Saako tulla laulamaan?

Viisi yötä jouluun ja kortit on kirjoittamatta, lahjat paketoimatta (osa ostamattakin), paketti lähettämättä, ei ole siivottu, ei leivottu, ei ole joulukoristeita esillä. On maattu kohta viikko kuumeessa, nukuttu pipo päässä, angora-villahanskat kädessä kolmen peiton alla. Ei jaksettu päivittää blogia, ei vastata kommentteihin eikä lukea muiden postauksia. Tämä ei huvita minua enää, ei sitten yhtään.

Joulupaperit ja nauhat on levitetty olohuoneen lattialle ja laitan soimaan joulun - siis jokaikisen joulun - ykköshittini Poikakuoro Ynnin Poikien Tiernapojat oululaisittain. Tiernapojat kuuluvat yhtä kiinteästi jouluun kuin Hoosianna 1. adventtiin ja suvivirsi koulujen päättäjäisiin. Parasta olisi nähdä pienet tiernapojat ilmielävinä, mutta se ei ole onnistunut moneen vuoteen. Ynnin Pojat on toiseksi paras vaihtoehto. Usein osallistun itsekin kuvaelmaan, vaikka vähän nuotin vierestä ;o)


Tiernapoikakuvaelma pitää esittää Oulun murteella. Minua ärsyttää, että meille tuputetaan joka joulu tv:stä jotain Kotikadun tiernapoikia. Aikuiset näyttelijät laulavat kirjakielellä ja muuntelevat säveltä. Siitä on aitous kaukana! Ovat pilanneet koko jutun.


Jos kaikilla ei ole Ynnin Poikia kotona, täältä löytyy aito "oolulainen" esitys: Karhuojan tiernat Oulusta Tiernapoikakilpailussa Oulun Rotuaarilla 2008. Haaveenani on joskus mennä katsomaan tuota kilpailua.

Tiernapoikien tarinasta on tehty kirjakin; Rauno Myllylän Tähti se kulukeepi.


Kuumeen keskelläkin huomasin uutisen, että muutamissa kouluissa oltaisiin luopumassa joulujuhlaperinteistä, ettei vain loukattaisi toisuskoisia. Se ei kyllä käy! Kyllä suomalaiset perinteet pitää säilyttää. Voihan osallistuminen olla vapaaehtoista, jos se tuntuu oman uskonnon vuoksi väärältä.