Onnea Laura!

Laura Lepistölle pronssia taitoluistelun MM-kisoissa Torinossa. Siinä meillä on isojen kisojen urheilija!

Mikä ei kuulu joukkoon?

Tykkään tuoleista. Siksipä minulla on niitä aika paljon; enimmäkseen kovia ja kunnostettuja tai sitä odottavia. Ensimmäiseen omaan asuntoon ostin käteviä puisia jakkaroita - vähän niin kuin alvaraaltoja, mutta ei aitoja. Siksipä niitä on voinut huoleti maalata, kun on inspiraatio iskenyt. Jakkaroita on neljä, joista yksi alkuperäisessä asussa - tai ei ihan, koska se on ollut remonttihommissa ja siitä huomaa sen. Ensimmäisen jakkaran maalasin kerran tähti-innon vallassa - erilaisia versioita tähdistä tuli jakkaran lisäksi peilinkehykseen, kenkätelineeseen ja muutamaan pikku naulakkoon. Seuraavaksi innostuin kellokukista. Niinpä toisesta jakkarasta tuli tummemman turkoosi ja siinä on suuria vaaleansinisiä kellokukkia. Ketään tätä blogia lukenutta ei varmaan yllätä se, että kaikki jakkarat ovat jonkun sinisiä. Kolmas jakkara oli jo maalattu siniseksi, kun siihen katonmaalaustohinassa roiskui pikku pisteitä valkoista maalia. Eihän sitä semmoiseksi voinut jättää! Niinpä maalasin jakkaraan pieniä vaaleanpunaisia ja violetteja kellokukkia (jälleen...), hentoja varsia ja pienenpieniä sinisiä pisteitä sinne tänne.
Neljäs jakkara ei kuulu tällä hetkellä joukkoon, mutta sitä on vielä aikomus tarvita remonttipuuhissa. Eikä minulle ei ole vielä valjennut, millaiseksi sen haluan. Voi jopa olla, että repäisen ja maalaan sen jollain muulla värillä kuin sinisellä.

Terästä ja pellavaa

Putkilo sai viikonloppuna oman aikansa täydennystä, kun löysin kahdet teräksiset pitkät puikot. Ovat ihan sileät ja käyttökelpoiset, joten 1 e/pari oli mielestäni hyvinkin kohtuullinen hinta. Toisesta paikasta löytyivät 50 sentin sakset, vähän maaliin tahriintuneet ja muutenkaan ulkonäkö ei ollut ihan priima, mutta leikkaavat paremmin kuin monet uudet! Puikkopaikasta löytyi myös pieni pellavainen kaitaliina 50 sentillä. Ja kolmannesta paikasta pari hyvin siistiä kankaista servettiä jonkun S:n jäämistöstä, 2 e/kpl. Olin oikein tyytyväinen näihin ostoksiin.

Vale-Sorsakoski

Minulla on kolme Musla-lusikkaa, kaksi ruokalusikkaa ja yksi kahvilusikka. Ne eivät ole hopeisia, vaan ruostumattomasta teräksestä.

Ruokalusikat ovat lähes identtisiä, vaikka toinen niistä on taatusti Aito (takapuolella teksti SORSAKOSKI R) ja toinen yhtä varmasti saksalainen Huijaus (takana teksti ROSTFREIER STAHL). Ero on hiuksenhieno; Huijaus on ehkä millin taikka kaksi rouvimpaa tekoa, varsi ei ole niin kulmikas ja simpukkakuvio taas on voimakkaampi kuin Aidossa. Kahvilusikka on ainakin Sorsa, mutta toivon mukaan myös Koski, sillä siinä on takana kaarevasti tekstit RUOSTUMATON yläpuolella ja TERÄS alapuolella. Tekstien keskellä on pallo, jonka sisässä on pieni Sorsa(?). Musla on ilmeisesti sellainen yleismalli, jota on hyvin moni valmistanut. Kiinnostavin näistä omistani on tuo kahvilusikka (vaikka se on aika naarmuinen), sillä en ole nähnyt lintulogoa missään muualla. Ja olen tutkinut aika monen kirpputorin kahvilusikat ja muut aterimet tosi tarkkaan sen jälkeen kun löysin sen. Tässä siis vasemmalta Aito, Huijaus ja Sorsa joskus alaluokalla tekemäni pyyheliinan päällä.

Me naiset!

Hyvää Naistenpäivää kaikille naisille,
jotka uskaltavat tarttua epäkohtiin, puolustaa heikompiosaisia
ja jotka jaksavat pitää huolta lähimmistään;
jotka osaavat nauttia elämästä;
joilla on mielikuvitus tallella ja ahkerassa käytössä;
joilla on ikiomia mielipiteitä
ja jotka uskaltavat elää omaa elämäänsä harhautumatta virran mukana kaikenmaailman turhuuksiin.

