Tästä aukeaa ikkuna tarunhohtoiseen Amuriin, työläismuseokortteliin Tampereella. Se on ollut käyntilistallani jo pitkään ja kesälomalla vihdoin kävin siellä. Ja tykkäsin!
Tampere jaettiin neljään kaupunginosaan 1870-luvun tienoilla, aikana, jolloin Venäjän hallitus houkutteli eurooppalaisia uudisasukkaita Amurinmaan maakuntaan Itä-Siperiaan. Nälkäänäkevästä Suomestakin lähti sinne joukko ihmisiä ja siksi Amurinmaa alkoi tuntua suomalaisista kaukaiselta satumaalta. Pienempi uudisasuttamistouhu koettiin Tampereella keskustasta uusimpaan eli neljänteen kaupunginosaan. Niinpä kaupunginosa sai nimekseen Amurinmaa eli Amuri, joka jäi alueen nimeksi senkin jälkeen kun oikean Amurin houkutus oli ohi.
Tyypillinen amurilainen asumismuoto oli yhteiskeittiö; keskellä olevan keittiön ympärillä neljä huonetta, joissa jokaisessa monta monituista asukasta. Museossa jokaisen huoneen ovessa on kerrottu kivasti huoneen asukkaista:
Neljän nuoren naisen - Olga, Maria, Josefina ja Emilia - huone on karu, mutta vuodevaatteet puhtaat ja raikkaat, sillä syksyisin Amurin kamareissa suursiivottiin. Sänkyihin vaihdettiin oljet ja tyynyt täytettiin uusilla ruo´onpäillä.
Vuosisadanvaihteen lähestyessä muurareilla näyttää menneen hyvin tehtaassa työskenteleviin naisiin verrattuna; Oskarin ja Annan perheen huoneessa on kukkatapetitkin. Pojat Matti ja Jalmari olivat töissä rakennuksella ja Matti kävi työväenopistossa luvunlaskun alkeiskurssia.
Varakkaan Lydian ja Setin perhe asusti kahden huoneen asunnossa, sillä Set oli Dunderbergin konepajan seppä. Tuolloin konepajan työntekijöiden päiväpalkka oli noin 4,30 markkaa. Maitolitra maksoi 19 penniä, pöytävoi melkein kolme markkaa kilo ja naudanpaisti markan kilo. (Ja tuollaisen sivustavedettävän minäkin haluaisin!)
40 vuotta palvelijattarena työskennellyt Matilda piti sievän huoneensa puhtaana ja järjestyksessä. Huonetta koristavat Matildan palveluspaikoistaan saamat koriste-esineet. Vapaa-aikanaan Matilda kävi Pelastusarmeijan hartaustilaisuuksissa.
5 kommenttia:
Ohoo, olet käynyt Amurissa! Se on hyvin tunnelmallinen paikka. 30-luvun huoneisto, jossa soi non-stoppina lauantain toivotut levyt, on ehdoton lempihuoneistoni siellä! Olen viettänyt siellä päiväkausia, enkä ole koskaan väsynyt museoon. Aina siellä näkee jotakin uudesta näkökulmasta. :)
Sanopa muuta, Thilda! Minusta Amuri oli aivan ihana! Olin siellä kauan, näkemistä oli niin paljon ja kuten sanoit, kaikkea ei voi yhdellä kertaa edes huomata. Amuriin menen toistekin.
Niin kiinnostavia tuollaiset museot. Pääsee ihan eri maailmaan ja kurkistamaan muiden elämään.
Sini, niin on! Oli kuin olisin astunut 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Oli myös kiinnostavaa nähdä tavallisten ihmisten koteja eri aikakausilta. Olisin mielelläni ottanut monet niistä huonekaluisa ja esimeistä ;-)
Ihana nähdä noita kuvia Amurista. Kaksi tätiäni asuivat siellä minun lapsuudessani. Toinen on jo kuollut mutta nuorempi elää vielä Tampereella Nokian suunnalla.
Meidän talossamme on vintillä yksi sivukomero tapetoitu vanhoilla sanomalehdillä viime vuosisadan alkupuolelta. Olen niistä jossain blogitaipaleeni alkuvaiheessa postannutkin.
Lähetä kommentti