torstai 7. lokakuuta 2010
Lapsuuden riemuja
Kaappia siivotessani löysin hyllyn perältä kolme pientä pahvirasiaa. Kaikissa oli kyltti päällä ja siinä tekstit NO., SIZE: 6 ja QUANTITY: 100 PCS. Lisäksi olin itse kirjoittanut vihreällä tussilla tekstit Tienylitys I+, Tienylitys +II ja Lassie + kissanpojat. Askit tunnistin; niissä oli ollut aikanaan perhokoukkuja.
Mutta en muistanut, mitä olin askeihin säilönyt. Ravistellessa kuului salaperäistä vaimeaa kolinaa. Tilanne kävi suorastaan jännittäväksi - taitaa vaivata emmental vai mikä se nyt olikaan kun en edes omasta kirjoituksestani muista sisältöä. Lopulta avasin rasiat ja muisti alkoi taas toimia: Kaksi palapeliä lapsuudestani! Palat huolellisesti rasioihin laitettuna ne ovat kulkeneet mukanani kauan.
Oli päivänselvää, että kesken siivouksen istuin lattialle kokoamaan palapelit. Tykkään näistä edelleen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Voi mikä ihana löytö! Oletpa ollut huolellinen, kun on kaikki palatkin tallessa = )
Huu! Onpas ihania palapelejä!!
Todella ihastuttavat palapelit. Hyvä että on säilyneet, ja kaikki palat vielä tallella.
Suloiset!
Niin tykkään minäkin! Ihania palapelejä. Noissa on vielä sitä vanhaa kunnon tunnelmaa piirretyssä muodossa,eikä sitä että palapeleihinkin tehdään kuvat tietokoneella, ja kuvat ovat sitä samaa mitä telkkaristakin nähdään.
Ihastuttavat! Rakastan sorsia ja yllätys,lempparini on ehdottomasti tuo missä sorsaperhe ylittää tietä :) Piristitpä perjantaitani. Kiitos.
Ihanan retroiset palapelit! Onneksi kaikki ei mene vuosien myötä muutoissa roskiksiin!
Kotivalo, Thilda, Markka, Vekarus, samaa mieltä ;o)
Hietzu, niin, tuntuu että ennen ei ollut kaikki sitä samaa joka tuutista kuten nykyään. Ja lastenohjelmia tuli muualtakin kuin Amerikasta - niin kuin se ihana DDR-läinen Nukkumatti, jota näytettiin vielä ehkä 15 vuotta sitten tv:ssä.
Sanos muuta, Nonna, olin tosi iloinen kun löysin nämä!
Voi mikä ihana löytö. Aivan selvää, että oli pakko heti istua alas ja alkaa palapeliä tekemään. Minulle kävi jokunen vuosi sitten samoin paperinukkelaatikon kanssa, siihenkin oli huolella kirjoitettu kanteen tiedot...istuin sitten alas ja aloin kokeilla niille kaikkia niitä vaatteita :)
Himalainen, ymmärrän täysin! Minä annoin oman paperinukkelaatikkoni vuosia sitten siskontytölle, mutta hän ei tainnut juurikaan leikkiä niillä. Paperinuket eivät ole oikein tätä aikaa. Pitäisi melkein anoa ne takaisin ;-D
Lähetä kommentti