perjantai 27. toukokuuta 2011

Uusia mielikuvia


Amsterdamin hupiviikonlopun jälkeen hyppäsin junaan ja suuntasin Brysseliin.

Brysselistä mielessäni oli yhden aiemman käynnin perusteella kaksi asiaa; Atomium, belgialaisten vastine Eiffel-tornille,


sekä Berlaymont, Euroopan komission päämaja. Atomium oli hieno illan pimetessä, mutta kaikkien pallukoiden teräskuoret olikin juuri uusittu. Ja se on valtava! Palloissa on erilaisia näyttelyitä ja pallosta toiseen kuljetaan hisseillä. Ylimmässä pallossa on ravintola, jossa tarjotaan huonoa ruokaa (asiakkaani mielipide ;-)).


Berlaymont on myös suunnattoman suuri, mutta ikävä kyllä myös ruma.

Saavuin Brysseliin sunnuntai-iltana, mikä on usein tylsä saapumisaika. Hotelli oli rauhallisella esikaupunkialueella; huoneen ikkunasta näkyi lähikuppila ja kirkko. Lähdin kuppilaan toiveenani saada syötävää. En saanut, siellä tarjottiin vain juotavaa, joten piti keksiä jotain muuta.


Arvasin, että löytäisin läheltä turkkilaisen pikkupuodin ja niinhän siinä kävi. Ostin juotavaa ja jatkoin matkaa. Osuin kolmen nauravaisen kosovolaisen katukeittiöön. Vaikka asiakkaita oli jatkuvana virtana, palvelu sujui ja juttu luisti - myös minun kanssani, vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Kun he kuulivat minun olevan Suomesta, he sanoivat tietävänsä Ahtisaaren rauhanneuvotteluista. Ja minusta tuntuu, että Ahtisaaren ansiosta sain aivan erityishyvää palvelua!


Kotona huomasin ottaneeni runsaasti kuvia lyhtypylväistä, mutta ne olivatkin Brysselissä kauniita. Niille on jopa oma museonsa, jossa en (tietenkään) ehtinyt käydä.






Viimeisenä iltana katselin katunäkymää, kun yhtäkkiä vastapäisen talon avoimesta ikkunasta hipsi kissa ulos.


Siinä se istuskeli ikkunalaudalla ja pesi itseään kunnes kääntyi ja meni sisälle. Taisin seurata killin normaaleja iltarutiineja ;-)


Luulenpa käyväni joskus Brysselissä lomailemassa, niin mukavalta kaupunki tuntui nyt.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kanavien kaupunki


Amsterdam satunnaisen kävijän silmin: Pyöriä, skoottereita, Vespoja, kanavia, kanavanvarsitaloja, veneitä siirtymiseen paikasta toiseen ja veneitä asumiseen.


Täss on mun koti ja puutarha. Laita postit laatikkoon ja jos tulet kylään, soita ovikelloa.


Naapuri pröystäilee pitsiverhoilla ja raitamarkiisilla.




Voihan sitä maallakin asua, jos näkee ikkunasta kanavan tai pari.






Tai edes Damin katot...


Aurinkoisena iltana kanavanreuna on kuin oma olohuone tai piha, etenkin jos ei omista venettä.


Mutta uimaan ei tee mieli - moni pitää kanavaa roskiksena ;-(


Tätä pitkin pääsee suuremmillekin vesille.




Sydämessäni asustaa vaaleanpunaisia kukkia rakastava hippi.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Dam, Damrak, Amsterdam


Kävin yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla (tosin toisinpäin...) Hollannissa ja Belgiassa. Viikonloppu meni ystävättäreni kanssa Amsterdamissa, kaupungissa, jossa on mukavan rento ja suvaitseva ilmapiiri. Amsterdamissa jokainen voi olla oma itsensä.


