maanantai 15. lokakuuta 2012

Jumissa Valamossa

Kesällä ehdin käydä Valamossakin - tarkoitus oli olla siellä yksi yönseutu, mutta toisin kävi. Olin juuri lähdössä ajelemaan kohti kotia, kävin luovuttamassa avaimen ja pakkasin loput tavarat takakonttiin. Otin vain ne, jotka ajattelin laittaa apukuskin penkille. Heitin luukun kiinni ja nykäisin apukuskin ovesta. Hyvä ettei ripa jäänyt käteen! Ovi oli lukossa ja niin olivat kaikki muutkin.
Avain oli jäänyt takakonttiin. Lasken sen usein takakontin pohjalle siksi aikaa, kun laitan sinne tavaroita... joo, ei pitäisi, se kyllä valkeni nyt. En meinannut uskoa asiaa todeksi, mutta niin se vain oli. Minulla oli käsissäni kännykkä, kukkaro, pikkukamera ja vesipullo. Taivalsin takaisin vastaanottoon ja kerroin pulmani ystävälliselle Elenalle.
Elena sanoi: "Minä soitan Terolle, hän tietää, mitä tehdä." Ihmettelin, kelle Terolle, mutta se selvisi pian. Tero ja apupoika saapuivat pakettiautolla ja niin huristelimme mäkeä alas parkkipaikalle tutkimaan tilannetta. Ei auttanut ovien nykiminen, ei renkaiden potkiminen. Tero sanoi, että hän soittaa Kuittiselle. Kuittinen kuulosti olevan paikallinen monitoimimies, jolta löytyy ratkaisu lähes kaikkiin pulmiin.
Ei löytynyt tällä kertaa. Autoni on liian uusi (vm. 2006), jotta sitä saisi millään kepulikonsteilla auki. Hyvä juttu tietysti silloin, jos joku yrittäisi varastaa sen, mutta epätoivo meinasi vallata minut. Kuittinen käski soittamaan merkkikorjaamoon Joensuuhun, josko he osaisivat neuvoa.
Niinpä Tero soitti sinne ja minäkin puhuin sitten: Ovia ei saa auki rikkomatta lukkopesää ja se on satojen eurojen juttu ja siihen lisäksi heidän työaikansa ja matkakulunsa. Joten se siitä. Halvempaa olisi hankkia vara-avain kotoa Valamoon, jos mahdollista. Palasin vastaanottoon.
Ihan ensin minun oli kuitenkin soitettava työterveysasemalleni, sillä minulla oli meneillään lääkekuuri, jota ei voinut keskeyttää. Onneksi lääkäri oli vielä paikalla! Puhelinresepti luvattiin soittaa heti Heinäveden apteekkiin (siis 45 kilometrin päähän). Sitten soitin uudestaan sisarelleni (olin tietysti jo ehtinyt ilmoittaa hänelle, vaikka piti säästellä puhelinta, kun akku ei tietenkään ollut ihan täysi...). Siellä oli jo harkittu, josko nuoriso hyppäisi autoon ja toisi avaimen, mutta tulimme siihen tulokseen, että satojen kilometrien matka tottumattomille kuskeille on liian pitkä. Päätimme, että sisareni hakee kotoani vara-avaimen ja lähettää sen luostariin pikapostina.
Otin siis huoneen toiseksikin yöksi (onneksi luostarissa oli tilaa!) ja sitten piti vain päästä Heinävedelle apteekkiin. Selvisi, että vastaanotossa työskenteli myös Heinävedellä asuva Eija, joka oli pian lähdössä töistä ja pääsisin sinne hänen kyydissään. Olin äärettömän helpottunut. Siitä tuli ainakin kymmenen kilometrin ylimääräinen lenkki Eijalle, mutta hän ei suostunut ottamaan mitään korvausta.
Kävin apteekissa ja sen jälkeen kaikki oli hyvin; oli rahaa, puhelin, lääkkeet, yöpaikka ja avain tulossa. Kävin pizzalla kun kerran olin joutunut lähtemään Heinavesi Cityyn asti, ja sitten menin paikalliseen sekatavarakauppaan ostoksille. Ilma oli viilenemässä, joten ostin hammasharjan ja muiden välttämättömyystarvikkeiden lisäksi myös pitkähihaisen puseron ja sukat.
Sitten piti löytää vielä paluukyyti. Menin "torille" ja ostin mansikoita. Samalla jutustelin mansikanmyyjän kanssa ja hän soitti minulle taksin, se kuului kuulemma palveluun ;-) Taksi tulikin hetken odottelun jälkeen ja matka takaisin Valamoon meni mukavasti nuoren naiskuljettajan kanssa jutellessa. Antoipa hän minulle kyydistä alennustakin.
Kun näin olin joutunut jäämään Valamoon pitemmäksi aikaa, käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin kirjastossa tutkimassa ikonikirjoja, katselin ikoneita kirkoissa ja Trapesassa ja kuvasin niiden tekstejä. Illalla olin myös hetken palveluksessa, mutta tunsin oloni epämukavaksi, koska minulla ei ollut huivia, joten en viipynyt kauan.
Aamulla odottelin malttamattomana postia. Lopulta se tuli, puolitoista tuntia myöhässä! Kesäjakaja taisi olla vähän arka ajamaan kapeita, mäkisiä ja mutkaisia teitä ;-) Kiittelin vielä kerran Elenaa (Eija oli vapaalla) ja lähdin ajelemaan kohti kotia hyvillä mielin. Ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä on silloin kun heitä tarvitaan!
(Vasta nyt olen ehtinyt katsella kesäkuviani, joten voipa olla, että pari kesäkuvasettiä tulee vielä tänne...)



4 kommenttia:

hietzu kirjoitti...

Kiitos Valamon kierroksesta ja upeista kuvista, en ole käynyt kirkossa vaikka kävimme Valamossa opintomatkalla. Tutustuimme vain konservointilaitoksen toimintaan.
Kylläpä sinulla on ollut Valamon reissu! :o Olisin itse ollut varmasti aivan paniikissa että mitä tehdä,mutta onneksi siellä oli osaavaa ja auttavaista henkilökuntaa. Ehkäpä siitä kaikesta auton ja avainten kanssa sompailusta huolimatta joku ajatteli, että sinun on jäätävä Valamoon toiseksikin yöksi...

Kuukki kirjoitti...

hietzu, minä taas en ole päässyt konservointilaitokseen, vaikka se olisi tosi kiinnostavaa! Valamossahan on kolme kirkkoa; pääkirkko ja sen yhteydessä talvikirkko sekä vain kesäisin käytössä oleva vanha kirkko, josta taidan tykätä eniten. Ihmiset olivat siellä ihania ja olin niin kiitollinen kaikesta avusta. Niin, ehkä minun piti jäädä sinne hiljentymään, sillä se ensimmäinen vuorokausi oli vuoden vilkkain Valamossa... ja kun sitten illalla tuli vielä rankkasade, koko luostarin alue hiljeni ihan erilaiseksi, siis paremmaksi.

Taina kirjoitti...

No on sulla ollut seikkailu.
Mutta niinhän se menee että asioilla on tapana järjestyä :)

Kuukki kirjoitti...

Oli kyllä, Taina, mutta onneksi kaikki järjestyi lopulta.