Olen laiska seuraamaan kaikkia teknisiä mullistuksia, joten minulla on edelleen ollut laatikkomallinen pikku televisio, Grundig vm 92 tai 93. Kieltämättä välillä on ärsyttänyt se, että osa vasemmasta reunasta ei näy ruudussa. Ei kuitenkaan niin paljon, että olisin rientänyt ostamaan uuden tv:n heti digikauden alussa. Siirtymävaiheessa jopa olin hetken aikaa ilman katselumahdollisuutta, kun digiboksi odotteli eteisen tuolilla jotakuta tekniikasta innostunutta. Lopulta sitten siskontyttö viritteli sen. Nyt vihdoin terästäydyin ja ostin uuden television, 22 tuuman LG:n. Myös samankokoinen Samsung olisi ollut tarjolla samaan hintaan (300 e), myös valkoisena (tänne valkoinen ei sovi, mutta johonkin toiseen kotiin). LG:hen päädyin siksi, että ystävälläni on sellainen ja siinä on ollut hyvä kuva.(Tässä piti olla kuva uudesta televisiosta, mutta kun tänään aioin ottaa sen käyttöön ja avasin paketin, siellä ei ollut kaukosäädintä. Oli vain pelkkä tyhjä pussi. Pöh, mikä maanantaikappale tai huolimaton pakkaaja ;-( Tyhmää... No, ei auta kuin mennä vaihtamaan koko paketti huomenna.)
Tässä tulee nyt samalla esitellyksi vanhain tavarain kaupasta ostettu tv-pöytä. Hintaa en muista, mutta tuskin se paljon oli. Vähän tuo on ränsistynyt, mutta tässä kodissa ei kaikki muukaan ole viimeisen päälle priimakunnossa. Ihan noin huono kuva vanhassa tv:ssä ei sentään ole, musta alue tuli kuvaa ottaessani paikasta riippuen johonkin kohtaan ruutua. Pöydässä vai pitäisikö sanoa lipastossa on näppärä laatikko, jossa säilytän puhelinluetteloa ynnä muuta sellaista. Hyllyn ovat vallanneet pari kiinalaista laatikkoa ja jostain sieltäpäin muuttaneet puiset Kettuset. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti