Ei minun pitänyt näistä vielä mitään sanoa, kun ei niille oikein ole paikkaa. Eikä kyllä tarvettakaan ollut, ei sitten minkäänlaista. Tai jos oli, niin korkeintaan yhden tuolin verran.
Mutta kun ne olivat aika hauskat, ja hyvää tekoa. Katsokaa näitä jalkojen liitoskohtia, laatutyötä kertakaikkiaan!
Ja jalkojen kumityynyt tarkoitettu kestämään tuhtejakin mummoja ja pappoja, tuolit ovat nimittäin seurakunnalta. Niissä on kuunneltu monet saarnat ja juhlapuheet, laulettu joululaulut ja veisattu suvivirret.
Näissä eivät ole aikuisten puheisiin kyllästyneet lapset keikkuneet tai rynkyttäneet, siitä ovat pitäneet huolen istuimien alle ruuvatut kannattimet. Niiden läpi pujotettu metalliputki on pitänyt tuolit paikoillaan ja rivit ojennuksessa.
Näin ne ovat olleet rivissä seurakuntasalissa. Aika kuluneita, mutta tutkin asiaa ja tuonkin läntin saa pois hiomalla ja uudella lakalla.
Ja kuinka käteviä nämä ovatkaan pinota! Sen puolesta olisin voinut ottaa kaikki tarjolla olleet viisi kappaletta. Mutta kuten sanottu, en ollut ennen näitäkään ihan tuoliton.
Ai niin, se hinta. 50 senttiä kappale.
5 kommenttia:
Ei oo totta, 50 senttiä!! Nuo olis aika hienoja ihan ruokasalissakin...
Mitä?! No eipä ole tuolit hinnalla pilattu....Huh,kivat tuolit tosiaan tuollaiseen hintaan.
Aikas makeita tuota ihanan turkoosia seinää vasten!
Kauniit nuo ylimmäinen ja alimmainen kuva, joissa aurinko paistaa matalalta. Ja seinän lämmin sininen sopii puun väriin täydellisesti!
Kotivalo, niinpä, hyvin ovat toimineet ;-)
Niin, Hietzu, hinta oli ihan naurettava minustakin.
Kiitos Nonna! Keittiön seinänvierusta onkin vakikuvauspaikkani.
Kiitos Lumikko, aurinko oli tosiaan aika ihana silloin!
Lähetä kommentti