Mikä on näiden pitsien tarina?
Aikana ennen pussilakanoita syntyy suloinen tyttövauva ja äidistä tulee mummo. Lapsenlapsi varttuu ja lähestyy teini-ikää. Mummon ahkerat kädet alkavat virkata kapiopitsejä hänelle.
Mutta aika on muuttunut; lakanat eivät ole enää valkoisia eikä nuoriso osaa käyttää päällyslakanoita. Ne ovat niin hankalia! Sydämin ja sormuksin kuvioidut kihlapitsit unohtuvat mummon lipastonlaatikkoon.
Mummosta aika jättää ja vuosien päästä mökin siivouksessa löytyvät pitsit, nyt jo kellastuneet. Lapsenlapsi ei osaa tehdä niillä mitään, hän kun ei ole perinyt mummon taitoja. Pitsit pannaan pakastuspussiin ja pussi solmitaan kiinni. Muun mummolta jääneen tavaran mukana pitsit lahjoitetaan kirpputorille.
Kauniina kesäpäivänä taidokkaiden käsitöiden ihailija ilahtuu pussista, jonka sisällä näyttää olevan pitsiä ja hintakin on vain euron. Kotona pitsihamsteri avaa pussin ja vasta sitten huomaa, minkä aarteen on löytänyt! Hän valkaisee pitsit ja esittelee niitä onnellisena ympäriinsä. Ehkäpä vielä jonain muuna kesäpäivänä pitsit koristavat lakanoita...
Tämä tarinan myötä haluan toivottaa sinulle rauhallista ja kaunista juhannusta!
3 kommenttia:
Onnea pitsilöydöstä! Kun sitä oikein miettii, mistä pitsit ovat peräisin ja miten ne ovat tehty, arvostaa vielä enemmän! :) Kiertelin juhannuksena aittoja ja löysin sieltä mm. kirjottuja tekstiilejä ja erinäisiä täkkejä. Olivat risoja ja likaisia, mutta niitä takuula voisi hyödyntää jotenkin.
Toivottavasti juhannuksesi oli rentouttava!
Onpas hienoja pitsejä! Ja pääsivät hyvään kotiin ;)...
Kiitos Sini ja Minnamari! Luulen, että säilytän pitsejä jonkin aikaa ihan tuollaisina ja käytän niitä sitten kun sopiva kohde löytyy.
Lähetä kommentti