maanantai 8. marraskuuta 2010

Silkin ihme


Piti kertomani Espoon-visiitistä, mutta Tallinna pukkasi väliin. Espoon kellomuseo oli hauska, mutta varsinaisesti minut veti Espooseen nykytaiteen museo EMMAn näyttely 100 % Silk - Kiinalaisen silkin tarina.

Näyttelyssä ei saanut ottaa valokuvia, joten kuvitan tämän kertomuksen saatavilla olevalla materiaalilla ;-) Yläkuvassa räätälin kiinalaisesta silkkibrokadista valmistama vanhaa mukaileva jakkuni, jossa on kiinalainen toispuoleinen "napitus". Tykkään yli kaiken kiinalaisista silkkibrokadeista ja niitä onkin tullut ostetuksi jonkin verran. Osa niistä on näissä kuvissa.


On uskomatonta, että Kiinassa silkkiä on valmistettu yli 5000 vuotta. Näyttelyssä oli esillä pala 4500 vuotta vanhaa silkkivyötä. Ei se kovin ihmeelliseltä näyttänyt, pieni (1,5 cm x 4 cm) mustunut kasa lankoja... Nämä vaatteet ovat 800 vuotta vanhoja, joten ikää on niilläkin. Aika harva nykyajan vaate kestäisi niin kauan.


Ostin näyttelyn yhteydessä julkaistun kirjan, vaikka se oli melko kallis (39 euroa). Olisi kuitenkin myöhemmin harmittanut, jos en olisi ostanut, ja sitten olisi ollut oma riesansa lähteä sitä EMMAsta erikseen hakemaan. Kirjassa on hyvät kuvat ja paljon asiaa silkistä. Ennestään omistan aiheesta huomattavasti littanamman kirjan Dragons and Silk.


Tässä pari esimerkkiä näyttelyssä olleista Qing-dynastian aikaisista vaatteista 1700 - 1800-luvuilta. Qing- eli mantsudynastia hallitsi Kiinaa 1600-luvun puolivälistä Kiinan tasavallan perustamiseen asti. Viimeinen keisari Pu Yi oli myös mantsu eli vähemmistökansallisuutta (enemmistö kiinalaisista oli silloin ja on myös nykyään han-kiinalaisia).


Suurten yhteiskunnallisten muutosten myötä myös naisten muoti muuttui. Tässä kaksi painokuvioitua qipao-mekkosta 1930- ja 1940-luvuilta. Parin vuosikymmenen aikana naisten vaate muuttui väljästä hehtaarihihaisesta "säkistä" puoli- tai lyhythihaiseksi vartalon siroutta korostavaksi puvuksi. Ja koska Shanghaissa oli saatavana ulkomailta tuotuja silkkipolvisukkia, mekko lyheni polveen. Mikä mullistus kiinalaisten naisten pukeutumisessa!


Kiinassa silkkimatoa pidetään lohikäärmeen esikuvana. Lohikäärme taas on keisarillisen vallan ja keisarin eli Taivaan pojan vertauskuva. Ja toisin kuin meillä, Kiinassa lohikäärme on kaiken positiivisen voiman symboli.

EMMAn yläaulassa on muuten näyttelyn ajan esillä Linnan itsenäisyyspäiväjuhlien silkki-iltapukuja eri vuosikymmeniltä. Osa puvuista oli kyllä pieni pettymys, moni on näyttänyt häikäisevältä tv:n välityksellä, mutta oli nyt luonnossa paljon vaatimattomampi.

4 kommenttia:

hietzu kirjoitti...

Ihana postaus! Aina on mukavaa lukea museokäynneistä. Itsekin mietin tuota EMMAn näyttelyä,mutta se on aina projekti lähteä asioikseen sinne. Viimeksi olen käynyt EMMAssa katsomassa Claude Monet'n.Joka oli uskomaton. Tykkäsin myös suomalaisten taiteilijoiden impressionistisista töistä.

Kuukki kirjoitti...

Kiitos, Hietzu! Minulla jäi se Claude Monet väliin ja harmitti jälkikäteen, mutta en päässyt silloin sinne. Elämä on ;-)

Sini kirjoitti...

Silkki on upea materiaali. Olen tutustunut Vietnamissa silkin valmistukseen monissa eri työvaiheissa. Tuli ostettua myös silkkiä itselle. Raakasilkki varsinkin on kaunista. Vietnamilaisissa silkkivaatteissa on jotain samaa kuin kiinalaisissa. Olen myös perehtynyt jonkin verran kaakkois-aasialaisiin tekstiileihin ja niiden valmistamiseen. Sulla on vahva Kiina-tuntemus.

Kivoja kuvia ja varmasti kannattava ostos tuo kirja!

Kuukki kirjoitti...

Sini, tykkään myös raakasilkistä, siinä on niin ihana hohde! Kaakkoisaasialaisista kankaista minulla on indonesialaisia batiikkeja, ne ovat hauskoja. Ostin kerran myös pari heikäläistä kuviointirautaa, mutta en kyllä onnistunut saamaan niillä mitään aikaiseksi... Olen ollut jonkin verran Kiinassa, siitä kiinnostus ja hitusen tietämystä ;-)