Pyhäinpäivänä

Sytytän kynttilän ja muistelen heitä, joita ei enää ole.

Keskellä pimeyttä

Tarvitaan keltaista itämaista kanakeittoa punaisista astioista,

jotka ovat valkoisilla pitsiliinoilla

ruskealla pöydällä sinisen seinän edessä.

Heinäsirkka

Sisareni mies bongasi kesällä kirpputorilta kummallisen, armeijan roinalta näyttävän vihertävän metalliboksin, jossa on nahkainen kantokahva:

Sisareni avasi boksin ja kohta sain töihin kuvaviestin: "Jos minä en ota tätä, haluatko sinä tämän viitosella?" Vastasin hädissäni usealla viestillä: "Haluan jos sinä et halua!", "Osta se mulle.", "Otan sen!" ja "Kumpi sen saa?". Minä sain tämän kaunokaisen, vaikka selvisi, että sillä on HISTORIA: Tämä on Elna #1, lempinimeltään Grasshopper. Tavaro S.A. valmisti tätä ensimmäistä vapaavarrellista kannettavaa ompelukonetta vuosina 1940 - 1952 Genevessä Sveitsissä. Useimmat tuon ajan ompelukoneet olivat väriltään musta-kultaisia, joten vihreä väri oli jotain erikoista. Väristä kone saikin lempinimensä Grasshopper.Kaikissa ennen vuotta 1963 valmistetuissa Elna-ompelukoneissa sarjanumeron ensimmäinen numero kertoo valmistusvuoden. Sarjanumeron mukaan minun koneeni on valmistettu vuonna 1946. Eläkeiässä siis ja edelleen näin hehkeä!

Kuljetuslaatikosta saa näppärästi ompelupöydän. Hopeanvärinen vipuvarsi kääntyy alaspäin ja toimii koneen polkimena. Pienestä tarvikerasiasta puuttuu kansi eikä ohjekirjanenkaan ole säilynyt minulle asti, mutta parasta koneessani on se, että se toimii!

Turkoosien merien rannoilta

Kylpyhuoneen seinällä on aarrelaatikko, joka muistuttaa kesästä, lämpimistä meristä ja reissuista. Laatikko aarteineen näkyy myös peilistä:Aarteet ovat levittäytyneet laatikon ulkopuolellekin.
Pieni keramiikkataulu on sisareni tuliainen Kreikasta, meritähdet toin Keltaisen meren rannalta, korallinpalat ovat Etelä-Kiinan meren huuhtomia ja keraamiset meritähti ja kala kotimaisen taiteilijan luomia. Iso simpukka on Batamin rannalta Indonesiasta ja pienet simpukat ovat Andamaanimeren aaltojen kastelemat. Niin, ja hiekka, se on paratiisisaari Tiomanilta.

Tänne muuttaessani kylpyhuoneessa oli ihan liian moderni peili, joten vaihdoin sen vanhoihin taulunkehyksiin laitettuun peiliin. Kehys oli ostohetkellä valkoinen ja sitä oli hiottu sieltä täältä vielä vanhemman näköiseksi. Minusta se oli pliisu ja epäaito, joten sudin kuvioita muutaman illan mieliväreilläni.

Haaveissa vainko oot mun...

Jo kesällä ostin tämän ränsistyneen pikku kaapin antiikkiliikkeestä. Taisin jopa maksaa siitä liikaa, vaikka tingin hinnan melkein puoleen. Etenkin, jos siitä ei ole enää kaapiksi.

Omenat ainakin ovat mennyttä.

Eikä sisuksessakaan ole kehumista.
Mielessäni olen jo moneen kertaan kunnostanut ja maalannut kaapin ihastuttavaksi väripilkuksi eteisen nurkkaukseen. No, ilmoittelen jo siitä syntyy jotain mainitsemisen arvoista.

Huipputeknologiaa Suomesta

Työpaikkamme fysioterapeutti suositteli minulle viimeistä huutoa olevaa, huippumodernia hiirikäden rannetukea. Tuki muodostuu kolmesta erillisestä moduulista, jotka voidaan muotoilla käden muotojen ja asennon mukaan. Moduulien paikkaa voidaan myös vaihtaa mieltymysten mukaan. Suosittelen tätä hienoa rannetukea myös muille hiirityöskentelemisen aiheuttamien rannevaivojen hoitoon.

Tekniset tiedot
Koko: 14/15 cm x 13/14 cm
Paino: 3 x 160 g => kokonaispaino 480 g
Päällinen: Puuvillasametti, Eurokangas
Värit/kuosit: Retroa 70-luvun tyyliin
Sisus: Risella, 2 dl/moduuli

Mikroaaltouunissa lämmitettävän luxusmallin valmistus: Korvaa Risella vehnällä.

Ranteen paranemisen kannalta tuskin on ollut mitään merkitystä sillä, että vaihdoin hiiren tällaiseen satasen maksavaan pallukkamalliin...

