tiistai 27. maaliskuuta 2012

Sumussa ja sateessa - Peking 2


Voihan sitä Pekingin-matkan niinkin aloittaa, että käyttää matkaan "vain" kahdeksan tunnin sijasta 14 tuntia. Näin kävi meille; sumu Pekingissä oli niin sankka, että laskeutumislupaa koneelle ei annettu. Lennonjohto määräsi meidät lentämään Shanghaihin (= kaksi tuntia lisää), jossa kökötimme koneessa kentällä kaksi tuntia ja lensimme sitten takaisin Pekingiin (= taas kaksi tuntia). Emme antaneet tämän masentaa itseämme, vaan lopulta Pekingiin päästyämme testasimme innokkaina uutta junarataa kentältä keskustaan. Lentokenttä oli uusittu täysin sitten viime käyntini (hieno, avara ja valoisa!) ja juna toimi hyvin. Pekingissähän oli aiemmin vain kaksi metrolinjaa, mutta olympialaisia varten rakennettiin 10 uutta ja lentokenttärata. Metroasemat sen sijaan eivät olleet ihan viimeistä huutoa: Lähellekään joka paikassa ei ollut rullaportaita tai hissiä. Ihmettelen, miten siellä pystyvät hankalasti liikkuvat tai pyörätuolia käyttävät kulkemaan...




Kaiken tämän ja hotelliin kirjautumisen jälkeen oli jo pimeää ja Peking oli edelleen sumun vallassa (miten se kone oikein pystyi laskeutumaan???). Lähdimme silti Taivaallisen rauhan aukiolle, jotta tuntisimme olevamme Pekingissä. Sumusta huolimatta tai juuri siksi aukiolla olikin ei ehkä taivaallinen, mutta epätodellinen tunnelma. Olin ihan innoissani, että olin jälleen siellä! Pekingin hajukin - kivihiili - oli sama kuin silloin kun 1999 ensimmäisen kerran tulin sinne.




Lentokoneruokailusta oli tuntikausia ja niinpä etsimme lopulta pikku ravintolan, jossa näytti olevan paikallisia syömässä. Ja juomassa, mutta ei se meitä häirinnyt. Takuuvarmat ruuat Kiinassa ovat Gongbao jiding (kanaa ja maapähkinöitä) sekä Xihongshi chaojidan (paistettua munaa ja tomaatttia), jälkimmäistä on vain vähän vaikea tilata, en meinaa muistaa millään sen nimeä. Mutta niitä saa yleensä joka paikasta ja ne ovat aina hyviä.

Kun tulimme ulos kuppilasta, satoi kaatamalla. Sopivasti kohdalla oli pieni sekatavarapuoti, josta ostimme sateenvarjot ihan kiskurihintaan, 40 juania eli 5,20 euroa. Kävelimme pitkin Pekingin pääkatua Chang´ania ja yritimme saada taksin. Turhaa touhua, niin moni muukin yritti samaa. Ohitimme mm. Pekingin vanhimman hotellin, Hotel Beijingin. Sinne aioimme mennä teelle jonakin päivänä, mutta se jäi tekemättä. Emme ehtineet ;-) Lopulta hyppäsimme metroon ja huristimme hotelliimme Novotel XinQiaoon. Käytännössä metro tulee melkein sen portaille.



Sateesta huolimatta olo oli riemukas, olin vihdoin taas täällä!

2 kommenttia:

hietzu kirjoitti...

Sumussa valot pääsevat oikeuksiinsa,ja noissa kaupunki näyttää taianomaiselta. Ensimmäinen ja toinen kuva ovat upeita! Kuulostaa ja näyttää mahtavalta!

Kuukki kirjoitti...

Kiitos Hietzu! Sitä se Kiina on; kiehtova ja mahtava, ainakin minulle. Siitä huolimatta, että tiedän myös siinä maassa vallitsevista epäkohdista.