Yong He Gongin lamatemppeli on kutakuinkin samannimisen metroaseman päällä, joten sinne on hyvin helppo päästä. Samantien kun olimme tulleet metrosta kadulle, kimppuumme hyökkäsi joku munkki - ei lamamunkki vaan joku muu - ja alkoi puhua pölpöttää meille. Emme tajunneet mitään. Sitten ymmärsin kaksi sanaa: Hong Kong ja money. Eli hän kerjäsi rahaa päästäkseen Hong Kongiin. Aika kova homma, jos aikoo kerjäämällä saada lento- tai edes junalippurahat. Heittäydyimme täysin ymmärtämättömiksi emmekä antaneet killinkiäkään. Sen sijaan karistimme hänet kannoiltamme ja ostimme liput temppeliin. 25 yuanin (3,30 euron) lippu olikin aika hauska: Lippu oli pieni kirjekuori, jolla pääsi portista sisään, ja kuoren sisältä löytyi minikokoinen dvd-levy, jossa oli temppelin esittely. Ihme ja kumma, levy toimii koneessani.
Temppeli on täysin toimiva tiibettiläisbuddhalainen temppeli munkkeineen päivineen. Erään oppaan mukaan munkkeja olisi peräti 200, mutta näimme ehkä kymmenkunta. Temppeli on rakennettu 1600-luvun lopussa ja sen rakennuksissa on piirteitä han-kiinalaisesta, mongolialaisesta, mantsu- ja tiibettiläisarkkitehtuurista. Lisäksi se eroaa Pekingin kaikista muista temppeleistä siinä, että sen kattotiilet ovat samanlaisia kullanvärisiä lasitiiliä kuin Kielletyssä kaupungissa.
Ensin tuntui, että täälläkin on tosi paljon väkeä, mutta sitten huomasin, että eihän temppeleissä käy juuri kukaan, Pekingissä kun on asukkaita kai jo 15 miljoonaa... Ehkä siitä johtuu, että suunnilleen joka paikassa voi ottaa valokuvia paitsi temppelien paviljongeissa, joissa buddhapatsaat ovat. Yong He Gongin tärkeimmässä paviljongissa on 26 metriä korkea Buddha, joka on veistetty yhdestä nepalilaisen santelipuun kappaleesta.
Suomalaiseen pelkistettyyn ja tylsähköön arkkitehtuuriin tottuneelle tällaiset temppelit ovat uskomattomia koristeellisuuden ja värienkäytön vuoksi. Voisin ihastella kaikkea päiväkausia!
Temppeli oli hienossa kunnossa, lieneekö puunattu ennen olympialaisia. Nytkin näyttivät korjausmiehet puuhaavan jotain yhdessä välikössä. Kiipeilivät kohti kattoa aika huterilla tikapuilla. Ovissa ja ikkunapuitteissa oli kullattuja koristeita ja samoin lasitettuja koristeita seinissä ja muureissa. Jopa roskapöntöt olivat lohikäärmekuvioitua lasitettua keramiikkaa! Sellaiset eivät ikinä säilyisi ehjinä Suomessa...
"Kuuma linja" Buddhan luo - tiibettiläisiä rukousmyllyjä ;-)
3 kommenttia:
Hei,
löysin blogiisi Mustankissan korttiarvostelun kautta. Oli pakko tulla vierailulle, koska valitsit samat kortiti kuin minäkin ;) Blogisi vaikuttaa meilkoiselta aarreaitalta, tulen toistekin. Ja nämä Peking-jutut on luettava ja katseltava ihan ajan kanssa.
Tervetuloa Pirkko! Toivottavasti nautit postauksistani ;-)
Kiitos ihanista kuvista ja tarinoista. Mukavaa vappua!
Lähetä kommentti