* * * * * * * * * *

P.S. Vaihdoinpa tuossa yhtenä päivänä kävijälaskurin järkevämpään, joka laskee eri kävijät eikä sivujen latauskertoja. Kiitos kaikille tähän mennessä täällä käyneille!

Suudelma kylpyhuoneessa

Ensilumenpäivänä minä keskityin hiirenvirnoihin. Muistin kankaan olemassaolon ja kaivoin sen nyt esiin kaapista. Kylpyhuone kaipasi kipeästi uutta suihkuverhoa.

Siitä tulikin raikas ja kesäinen. Laiskuuttani olin säästänyt entisen, kaupasta ostetun verhon reikänauhan ja pääsin nyt vähällä vaivalla.

Vauhtiin päästyäni hurautin myös wc-paperitelineen.

Tanja Orsjoki suunnitteli TaiK:n lopputyönään Marimekolle viisi painokangasmallia; Suudelma, Lentosuukko, Täysikuu, Kuusama ja Lehtokuusama. Tähän siniseen Suudelmaan ihastuin heti.

Johtajantuoli

Aika monta vuotta sitten, siis markka-aikana, entisessä työpaikassani uusittiin kalusteita ja henkilökunta sai ostaa poistettavia huonekaluja halvalla. Minä onnekas löysin tämän, ilmeisesti mahonkia olevan nojatuolin. Hinta oli huimat 50 markkaa. Se oli ollut jonkun johtajan huoneessa. Tuolissa oli alunperin yksivärinen, samea vihertävä kangas, mutta entisöidessäni tuolin vaihdoin sen. Olen jo jonkin aikaa ajatellut vaihtaa kankaan, mutta nythän se sopii mukavasti verhojen kanssa, kun siinä on häivähdys vaaleanpunaista ja kiemuroita.
Oikeastaan tuolin pitäisi olla koko ajan selin yleisöön kun se on näin hieno takaa. Selkänoja on edelleen alkuperäisessä kunnossa, en edes entisöintiprojektissa tehnyt sille mitään.

Pinque

Jo kesällä pelastin Anttilan alelaarista Vallilan pinkkikuvioiset verhot ja nyt ne ovat lopulta paikallaan olohuoneessa. Ei se mitään, että nipsuja oli vähänlaisesti ja verhot olisivat voineet olla hitusen lyhemmät. Entrataan kun ehditään.

Samaan syssyyn otin käyttöön Pekingistä muutama vuosi sitten ostetut tyynynpäälliset. Tasapainottavat mukavasti verhojen pinkkiä.

Panjiayuanin markkinoilla monet Kiinan etnisiin vähemmistökansallisuuksiin kuuluvat ihmiset myyvät käsitöitä ja muita ihanuuksia.

Pelimylly

Kummilapsen entinen pelimylly on kannettu sisään ja avasin onnellisena luukun blogimaailmaan. Ihanaa!

Paha takaisku

Tietokone sanoi PIIIIP PIP PIP ja pimeni. Järjestelen lainakonetta. Palaan linjoille mahdollisimman pian, toivon mukaan jo viikonloppuna.

Siinä iässä

Kesällä huomasin yhtäkkiä tulevani aina kirpputoreilta kotiin mukanani käsintehtyjä pitsiliinoja. Jos muuta ei löytynyt, niin ainakin joku pitsi tai liina. Sisareni mielestä se on merkki siitä, että olen siinä iässä. Siis auttamattomasti vanha tai jopa lähestymässä mummoikää.

No ei kai sentään! Eihän kukaan voi vastustaa kauniita, taitavasti tehtyjä käsitöitä. Liinoille on myös käyttöä: Niitä voi hyvin käyttää tabletteina ja - minun tapauksessani - pinottujen, kaappiin mahtumattomien lasilautasten välissä. Sitä paitsi olen ihan just tuotapikaa tekemässä nostalgisia vohvelikangaspyyheliinoja, joihin tulee pitsit. Ja ne päärmätään käsin.

Odotin pakkasta

viikonlopuksi. Olihan sitä - lauantaiaamuna. Riensin ulos nauttimaan kuurataiteesta ja kuvaamaan. Sunnuntaina pakkanen oli sitten mennyt ja vesisade tullut, koko päiväksi.

Sinistä ja valkoista

Monen vuoden opiskelu työn ohessa on ohi ja uusi vapaus on koittanut - mikäs sen parempi hetki aloittaa blogi! Aikomukseni on taas harrastaa asioita, joista tulee hyvä mieli. Sisustaminen, huonekalujen kunnostus, käsityöt ja ikonimaalaus - kirpputoreilla olen ehtinyt kierrellä myös opiskeluaikana.


Sisareni löysi syvänsinisen emalikulhon kirppikseltä, mutta se ei ollut hänen väriään - onneksi! Kulho tuotiin minulle täynnä oman pihan omenoita. Kulhon seuraksi passaa hyvin Pentikin 70-luvun sininen kynttilänjalka, oma 2,5 euron löytöni. Niitä saisi tulla kohdalle enemmänkin.