Pieni annos kerralla

Talviloma alkaa olla takana; tein pikku reissun, ulkoilin paljon auringonpaisteessa ja kuvasin jäänlähtöä ja sulavia rantoja. Ja aloitin kevätsiivoukset!



Kerrankin ajoissa! Minusta tuntuu, että olen tällä hetkellä energisempi kuin pitkään aikaan. Olen oppinut (tai paremminkin lukenut kampaajalla lehdestä), että siivouksessa kannattaa heti aluksi päättää joko siivoamiseen käytettävä aika (esim. 1 tunti) tai rajata siivottava alue. Silloin ei työmäärä tunnu ylivoimaiselta.



Raivasin varastoa raa´alla kädellä ja luovuin ylimääräisistä huonekaluista. Kierrätyskeskuksessa ottivat mielellään vastaan pari pöytää, sängyn, matkalaukun, mattoja ja vanhan mankan. Yhden kunnostettavan nojatuolin vein kaatopaikalle, koskapa minulla ei ole ollut aikaa eikä paikkaa kunnostaa sitä. Tavaran vähentämisestä tuli ihmeen kevyt olo! Ja ihan taatusti minulla on vieläkin yhtä sun toista yli oman tarpeen ;o)


Tämän päivän siivoukset rajasin ruoka- ja maustekaappiin ja niin homma tuli tehdyksi ;-D Ja onhan tässä vielä iltaa jäljellä - saatanpa tehdä jotain muutakin hyödyllistä...

Tästä nousee maineenne

Pallukkakynttilöiden (ja "jalkojen") euron hintaan sisältyi myös painotuote vuodelta 1960. Luulen, että siitä on minulle paljon iloa!


Edellinen omistaja lienee ollut oikea kakkumaakari, jonka bravuurinumero on ollut tosca- tai ambrosiakakku. Tämä aukeama on nimittäin useimmin avattu, ainakin töhryjen määrästä päätellen. Ja onhan tuossa ikioma kakku oululaisillekin!


Vihkosessa on ihanat kuvat. Kovin monta niitä ei ole, suurin on tuo keskiaukeaman leivonnaiskuva. Mutta näistä kattauskuvista näkee niin hyvin tuon ajan tyylin. Yksinkertaista, selkeää ja kaunista.


Mainokset ovat huvittavia, niin hillittyjä verrattuna nykyisiin. Mainoslauseet ;-D


Tuollainen kotona leivottu pitkopulla maistuisi kyllä milloin tahansa!


En tiedä, miten ihmeessä olen tullut toimeen ilman tätä mainiota vihkosta. Sen 107 leivinohjetta taatusti tekevät maailmasta paremman - ainakin maukkaamman ;o)

Pallukoita

Löytyipä mielenkiintoinen pieni pahvilaatikko osto- ja myyntiliikkeestä! Pieni mutta painoi kuin synti.


Kurkistin laatikkoon ja kas kummaa, siellähän olikin aarre!




Kannoin laatikon tiskille ja kysyin hintaa. "Oliskohan se euron." Aloin nostaa kantta pois, kun myyjä sanoi: "Niin, siinä on muttereita." Myyjä oli siis noteerannut vain "kynttilänjalat":


Ymmärrättehän, mies... Kuvaako tämä tapahtuma yleisemminkin, kuinka eri tavalla mies ja nainen näkevät maailman?

Tässä koko aarre (ilman niitä miesten tavaroita):


Samaan huikeaan euron hintaan tuli kyllä vielä muutakin, se seuraavassa postauksessa.

Kymmenen sentin enkeleitä

Monta vuotta sitten näin taiteilijaystävälläni enkelikansion; ihania kuvia enkeleistä, tietoa niistä, runoja jne. Silloin päätin myös tehdä kansion itselleni, koska ikonimaalauksen myötä olin jo aiemmin kiinnostunut enkeleistä ja haalinut tietoa ja kuvia niistä. Eniten minulla on (tietysti) kuvia ikoneista, mutta valikoidusti muitakin enkeleitä. Tiesittekö muuten, että Raamatun mukaan kaikki enkelit ovat miespuolisia olentoja, tosin hyvin kauniita, mutta ehdottomasti miehiä?


Nyt pistäydyin pitkästä aikaa Fidassa ja löysin sieltä nämä ihanat, vanhat enkelikuvat. Ne eivät ole postikortteja, vaan jotain muita kuvia. Jaettu ehkä rippikoulussa, kuka tietää. Kuvat maksoivat 10 senttiä kappale. Nämä pääsevät ilman muuta enkelikansiooni, kun sen teen.


Samalla käynnillä löysin myös nämä kaksi postikorttia ehkä 50- tai 60-luvulta. Kääntöpuoli on pelkkää tyhjää, ei mitään kuvaa. Tiedän, että tällaisia kortteja läheteltiin ennnen vanhaan, sillä muistan kotona nähneeni tällaisen saadun kortin täynnä tekstiä. Kortteihin on painettu valmiiksi 25 pennin postimerkit ja toiseen lisäksi liimattu viiden pennin merkki. Olisipa mukava tietää, minä vuonna kortin on voinut lähettää 25 tai 30 pennillä!