maanantai 28. helmikuuta 2011

Kuumetta


Eilen tuntui jo, että kevät on täällä! Meri on vankassa jäässä, mutta meren reunassa on hiekka näkösällä.

Pakkasesta saa vielä nauttia, mutta niin auringostakin.


Senhän tietää, mitä valo ja aurinko saavat aikaan - yhtä jos toistakin kuumetta! Miesten mieliin ei mahdu muuta kuin autot, autot, autot... Pitää mennä potkimaan renkaita autoliikkeisiin muiden kuumeisten kanssa. Ja turisemaan bensankulutuksesta, sen hinnasta ja ties mistä autoihin liittyvästä.

Renkaiden potkiskelu ei kiinnosta minua; ikioma autoni on palvellut uskollisesti tämänkin talven kaikkina pakkasaamuina ;-D

En silti ole välttynyt kuumeelta...


Rivitalonpätkäkuume, se meikäläistä vaivaa.

torstai 10. helmikuuta 2011

Ilahdutin kahta ihmistä


Muutama viikko sitten huomasin, että työmatkani varrella olevan S-marketin kyljessä on kukkakauppa ja jopa oikein hyvä kukkakauppa! Olen käynyt samassa marketissa ties kuinka kauan ja vasta nyt olen hoksannut kukat... Ennen ostin usein itselleni kukkia, mutta sekin tapa on unohtunut. Onko työni tosiaan ollut usean vuoden niin rasittavaa, että kaikki mukava on jäänyt unholaan? Täytyy sanoa, että Kyllä! Onneksi tilanne on muuttunut ja energiaa riittää nykyään myös mukaviin asioihin.

Kukkakauppias on hyvin puhelias (tai ehkä asiakkaita käy liian harvoin); nytkin ehdimme jutustella vaikka mitä samalla kun hän sitoi kimppuni. Hän antoi myös kukista pitäville naimattomille naisille hyvän vinkin, jonka nyt hyvää hyvyyttäni kerron teillekin ;o) "Jos haluat saada kukkia, ota autokauppias!" Hänellä käy kuulemma parikin autokauppiasta ostamassa vaimolle kukkia joka viikko.



Talvilomaan on vielä muutama viikko, mutta pähkäilen täyttä päätä, mitä tekisin silloin - reissaamista Suomessa, kaupunkiloma Euroopassa... Ei, luulen, että teen ihan jotain muuta...

Finlaysonin hempeän vaaleanpunaisen ison pöytäliinan löysin viime viikonloppuna kirppikseltä. Kuin pakasta vedetty, tärkit ja kaikki, ei varmaan koskaan käytetty. Kahdeksan euroa. Aalto-maljakko saatu entisessä työpaikassa, kun yksi pomo halusi päästä siitä eroon firman muutossa. Tottahan toki otin maljakon iloisena vastaan!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Lukemista lapsille


Pienempi kummilapsi on edennyt jo usean vuoden kestäneissä Disney-opinnoissaan niin pitkälle, että tunnistaa eri piirtäjien kädenjäljen.


Niinpä ostin heti hänelle pari Carl Barksin piirtämää erikois-Akua 1970-luvulta, kun näin ne kirppiksessä. Hintakin oli erittäin sopiva; 50 senttiä kappale.


Samalla kirppiksellä osui käsiini eurolla Kultaisen Aapisen 10. painos, jossa on Maija Karman kuvat. Ihmettelen kyllä, miksi kansi oli vaihdettu ihan erilaiseen (lue: outoon eikä niin hauskaan...). Muistaakseni oikea kansi oli sininen, siinä oli värikäs kukko karttakeppi kädessä (siis jalassa). Toisella siskolla oli se aito versio tästä opuksesta.


Sisältä Aapinen näytti kuitenkin tutulta ja löysin siitä Kotitonttu-lorun, jonka isä opetti minulle jo ennen kuin osasin lukea tai kirjoittaa. Ja sehän on päivänselvä juttu, että edelleenkin osaan lorun vaikka unissani ;o)

torstai 3. helmikuuta 2011

Sinikeltainen päivä


Idästä puski päivällä räntää lähes vaakasuorassa, mutta minullapa on kesä työpaikan ikkunalla! Heljä Liukko-Sundströmin Lämpo auringon -lasikortti, jonka sain hyvältä ystävältä vuosia sitten.

Satoi vettä, kun lopulta lähdin töistä. Kotimatkalla sujautin kirjeen siniseen postilaatikkoon. Siinä menee kummilapselle tv:stä tallennettu Uuno Turhapuro naurettavaksi. Kuoren päälle piirsin ison sinisen ykkösen. Nyt nähdään, meneekö kirje täältä etelästä pohjoisen pieneen kylään niin sukkelasti kuin Posti lupaa!


Näin olen omalta osaltani avannut sinikeltaisten postilaatikkojen aikakauden.