sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Auringonpilkkuja


Vaikuttaa siltä, että kevät tekee tuloaan. Aamupäivän aurinko pilkutti keittiön seinän ja paljasti pölyt. Tässä asunnossa on muutama tyyppi, jolle pitäisi täsmentää vuodenaika:

- Joulutähdet kukkivat edelleen hehkuvan punaisina piittaamatta lisääntyvästä auringonvalosta.
- Olisi korkea aika asunnon omistajan irrottaa lasipallo keittiön lampusta, johon ripusti sen koemielessä joulun alla. Hyvänen aika, mitä saamattomuutta!
- Kuka kertoisi amaryllikselle, että joulu on takana. Ei tarvi puskea uutta nuppua enää ;o)

tiistai 18. tammikuuta 2011

Anna-Pavlina ja Jaroslav


Ensin yhtenä kesänä tuli Jaroslav. Punatukkainen poikaenkeli, ei mikään siloposki, mutta niin hellyttävä. Täältä se sai kodin.


Jaroslav oli kuitenkin surullinen. Ei ollut kaveria, ei kenen kanssa tarkkailla maailmaa tai vaihtaa mielipiteitä. Niinpä seuraavana uutena vuotena Anna-Pavlina muutti tänne. Vaaleatukkainen Anna-Pavlina sinisessä luomivärissään hurmasi Jaroslavin. Ja kaikki on nyt hyvin. Omat suojelusenkelini istuskelevat kirjahyllyni päällä, nämä Prahan enkelit.


Reissuiltani tuon yleensä aina kirjoja ja saatan tuoda jotain muutakin kivaa, jos kohdalle osuu. Nämä enkelit löysin pienestä taidegalleriasta, ensin Jaroslavin ja puoli vuotta myöhemmin onnekseni Anna-Pavlinan. Eihän siitä mitään olisi tullut, ettei poikaenkelillä ole tyttöenkeliä kaverinaan!

(Siskoni lapset saivat valtaisan hihityskohtauksen, kun näkivät Jaroslavin - enkeli pippeli paljaana!)

lauantai 15. tammikuuta 2011

Lumipyyhkeet


Viime vuonna kesän kynnyksellä tein hauskan kirppislöydön: Pari ihkauutta talvista (jouluista...) pyyheliinaa!



Koivujen vihertäessä pyyhkeitä ei voinut käyttää, mutta nyt ne ovat olleet käytössä niin, että melkein unohdin esitellä ne täällä. Taisin maksaa näistä pyyhkeistä 1,20 e/kpl, mikäli oikein muistan. Niin hyvä hinta, että ostin vaikka vuodenaika oli väärä.


Huvittavinta näissä on se, että ne ovat Brasiliassa valmistettuja. Tämä on siis brasiliainen näkemys joulusta ja talvesta ;-)

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Talvimaa


Vaikka fyysinen minäni on palannut minilomalta töihin, henkisesti olen vielä siellä, missä on rauha, pakkasta, puhdasta lunta ja monta tärkeää ihmistä (ja muutama eläinkin). Niinpä laitan myös teidän iloksenne vielä pari kuvaa pohjoisesta!


Talviaurinko ei vielä pysty sulattamaan lunta kesäajokin harteilta. Ehkä huhtikuussa sitten.



Kesää ja lomalaisia odotellessa...



Keltaiset talot uinuvat lumen keskellä. Vielä muutama kuukausi ennen kuin touhukkaat askeleet ja riemastuneet äänet herättävät pihat ja talot kesään.



Talvikoira ei haikaile kesää. Kiirettä piisaa kun pitäisi saada kiinni jokaikinen lumen alla kipittävä pikku mönkiäinen.

(Kummilapsen ottama hieno kuva talvikoirasta.)

lauantai 8. tammikuuta 2011

Väinön uudet kengät


Kummilapsen äidin ystävä oli muuttamassa. Hän kävi läpi kaikki tavaransa - eikä niitä ollut vähän - lajitteli roskiin, kirpputorille, ystäville, säilytettävät eli pakattavat. Loppuvaiheessa jo uupumus iski ja hän kippasi yhden lelumiljoonalaatikon muovikassiin ja tyrkkäsi kummilapsen äidille.


Muovikassista tupsahtivat ykskaks pienet ruskeat nahkakengät. Ne ovat juuri sitä, mitä seikkaileva pikku karhu tarvitsee!


Väinö on valistunut pikku kulkija - sillä on retkillään aina huomioliivi päällä.

torstai 6. tammikuuta 2011

Elämänohje vuoden aluksi


Hyvän uuden vuoden toivotukset teille lukijani! Uusi vuosi vierähti maalla pohjoisessa pienemmän kummilapseni perheen kera. Kummilapsi oli kiteyttänyt hyvän elämän edellytykset yhteen suomalaiseen sananlaskuun:


Itse hän on jo kauan toiminut sananlaskun mukaan; kanalanhoito on hänen vastuullaan ja hän käy joka aamu yhtä innokkaana ruokkimassa kanat ja Yrjänän ennen kouluunlähtöä ja samoin koulun jälkeen iltapäivällä. Silloin hän myös kerää munat, puhdistaa ne ja laittaa valmiiksi kennoihin. Jos joskus joku muna lipsahtaa puhdistuksessa rikki, herkkupalan saa hänen koiransa.



Hyvässä hoidossa Yrjänä on vain komistunut ja kanat pyöräyttävät munan per heltta joka päivä. Maukkaat ja pehmeät munat ovat niin suosittuja, että niitä menisi tuttaville ja naapureille jopa enemmänkin.


Yhtenä iltana kummilapsi lueskeli keittokirjaa ja löysi sieltä ohjeen, jota halusi samantien kokeilla. Niinpä seuraavana aamuna söimme hänen tekemäänsä maukasta munavelliä!