Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on jotain niin ainutlaatuista, että sanat eivät tahdo riittää. Siitä ei voi puhua puhumatta paanukattotalkoista, tuhopoltosta, toisista talkoista ja ihmisten yritteliäisyydestä, kärsivällisyydestä ja talkoohengestä. Ja Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen maalauksista.
Varhain syyskuisena sunnuntaiaamuna vuonna 1997 kirkolle saapui janoinen mies. Hän tunkeutui kirkkoon varastaakseen kirkkoviiniä. Sitä ei löytynyt. Mies lähti pois, mutta palasi takaisin, kun huomasi jättäneensä kirkkoon sormenjälkiä. Hän laittoi palavia kynttilöitä penkkien alle.
Palokunta tuli paikalle, mutta kirkko oli jo ilmiliekeissä ja vain kolme viikkoa aiemmin valmistunut, talkoilla tehty paanukatto romahti muutaman minuutin kuluttua. Puolen tunnin päästä kirkko oli raunioina. Kirkon kaikki puuosat ja arvokas sisustus olivat palaneet.
Kirkon raunioilla 90-vuotias talkoolainen Aarne Järä sanoi: "Me rakennamme tämän uudestaan." Ja niin tapahtui. Kirkko rakennettiin uudestaan perinteisillä työmenetelmillä ja sisätilasta tehtiin samanlainen kuin se oli ollut. Kirkon penkit valmistettiin käsityönä puuliitoksin ja ilman nauloja.
Lokakuussa 2002 mies tunnusti sytyttäneensä kirkon ja oikeudessa hän pyysi tekoaan anteeksi. Lopullinen tuomio oli korkeimman oikeuden päätöksellä kolme vuotta ja kolme kuukautta ehdotonta vankeutta. Lisäksi tuhopolttaja joutuu korvaamaan kirkon jälleenrakentamiskustannuksia lähes 980.000 euroa.
Opas kertoi ihmisten kyselleen talkoolaisilta, ovatko he antaneet tuhopolttajalle anteeksi. Joku teräsvaareista oli vastannut: "Ei tätä voi vihalla rakentaa."
Tyrvään kirkkovaltuusto päätti vain kolme viikkoa tuhopolton jälkeen, että kirkko entistetään paloa edeltäneeseen ulkoasuun ja sisältä kirkkotilaksi. Onneksi, sillä moni on arvellut, että jos päätöstä olisi vitkutettu, järki olisi voittanut tunteen.
Kesällä 2003 Vammalan kirkkovaltuusto päätti, että uudet maalaukset tehdään entisille paikoilleen tuhoutuneiden kuva-aiheiden mukaisesti. Päätavoitteena oli entisen tunnelman palauttaminen ja siksi maalausten piti olla esittävää ja figuratiivista taidetta, ei abstrakteja maalauksia. Kirkkomaalareiksi valittiin Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen, vaikka muitakin nimiä oli esillä.
Osmo Rauhala oli paikallisille päättäjille ennestään tuttu, sillä hän on kotoisin samalta seudulta ja viljelee kesäisin sukutilaa Siurossa. Niinpä hänen valinnastaan syntyi ensimmäisenä yhteisymmärrys. Osmo Rauhala maalasi 71 kuvaa kuoritilan luomiskertomuksesta saarnastuolin evankeliumin sanaan.
Rauhalan työpariksi olivat ehdolla Markus Konttinen ja Kuutti Lavonen, mutta koska seurakunta etsi nimenomaan henkilökuvien maalaajaa, Lavonen nousi ykkösehdokkaaksi.
Kuutti Lavonen maalasi 29 kuvaa lehterin kaiteisiin. Päätylehterissä ovat apostolien kuvat ja viimeinen tuomio.
Pohjoislehterin paneeleihin hän maalasi Kristuksen kärsimyshistorian. Maalausten pohjana oli Via Dolorosa, mutta Lavosen kärsimyskertomus poikkeaa siitä hieman.
"Taiteilijalle nämä eivät olleet vain kuvia, vaan sisältöjä. Juuri sisältö oli suurin ponnistus.", sanoo Lavonen.
Kokonaisuuden täydentää Rauhalan ja Lavosen yhdessä maalaama pylväs.
Osmo Rauhala: "Kuolema ei ole elämän päätepiste vaan kaksoispiste."
5 kommenttia:
Apua! Sinä onnellinen olet päässyt tuolla käymään! Todella onnistuneita kuvia. Kiitos myös taustatietojen valaisemisesta,vaikka siinä paljon tuttua asiaa olikin.
Vuonna 2009 Osmo Rauhala oli vieraana luentosarjassa "Arkkipiispalla vieraana", jossa arkkipiispa Leo pyysi tilaisuuteen aina jonkin kiinnostavan henkilön puhumaan. Rauhala puhui mielenkiintoisesti taiteen tehtävästä ihmisen elämässä. Luento on kuunneltavissa edelleen osoitteessa:
http://www.kantti.net/arkkipiispalla/taiteilija-osmo-rauhala-taiteen-teht%C3%A4v%C3%A4-ihmisen-el%C3%A4m%C3%A4ss%C3%A4
Mielenkiintoinen juttu. Katsoin tuon dokumentinkin telkkarista jokin aika sitten, mutta ei siinä kaikkea tätä ollut. Lavosen työt on mun mieleeni...
Hietzu, päätin jo viime talvena, että kesällä käyn Tyrväällä. Ja onnistuin olemaan siellä hetkellä, jolloin ei ollut kuin muutama muu ihminen. Oli rauha kastella, kuvata ja päästä tunnelmaan.
Pitääpä katsoa viikonloppuna tuo luento.
Kotivalo, samoin minäkin näin sen, se oli kiinnostava! Nyt Pyhän Olavin kirkosta ja erityisesti Rauhalan ja Lavosen maalauksista on tehty kirjakin, se on tosi hieno. Pitää ehkä toivoa se Joulupukilta ;-)
Kiitos tästä. En muistanutkaan, että tuhopolttajan tarina oli tuollainen, tosi mielenkiintoista. Ja Osmo Rauhalan teokset ovat vaan kertakaikkisen upeita, pysäyttävää.
Kirjailijatar, tyrvääläiset olivat tehneet Pyhä Olavi -teemalehden täksi kesäksi ja siinä oli pohdintaa siitä, voiko tuhopoltto lopulta ollakin siunaukseksi, kun sen myötä paikkakuntalaiset ovat löytäneet uudenlaisen yhteishengen, ihmiset ovat pajon kiinnostuneempia Tyrväästä, siellä käy enemmän matkailijoita jne. eli paha lopulta koituukin hyväksi.
Kirkko oli tosiaan vaikuttava ja pysäyttävä sekä sen historian että maalausten vuoksi.
Lähetä kommentti