perjantai 21. syyskuuta 2012

Puolukoita, puolukoita, puolukoita...

Blogi heitteillä, koti siivoamatta, ei ehdi valokuvata eikä ikonimaalaukseen! Puolukat ovat täyttäneet mieleni, sankkoni ja pakastimeni viime viikkoina. Mutta jos jo autosta ulos astuessa näky on tämä, ei kai voi muuta kuin astua metsään ja poimia.
En ole ollut koskaan mikään häävi poimija ja minulla menee aikaa huomattavasti enemmän kuin ystävälläni himopoimijalla (mies, puoli tuntia sankollinen), mutta taisin tehdä kuitenkin tänä kesänä ennätykseni:
Ensimmäisen kerran ikinä sain yhdellä reissulla sankon täyteen ja vähän ylikin ;-)
Ja yhteismäärässä tuli kyllä ihan uusi ennätys! Mustikoita onkin sitten vain vähän, en ehtinyt metsään, mutta ensi vuonna korjaan tilanteen, löydettiin nimittäin siskon kanssa uusi hyvä mustikkapaikka. Nytkin vielä poimimme sieltä parit piirakkamarjat, vaikka puolukassa olimmekin.
Tihkusateessa poimittuja puolukoita piti sitten kuivatella keittiön pöydällä yksien syntymäpäiväjuhlien ajan.

2 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

Vautsi,enpä ole pitkään aikaan käynyt keräämässä metsästä mitään (löysin kyllä hyvän mustikkapaikan lenkkipolkuni läheltä,ehkä ensi vuonna sitten) koska sukulaisilta tulee marjoja, omenoita yms. pakastin täyteen.
Maistuvan näköinen saalis! :)
Mukavaa viikonloppua!

Kuukki kirjoitti...

Hietzu, aika onnellinen olet, kun sinulla on tuollaisia sukulaisia! Metsässä on tosin niin ihanaa, että sinne kannattaa mennä, vaikka ei poimisikaan mitään. Toinen juttu on se, että malttaisiko olla poimimatta kaikkia näkemiään marjoja tai sieniä ;-)