaan ja aloin touhuamaan heti aamulla, siis heti kun olin lukenut paikallislehden ja Hesarin. Pesin pari koneellista pyykki ja laitoin tavaroita järjestykseen. Totesin jälleen kerran, että jostain pitää luopua. Eilen jo luovuinkin, kun vein Fidaan yhden kukkapöydän ja pari kassillista sekalaista kamaa. Mutta huomasin, että kaikenlainen karsinta on pakko jättää viileämpään keliin, nyt on yksinkertaisesti niin hiostavaa (ukkosta ilmassa?).


Niinpä sen sijaan otin rennosti ja keittelin mannavelliä. Halusin ehdottomasti ottaa käyttöön lahjaksi saamani PiP homen vaaleanpunaiset keittolautaset. Ja kylläpä mannavelli maistuikin hyvältä tuoreiden mansikoiden kera vaaleanpunaiselta ruusulautaselta! Suurin esteettinen probleema oli löytää kaapista riittävän kaunis juomalasi lautasen rinnalle. Suurin osa laseistani kun on sinisiä, turkooseja tms. Lopulta päädyin Ultima Thuleen, se oli kaunein omistani vaikka eri tyyliä kuin lautanen.


Huomenna onkin sitten paluu arkeen, mutta illalla arvotaan helmiä ;o)

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

ARVONTA käynnissä



100. postauksen juhla-arvonta on meneillään ;-) Osallistu helminauhan + pussukan arvontaan viimeistään sunnuntaina 25.7. keskiyöhön mennessä.

Onnea arvontaan!

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Juhannustuoli


Pohjoisen ruusut eivät olleet huomanneet, että juhannus meni jo. No, ei se mitään, en minäkään muistanut, että minulla oli siellä tuoli kuljetusta odottamassa.


Ostin talvella ränsistyneen pinnatuolin kierrätyskeskuksesta yhdellä eurolla. Nyt toin sen kotiin.


Olin vain onnellinen, että juhannusruusut kukkivat vielä! Minusta ne ovat kutakuinkin maailman ihanimpia ruusuja ja jos (siis KUN!) minulla on joskus oma pikku piha, juhannusruusujen tuoksu hurmaa siellä kaikki kävijät.


Kärpänen nauttii myös ruusuista ja muistuttaa, että ehdit vielä osallistua helminauhan arvontaan!

lauantai 17. heinäkuuta 2010

10 + Yrjänä



Kummilapseni seuraa Ukko Pesosen jalanjälkiä ja on perustanut kanalan. Alkukesä on ollut tohinaa kanalanrakennushommissa (tietysti hänen isänsä on ollut pääasiallinen toimija), mutta nyt unelma on toteutunut. Kanalaa asustavat 10 lumivalkoista kanaa ja niiden johtaja Yrjänä.


Yrjänä on komia kukko, mutta taitaa olla melko lepsu luonteeltaan. Sen tehtävänä olisi pitää jöötä kanalaumalle, mutta niin vain kanat livahtelivat vähänväliä karkuteille silloin, kun niiden aitaus ei ollut vielä valmis.



Kanat ovat vikkeläkinttuisia ja niiden touhuja on mukava seurailla. Ruoka-aika se vasta vilinää on! Sisällä kanat kerääntyivät ruoka-astian ympärille, mutta kun kummilapsi ripotteli ruokaa ja kalkkia aitauksessa sinne tänne, kanoille tuli kova kiire nokkimaan. Oli suuria vaikeuksia saada tarkkoja kuvia siinä tohinassa.



Munista näkee, että ne eivät ole mistään laitoksesta peräisin; niitä on kaikenkokoisia, pieniä, keskikokoisia ja kunnon hehtomunia, kuten tässä keskimmäinen. Kummilapsen tehtävä on poimia munat aamuisin ja yleensä niitä tulee yksi per kana. Kun olin siellä, munia oli joka aamu vain yhdeksän. Ihmettelimme, oliko se aina sama kana, joka ei muninut, vai oliko niillä vapaapäivä vuorotellen. Kun olin lähtenyt, munia oli yllättäen 13! Taisi stressi laueta kun kuvaaja poistui paikalta :-D

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Pohojanmaalla


Kuten kerroin, olen reissannut kovasti. Niinpä tämä postaus on pieni kuvareportaasi Pohjanmalta (muitakin matkapostauksia tulee kunhan ehdin). Kokkolassa en ole ennen käynyt, mutta nyt kävin ;o) Kaupunki tuntui sellaiselta, että siellä voisin vaikka asua.



Pieni vanhakaupunki on nimeltään Neristan. Nimi tuntui tosi kummalliselta ennen kuin tajusin mitä se tarkoittaa. Ei uskoisi, että takana on yli yhdeksän vuoden ruotsin opinnot ja muutama kurssi siihen päälle... Kokkolassa olimme yötäkin ja kummilapsi hoiti palautteen antamisen hotellille. Hienosti hoitikin, paremmin kuin mihin me aikuiset olisimme pystyneet!


Kalajokikin oli minulle uusi paikka, vaikka olen muuten matkustellut sielläpäin. Uskomattomat rannat ja ne särkät! Olisin voinut kahlata ja pulikoida vedessä koko päivän. Uiminen olikin sitten hitusen hankalampaa kun syvä vesi oli niin kaukana. Mukavuudenhaluisena kaipasin myös Hangon käteviä pukukoppeja. Mutta vesi oli ihanan virkistävää!



Parasta automatkassa oli kuitenkin tuulahdus lapsuudesta: Lehmiä laitumella pitkin matkaa! Oli ihan pakko pysähtyä kuvaamaan niitä kuten lapinturistit poroja. Osa lehmistä tuli ihan lähelle pällistelemään meitä samoin kuin me niitä. Vain pieni aita ja kissankello-heinäturppaat olivat välissä.


Ammuuuu, kukas se siinä?



Tämä söpöliini sininen kello kaulassa vei sydämeni ;-D