Aikoinaan meillä kotona joulukorttien kirjoittaminen kuului aina itsenäisyyspäivään. Kokoonnuimme ruokapöydän ääreen, joku meistä lapsista luki ruutupaperille ties minä vuonna kirjoitettua ja moneen kertaan korjailtua nimilistaa, joku luki osoitemuistiosta osoitteen ja yleensä isä kirjoitti kortit. Kortit oli levitelty aiheen mukaan pöydälle ja yhteistuumin päätimme, minkälainen kortti kullekin vastaanottajalle oli sopiva. Neuvottelua käytiin myös korttiin kirjoitettavan tervehdyksen muodosta. Tällä menetelmällä korttien kirjoittaminen kesti melko kauan, mutta siihen aikaan kellään ei ollut niin kiire kuin nykyään. Vuosien varrella korttilaatikkooni on kertynyt monenlaisia joulukortteja, mutta joka vuosi ostan aina myös täydennystä. Nyt ostin muutamia Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun iki-ihania kortteja. Pari muuta tonttukorttia ja myös Mauri Kunnaksen kortteja olin ostanut jo aiemmin. Kaikista näistä korteista yhden ostin ihan itseäni varten - Wendelinin Lumihiutalelapset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti