lauantai 12. marraskuuta 2011

Wirkkalan mehusettejä


Olipa kerran yhdet sukujuhlat, 65-vuotispäivät. Niistä on jo melko monta vuotta, mutta juhlista lähtien puoli sukua on etsinyt kissojen ja koirien kanssa Tapio Wirkkalan violettia lasikannua. Kannu onneton kun kolahti tiskatessa altaanreunaan ja meni rikki.

Kesälomallani elokuussa pistäydyin eteen tupsahtaneella lohjalaisella kirppiksellä ja se kyllä kannatti: Siellä vitriinissä nökötti etsitynlainen kannu + kuusi lasia. Hinta 100 euroa eikä niitä myyty erikseen. Tohkeissani laitoin serkulleni tekstarin ja hän soitti samantien takaisin: Osta ne! Tutkin kannun ja lasit; kaikki virheettömiä ja kannussa nimenomaan kirkas kahva niin kuin alkuperäisessäkin oli.

Alkuperäisen kannun särkyminen oli onnistuttu pimittämään kannun varsinaiselta omistajalta (tädiltäni) kaikki nämä vuodet ja nyt on hyvät mahdollisuudet, ettei katastrofi koskaan paljastu. Äsken sain mehusetin lopulta toimitetuksi serkulleni (se oli kolme kuukautta olohuoneessani pahvilaatikossa ja silti en saanut otetuksi siitä kuvaa). Olimme molemmat tyytyväisiä ja pidimme hintaa aika siedettävänä, koskapa kukaan suvusta ei ollut näiden vuosien aikana löytänyt kannua.


Mutta todellisesta löydöstä voidaan puhua vasta nyt: Kävin pitkästä aikaa yhdellä kirppiksellä, joka on niin hankalasti auki, etten yleensä koskaan pääse sinne ja nytkin minulla oli aikaa vain vajaa puolituntinen. Heti kun astuin ovesta sisään, bongasin astiapöydällä Wirkkalan samaa sarjaa olevat siniset mehulasit 6 kpl. Menin pöydän ääreen ja katsoin laseja; ihan samat - samat pystyviirut, epätasaisesti aaltoileva reuna ja samantuntuisia kädessä kuin violetit olivat olleet. Koskapa näytti siltä, ettei paikalla ollut ketään valveutunutta ostajaa, jätin lasit siihen, tutkin kaikki astiat, pöytäliinat, kirjat jne. ja vasta lopuksi palasin lasien luo. Otin ne ja menin kassalle. Siinä kun kassalla oleva mieshenkilö kaiveli minulle pakkauspaperia ja peri maksua, mainitsin ohimennen, että lasit ovat Tapio Wirkkalan. Ei mitään reaktiota! Onneksi, sillä tajusin samantien, ettei sitä olisi kannattanut sanoa, koska se johtaa heti yleiseen hintojennousuun.


Lasit (Malli nro 2065, valmistusvuodet 1962 - 1969) maksoivat 0,60 e/kpl eli 6 kpl yhteensä 3,60 e. Tätä sanoisin kohtuulliseksi hinnaksi!

3 kommenttia:

maiju kirjoitti...

Onneksi sait kannun ostettua ja täti ei tiedä mitään. Teit aika hyvät kaupat laseista. ;)

hietzu kirjoitti...

VOI HYVÄ LUOJA MIKÄ LÖYTÖ JA MILLÄ HINNALLA!! Lucky you! :o Harvoin löytää enää sellaisia paikkoja missä ei oltaisi muotoilu- ja designtietoisia. Usein hinta laitetaan taivaisiin kaikelle minkä luullaan olevan "arvokasta ja antiikkia", varmaan vain "varmuuden vuoksi".

Kuukki kirjoitti...

maiju, juuri niin - turha pahoittaa vanhan ihmisen mieltä! Kyllä vaan, ihan kivat lasit löytyi ;-)

Hietzu, heh heh, saat minut tyrskimään täällä, mutta kieltämättä olen täysin samaa mieltä! Olen myös ihmetellyt joidenkin kirppismyyjien hintoja; pyydetään vaikkapa 5 euroa kolhiintunesta Arabian pikku lautasesta, koska siinä on piippuleima. Hinnan pitäisi olla korkeintaan 50 senttiä - rikki mikä rikki.