HYVÄ ME NAISET!
Ilman meitä tämä yhteiskunta kellahtaisi nurin tuota pikaa ;o)

Hengaillen

Hienon naisen hengarit ovat saaneet arvoistansa kannettavaa: Pitkä pellavaleninki, jossa olen viettänyt monet hauskat juhlat, sekä silkkinen pusero, kiinalaisen räätälin juuri minulle ompelemia molemmat. Toki hengarit vaatteineen siirtyivät kuvauksen jälkeen vaatehuoneen ovesta roikkumaan muiden joukkoon oven toiselle puolelle.

Filmitähtiä

Tunnistaako joku tämän naapurintytön? Viime viikonlopun Löytölauantain ehdoton helmi olivat nämä Hemmets Journalin julkaisemat palkintokiiltokuvat (Hemmets Journals premiebokmärken). Nämä kaksi kaunotarta ovat Sarjasta Nro 10 (Elokuvasarja B, naiset). HJ julkaisi kiiltokuvia eri aiheista vuodesta 1942 lähtien jonnekin 50-luvulle saakka.
Tämä ruskeasilmäinen neito on Frances Ethel Gumm Minnesotasta Yhdysvalloista. Valkokankaalla säihkymisen lisäksi hän ehti mm. olla viisi kertaa naimisissa ja saada kolme lasta. Yksi lapsista tuli tunnetuksi nimellä Liza Minelli. Taidamme olla liian nuoria tunnistamaan hänet? Judy Garlandhan se siinä hymyilee juhlatällingissä. Tämä herttainen mutta itsepäinen naapurintyttö loi Hollywoodissa sittemmin maailmankuulun "luonnollisen tyylin"; hän ei suostunut muuttumaan blondiksi tai nyppimään kulmakarvojaan vaan pysyi omana itsenään. Jokainen, joka on kyynelehtinyt Casablancaa katsoessaan, tunnistaa hänet kyllä - hän on Ingrid Bergman Tukholmasta.

~~~~ Tässä olivat kaikki Löytölauantain aarteeni; hyödyllistä, halpaa, hyvää mieltä tuovaa ja kaunista! ~~~~

Hienot hengarit

Hienolla naisella pitää olla pehmustetut valkoiset "nahka"hengarit kauniille puseroilleen. Etenkin, jos ne maksavat 40 senttiä kaksi kappaletta.

P.S. Meillä ollaan niin fiinejä ja ruåtsalaisia, että meillä ei käytetä ripustimia tai henkareita, vaan lapsesta asti olemme ripustaneet vaatteemme hengareihin vrt. hängare ;o)

Puikkoputkilo

Tämä nostalginen puikkoputkilo löytyi myös lauantaina. Joskus 70-luvulla näitä värkättiin joka talossa. Hauska idea ja helppo tehdä: Pahviputki päällystettiin kankaalla ja kätevä säilytysrasia oli melkein sillä valmis. Tässä putkilossa on sulkimena kiristysnaru, äitini putkiloon oli tehty pahvista kansi, joka oli kangasnauhalla kiinni itse putkessa.

Eilisen postauksen kuvassa vilahtikin jo tämä putki hintalappuineen... Niin, näitte oikein, hinta oli 10 senttiä.

Ai niin, putken alla on samasta paikasta samaan aikaan 50 sentillä hankittu liina. Ja lisää lauantain löytöjä seuraa...

Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Olipa oikea Löytöjen Lauantai viikonloppuna! Monenlaista tarpeellista ja/tai kaunista osui kohdalle.

Käyttämätön vieras/päiväkirja, jossa on punaiset nahkakannet ("Echt Leder"), kullatut sivujenreunat ja ihana merkkinauha. Kirja on vanha, sillä sivut ovat jo kellastuneet. Siskon mielestä voin kirjoittaa siihen oman historiani (meinaako se, että olen niin vanha...?). Sukututkimusjutuille kirja olisi kyllä oivallinen, harmi vain, että olen jo kirjoittanut niitä toiseen kirjaan. No, kyllä tälle käyttöä löytyy! Niin, kirjalla oli hintaa 1 euro. Lauantain kallein ostos oli läjä vanhoja kiiltokuvia huolettomasti minigrip-pussiin pakattuna. Kahden euron satsiin mahtui sekalaisia kiiltokuvia ja nämä jo vähän ajan hampaan nakertamat satukiiltokuvat. Siis aivan ehdoton pakkohankinta!
Tässä oli vasta osa lauantain löydöistä, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan. Huomenna siis lisää!