torstai 26. huhtikuuta 2012

Tiantan - Peking 8




Viidensadan vuoden ajan Taivaan poika saapui tänne Keisarillisesta palatsista talvi- ja kesäpäivänseisauksen aikaan kiittämään taivasta sekä kuukalenterin ensimmäisen kuukauden 15. päivänä rukoilemaan runsasta satoa. Taivaan poika eli Keisari kannettiin jadesta valmistetussa katetussa tuolissa ja mukana oli noin kahdentuhannen hengen keisarillinen seurue, joka koostui Keisarin sukulaisista, hoviväestä, ministereistä, tanssijoista jne. Tavallinen kansa ei päässyt seuraamaan seremoniaa.








Nykyisin Taivaan temppeli monine rakennuksineen ja puistoalueineen on avoinna kaikelle kansalle ja pekingiläiset ovatkin ottaneet puiston olohuoneekseen. Siellä voi tavata tuttavia, pelata, tehdä käsitöitä, jutella, levätä ja siinä sivussa yrittää myydä turisteille kaikenlaista - eniten näytti olevan tarjolla virkattuja käsilaukkuja, hattuja, tyynynpäällisiä ja leluja.








Taivaan temppelinä pidetään usein tätä pyöreää rakennusta, mutta nimi tarkoittaa koko aluetta. Pyöreä rakennus on Runsaan sadon rukouksen sali, jossa Keisari suoritti osan rukousseremonioista. Sali on rakennettu kokonaan puusta ilman nauloja ja sen kolmikerroksiseen kattoon on käytetty 50 000 sinistä lasitettua tiiltä. (Jos mahdollista, kannattaa käydä täällä sateen jälkeen, sillä vesi on puhdistanut katon kaikesta pölystä.) Salin arkkitehtuuri sisältää runsaasti symboliikkaa, esim. kultaisin lootuksin koristellut neljä keskimmäistä pylvästä edustavat vuodenaikoja ja ulommat punaiset pylväät kuukausia ja päivän kahtatoista hetkeä, jotka ilmoitettiin kaupunkilaisille kahden tunnin välein Rumputornista rummuttamalla.






Alueella on useita samanlaisia kiinanpunaseinäisiä ja sinikattoisia rakennuksia. Tähän ei päässyt sisään, mutta Runsaan sadon rukouksen salin eteläpuoleisen aukion molemmin puolin on rakennukset, joissa on Taivaan temppelin historiasta kertovat kiinnostavat näyttelyt, joissa kannattaa pistäytyä.










Runsaan sadon rukouksen salista johtaa 360 metrin pituinen Punaisiksi portaiksi kutsuttu silta Keisarilliseen taivaanholviin, joka näissä kuvissa häämöttää sumun keskeltä. Sillalle johtaa portti, jonka suljettujen ovien edessä kiinalaiset hyvin mielellään haluavat poseerata. Kiinalaisille on hyvin tärkeää ottaa aina kuvia, joissa he itse ovat. Nytkin paikalla oli muuan neljän naisen seurue, joista jokaisesta otettiin lukuisia kuvia eri asennoissa (huoh...). Ja sitä tapahtuu joka paikassa, aina pitää ottaa monta monituista kuvaa jokaisesta paikalla olleesta. Pitävät varmaan outoina meitä suomalaisia, jotka mieluiten ovat kameran toisella puolella ;-)


Keisarillista taivaanholvia, Kaikumuuria ja temppelin pyhintä paikkaa Pyöröalttaria emme käyneet nyt katsomassa, sillä Taivaan temppelin koko aluetta ei ehdi yhdellä parin-kolmen tunnin käynnillä nähdä. Jäi taas katsomista seuraavaksikin kerraksi!

3 kommenttia:

hietzu kirjoitti...

Nautinnollinen retki taas kerran. Nuo siniset ja punaiset värit vain ovat kertakaikkisen kauniita! Paljon olet ehtinyt nähdä ja kokoea,mutta kyllä tuossa maassa varmasti riittää tutkimista ja ihastelemista vaikka loppuelämäkseen. Kuinka pitkä reissusi oli? Uskomatonta ettei rakennuksessa ole käytetty lainkaan nauloja. Muurareiden tms. rakentajien on täytynyt olla taitavia.

Kuukki kirjoitti...

Kiitos Hietzu! Tykkään myös Kiinan väreistä! Nyt olin Pekingissä vain viikon ja siksi olikin kiire koko ajan ;-)

Kukoistuksensa aikana Kiinassa kyllä osattiin kaikenlaista rakentamisen lisäksi; hehän keksivät paperin, musteen, ruudin, kompassin jne. Ja osataan siellä vieläkin rakentaa, etenkin ennen olympialaisia kaupunkiin ilmestyi kaikenlaisia lasirakennuksia, mutta niistä en paljon ottanut kuvia, kun vanhat ovat minusta hienompia...

Kuukki kirjoitti...

Kiitos Hietzu! Tykkään myös Kiinan väreistä! Nyt olin Pekingissä vain viikon ja siksi olikin kiire koko ajan ;-)

Kukoistuksensa aikana Kiinassa kyllä osattiin kaikenlaista rakentamisen lisäksi; hehän keksivät paperin, musteen, ruudin, kompassin jne. Ja osataan siellä vieläkin rakentaa, etenkin ennen olympialaisia kaupunkiin ilmestyi kaikenlaisia lasirakennuksia, mutta niistä en paljon ottanut kuvia, kun vanhat ovat minusta hienompia...