Tämän piti olla minun!

Nyt kyllä potuttaa tosi paljon! Että ihmiset osaakin olla törkeitä! Ihan sikamaista!

Kuulkaas tätä: Pistäydyin sunnuntaina kirppiksellä ja siellä oli kiva pöytä. Vähän kulunut, mutta voisin kunnostaa sen joskus. Täysin käyttökelpoinen ja olohuoneeseeni kenties sopiva. Otin siitä pari kuvaa kännykällä ja pähkäilin sen korkeutta sohvaan verrattuna. Sunnuntai-iltana päädyin siihen, että pöytä olisi mitä mainioin! Niinpä eilen aamulla soitin heti kirppikselle ja sanoin ottavani sen. Mutta ehdin hakea sen vasta tänään juuri ennen kuin kirppis menee kiinni.

Olen ollut nämä pari päivää ihan innoissani pöydästä! Olen nimittäin useamman vuoden etsiskellyt sopivaa ja nimenomaan vanhaa. Tänään riensin kirppikselle ja huomasin, että pöytä ei olekaan siellä missä se oli. "Ahaa, se onkin siirretty jonnekin muualle odottamaan minua.", ajattelin. Menin kassalle ja kerron tulleeni hakemaan sitä. Kirppiksenpitäjä sanoo, etten voi saada sitä. Mitä, miksi ihmeessä? Se on myyty. MYYTY???!!

Saan kuulla, että vanhempi naisihminen oli ostanut sen. Hän oli irrottanut pöydästä MYYTY-lapun ja piilottanut sen (olivat löytäneet sen myöhemmin). Tullut pokkana kassalle ja maksanut pöydän. Paikalla oli vain toinen myyjä, joka ei tiennyt, että pöytä oli jo myyty - minulle. Hän vielä avuliaana kantoi pöydän naisen autoon. Ja oli nyt tosi pahoillaan - mutta eihän se hänen vikansa ollut.


En tiedä mitä sanoisin. Minusta on käsittämätöntä tuollainen röyhkeys. Maailmassa on toki tärkeämpiäkin ja surullisempiakin asioita, mutta en voi mitään että kyllä tämä jonkun aikaa potuttaa. Mutta jos joku eteläsuomalainen tuttavasi pröystäilee ihanalla kolmenkympin kirppispöydällään, tiedätpähän, mikä hän on naisiaan.