maanantai 22. elokuuta 2011

Anette, Peppi, Astrid, Unelma...


Pohjoisen reissulla tapahtui jotain tosi mukavaa, jota olin toivonut pitkään: Pääsin pienemmän kummilapseni "työpaikalle" ja nyt näissä kuvissa on se, mikä hänen mielestään on ehkä maailman ihaninta tai ainakin hyvin lähellä sitä.


Minulle esiteltiin Anette, Peppi, Astrid, Unelma, Eevi ja moni muu.


Valkoiset lapinlehmät Eppamagga ja Hurmu. Lapinlehmä eli pohjoissuomenkarja on suomalaisen naudan alkuperäisrotu, uhanalainen (lehmätietämykseni lisääntyi kovasti kuvausten aikana ;-D).


Lapinlehmä on sopeutunut hyvin Pohjois-Suomen karuihin oloihin. Niillä ei ole sarvia, jotta lämpöä ei turhaan haihtuisi, ja valkoinen väri karkottaa Pohjois-Suomen kesän riesan, mäkärät.




Tämä on Evita, joka vähän ujosteli minua. Liekö se saanut nimensä Eva Peronin mukaan, sitä en huomannut kysyä.


Ensimmäisenä kuvauspäivänä vain kolme hiehoa oli haassa ja muut lehmät vielä navetassa. Toisena päivänä muutkin oli päästetty ulos heti aamusta.




Hiirenvirna, lehmän herkku ;-)




Senkin kuulin vasta nyt, että kaikkien samana vuonna syntyneiden lehmä- ja sonnivasikoiden nimi alkaa samalla kirjaimella - tämän vuoden alkukirjain on I. Jos vasikanomistaja ei millään keksi mukavaa nimeä, hän voi etsiä sitä Navetan nimipäivät -kirjasesta.


Ymmärrän kyllä, miksi kummilapseni on ihan hullaantunut lehmiin - kukapa ei olisi?

EDIT. Vasikoiden nimiä löytyy lisää mm. Faban sivuilta.

3 kommenttia:

wihtori kirjoitti...

Me asutaan hevosten ja lehmien välissä ;)
Ovat suloista katseltavaa, vaan en tohtisi koskea kumpiinkaan.

hietzu kirjoitti...

Ihania ammuja! Olen menettänyt sydämeni näille eläimille jo ajat sitten. Mummolan lähellä oli aina kesäisin lehmiä niityllä ja niitä käytiin silitelemässä ja syöttämässä. Ovat niin suloisen rutisteltavia.
Enpä ole aiemmin noita lapinlehmiä nähnytkään. Ylämaankarja on kyllä hauskannäköistä sakkia.
Eniten taidan pitää lehmien silmistä ja niiden leppoisasta olemuksesta.

Kuukki kirjoitti...

Wihtori, en minäkään hevosiin, ovat liian suuria ja pelottavia. Mutta lehmät saa haistella kättä ja ehkä jopa nuolaista ;-)

Hietzu, minustakin ne ovat niin ihanan rauhallisia, mutta oli hauska huomata, että niillä riitti kovasti asiaa, ammuuuu, tai ehkä paremminkin möööööh kaikui laitumella ;-D