keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Tarunhohtoinen työväen kaupunginosa, osa II


Amurissa on 1930-luvun leipomo, jossa työt alkoivat aamuyöstä uuninlämmityksellä. Sillä aikaa kun uuni lämpeni, tehtiin ruisleipä-, rievä- (eli ohrahiivaleipä-) ja pullataikinat ja leivottiin. Uuni puhdistettiin varrellisella vihdalla ja sitten paistettiin leipomukset tukahduttavassa kuumuudessa.


Iso taikina-astia oli joka-aamuisessa käytössä, pikkuleipämuotit vähän harvemmin, vaikka toki leipomosta piti saada myös fiinimpää tarjottavaa. Minä kävin museokierroksen päätteeksi virkistäytymässä Kahvila Amurin Helmessä ja ostin tietysti rieviä mukaan - ei kai "Rieväkylästä" voi ilman rieviä lähteä!




Tampereen radio perustettiin 1926 ja sen jälkeen amurilaisetkin alkoivat hankkia radiovastaanottimia kellä siihen oli varaa.


Jos talon muilla asukkailla ei ollut radiota, saatettiin avata ikkuna ja soittaa siitä radiota muille.




Vihtori oli nuoruudessaan puuvillatehtaan kutoja, mutta perinnön saatuaan hän jäi pois tehtaasta ja teki vain tilapäistöitä. Ajan mittaan Vihtorin terveys heikkeni ja hän jättikin lopulta talonhoidon pojalleen Kaarlolle. Viimeiset vuotensa Vihtori asusteli vaimonsa Amandan kanssa talonsa peräkamarissa.


Osuusliike Voiman myymälä oli myymälänhoitajan, 52-vuotiaan Martan valtakuntaa. Myymälä oli tyypillinen korttelikauppa, jossa oli erikseen sekatavarapuoli sekä maito- ja leipäpuoli.


Tavallisilla työläisillä ei ollut puhelimia, mutta jos oli pakko soittaa, sen voi tehdä kaupasta. Mutta vain lähipuhelut, kauemmas asiat hoidettiin kirjeitse.


Laita raha lippaaseen!

2 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

Ihania kuvia. Kiitos näistä vanhoista ajankuvauksista! Elovena-paketti ei ole kovin muuttunut!

Kuukki kirjoitti...

Joku asia on sentään tässä maailmassa pysyvää ;-D