Schiphol-lentokentältä pääsee junalla näppärästi suoraan ihanalle, 1800-luvun uusgotiikkaa olevalle Amsterdam Centraal -rautatieasemalle, joka näkyy yllä. Ellei sitten hyppää Schipholissa väärään junaan ja löydä itseään Utrechtistä kuten ystävättäreni ;-) Onneksi maa on niin pieni, ettei tullut kovin suurta mutkaa! Junalippu Schipholista Centraalille maksaa vain 3,70 euroa.


Centraal-asemalta lähtevät kai kaikki raitiovunut niin, että niillä on helppo huristella hotelliin. Me kuitenkin kävelimme asemalta lähtevää Damrakia pitkin Dam-aukiolle, jonka nurkalla RHO-hotellimme sijaitsi. Parasta hotellissa oli sijainti, kaunis aula ja tilava huone.


Dam-aukion reunoilla ovat Koninklijk Paleis (kuninkaallinen palatsi), Nieuwe kerk (uusi kirkko) ja valkoinen kivinen kansallismonumentti vuodelta 1956. Monumentin portaat ja sitä ympäröivät ravintolat ja kahvilat houkuttelevat virkistäytymään ja nauttimaan kansainvälisestä tunnelmasta.


Lisää tunnelmia Amsterdamista ja muualta lähipäivinä ;-)

tiistai 3. toukokuuta 2011

Frankin puutarhapäiväkirjat


Vuoden 1955 maaliskuussa Frank saa remontit tehdyksi (vinttihuone valmis, askarteluhuone tapetoitu) ja voi keskittyä ajattelemaan tulevaa kesää. Maaliskuun 24:s hän tilaa taimia puutarhaansa:

Avomaan(?)viini 1
Villiviini 2
Rosa rugosa Hansa 1 (kurtturuusu)
Syreenihortensia 2
New Dawn 1 (vaaleanpunainen köynnösruusu)
Peace 2 (ruusu)
Crimson Glory 2 (teeruusu)
Metsämansikka 100
Victoria-kukka 1 (syysasteri/jättilumme?)
Cydonia 2 (Kvitteni?)


Harrastelijapuutarhuri löytää puutarhakalenterista tärkeää tietoa ja joka kuulle ohjeet, mitä puutarhassa pitäisi tehdä. Toukokuun toimiin kuuluu mm. ruusujen myrkyttäminen DDT:llä, mutta DDT:n käytöstä ei Frankin päiväkirjassa ole merkintää, vaikka jollain hän myrkyttää omenapuut. DDT:n käyttö puutarhassa kielletään Suomessa vasta 15 vuoden kuluttua vuonna 1969.


Toukokuu on kiireistä aikaa; Frank istuttaa tilatut kasvit samoin kuin perunat, leikkaa ruohikon, istuttaa porkkanat, palsternakat, yrtit ynnä muut keittiöpuutarhaan. Touhua riittää aamusta iltaan.


Kesäkuussa Frankilla on apulainen, koska päiväkirjaan on kirjattu tekemiset nuoremman ihmisen käsialalla: Ruohomattoa paikattu, autotallin seinusta uudelleenrakennettu kivistä, herneet, pavut ja kurkut istutettu.

Heinäkuussa Frank saa jo mansikoita useita litroja päivässä. Peruna on kukassa 28. heinäkuuta. Mutta elokuussa alkaa varsinainen sadonkorjuu: Litratolkulla mansikoita ja vattuja, ensimmäiset kurkut 11. päivä, ja 10 litraa viinirypäleitä kuun puolivälin jälkeen. Loppukuussa kurkkuja tulee kymmenittäin. Mitä Frank tekee näillä puutarhan antimilla? Onko hänellä keittiössä ahertava vaimo vai myykö hän satoa naapureille? Se jää salaisuudeksi.


Frank on tehnyt vuoden 1955 puutarhakalenteriinsa myös seuraavan vuoden merkinnät. Saiko hän vuoden 1956 kalenterin liian myöhään vai oliko vuosien satojen vertailu helpompaa, kun tiedot olivat samassa kirjassa?


En tiedä, mutta minullapa on vuoden 1956 puutarhakalenteri odottamassa sitä aikaa, jolloin omistan ikioman puutarhan tai edes pienen pihan!