Valokuvatorstai: Inspiroidutaan kuvasta

Valokuvatorstain tämän viikon haasteena oli inspiroitua kuvasta, jossa on iloisenvärisiä helmiä. Tässä siis jotain sinnepäin olevaa kiinalaista:

Onnea tuottavia kalakoristeita yllä - ajankohtaisia näin kiinalaisen uudenvuoden aikaan - ja sinettikiviä alla; jokaisella "kuuluu olla" oma sinettileimasin, jolla leimataan tärkeät paperit. Minullakin on ;-)

Onnin Kiina

Joensuuhun minut houkutteli Onni ja Lohikäärmeen vuosi. Jo ennen lomaa päätin, että reittini kulkee Joensuun kautta, koska se on myös matka Kiinaan ;-)

Näyttelyssä on Kiinan dynastioiden aikaista taidetta, esineitä ja huonekaluja eri vuosituhansilta ja se on avoinna lähes lokakuun loppuun asti. On ihmeellistä, mitä kaikkea kaunista Kiinassa on osattu tehdä jo tuhansien vuosien ajan. Itse olen ihan hinkuna mm. kiinalaisiin huonekaluihin.

Ja myös kiinanpunaiseen... Siksi olin innoissani, kun Onnissa oli aiheeseen sopivat seinät. Pohdiskelin, että maalataanko näyttelytila aina teeman mukaan vai onko siellä aina tuon väristä.

Toisessa salissa minua odotti yllätys: seinien väri oli aika eksoottinen! Saattaisin maalata omat seinäni tuon turkoosinsinivihreäksi, mutta se väri ei yhdisty mielessäni Kiinaan. Itse esineet olivat kyllä kauniitä, etenkin tuo pieni pöytä kaikkine koukerokaiverruksineen.

Nämä kalligrafiataulut olivat ihania! Kiinalainen kalligrafia on kuitenkin minulle niin vierasta, etten osaa arvioida, mikä on mestarin työ ja mikä harrastelijan. Ehkäpä siveltimenvetojen lennokkuus ja sujuvuus ovat mestarin merkkejä.

Tämä nurkkaus näyttää, kuinka jokainen taideteos ja huonekalu pääsee oikeuksiinsa, kun tavaraa ei ole liikaa. Katsojalla on mahdollisuus tutkia hienoja silkkikirjottuja seinätauluja ja taitavasti tehtyjä huonekaluja. Vietinkin aika paljon aikaa näyttelyssä, vaikka Onnissa on paljon muutakin nähtävää.

Jos on kiinafani, kannattaa suunnata Joensuuhun! Lohikäärmeen vuoteen liittyy myös paljon kiinnostavaa oheisohjelmaa.

Hankintoja - Peking 9

Vielä yksi matkapostaus, ostosten tekeminen kun on olennainen osa Pekingin-matkailua. Tällä kertaa en tehnyt mitään jättihankintoja ellei sellaiseksi lasketa räätälilläkäyntiä.

Bambuisia syömäpuikkoja ostin sekä tuliaiseksi että itselleni (niitähän minulla ei ole yhtään paria aiemmilta reissuilta ;-)). Näissä molemmissa oli mukana ihana tarina bambupuikoista; ydinjuttu on, että bambupuikkojen saaminen tuo mukanaan myös onnea.

Ruudulliset silkki-pashminahuivit näyttivät olevat se tämän vuoden juttu; niitä oli myynnissä joka puolella - toki myös "silkki-pashmina"huiveja - ja siksipä suvun naisille tuli sellaisia tuliaisiksi. Myös hillitympiä maanläheisiä värejä oli, mutta meille kirkkaat värit sopivat paremmin. Hinta riippui ostettavasta määrästä. Laskeskelin, että halvimmillaan maksoin yhdestä huivista 2,60 euroa.

Perinteiset käsintehdyt, silkkikantiset haitarimuistikirjat ovat minusta ihania enkä voi vastustaa niitä. Uutta Pekingissä olivat sinne tänne nousseet pikkuruiset puodit, joissa nuoret käsityöläiset/suunnittelijat myivät ikiomia tuotteitaan. Kierrätyspaperista oli tehty erilaisia muistikirjoja ja hauskoja Mao-aiheisia ankean(armeijan)ruskeita kankaisia kolikkokukkaroita ostin myös - ne vain menivät tuliaisiksi ennen kuin ehdin kuvata niitä.

Vihreää teetä, jasmiiniteetä, oolongteetä, hedelmäteetä... Kävimme parissakin teekaupassa, joista toista piti mukava nuoripari. Maistelimme eri teelaatuja, hyviä, mutta suosikkini on edelleen jasmiini-, tai heikäläisittäin kukkaistee.

Ostin myös pienenpienet teekupit, ne on tarkoitettu erittäin hienon teen juomiseen. Täällä meillähän niitä voi käyttää kyllä ihan muuhunkin tarkoitukseen ;-)

Yhdestä museokaupasta löysin ihania avaimenperiä kauniissa pakkauksissa - niin kauniissa, että tuskin raskin ottaa avaimenperiä käyttöön.. Viimeisessä kuvassa on käsintehty puinen kampa, jonka sain kiinalaiselta ystävältäni. Niitä en edes nähnyt missään myynnissä, mutta se olikin hankittu jostain vähemmistökansallisuuden kaupasta. Oikea juhlakampa!

Jos joku on menossa Pekingiin, minulta saa kohtuuhintaisen hyvän räätälin osoitteen. Olen vuosien varrella tettänyt hänellä kaikenlaisia vaatteita; työhousuja ja paitapuseroita, pellavahousuja ja -puseroita kesäksi, juhlamekkoja ja housupukuja, villkangastakkeja ja kiinalaisjakkuja. Ja kaikki ovat olleet sopivia ja kovassa käytössä!

Tiantan - Peking 8

Viidensadan vuoden ajan Taivaan poika saapui tänne Keisarillisesta palatsista talvi- ja kesäpäivänseisauksen aikaan kiittämään taivasta sekä kuukalenterin ensimmäisen kuukauden 15. päivänä rukoilemaan runsasta satoa. Taivaan poika eli Keisari kannettiin jadesta valmistetussa katetussa tuolissa ja mukana oli noin kahdentuhannen hengen keisarillinen seurue, joka koostui Keisarin sukulaisista, hoviväestä, ministereistä, tanssijoista jne. Tavallinen kansa ei päässyt seuraamaan seremoniaa.

Nykyisin Taivaan temppeli monine rakennuksineen ja puistoalueineen on avoinna kaikelle kansalle ja pekingiläiset ovatkin ottaneet puiston olohuoneekseen. Siellä voi tavata tuttavia, pelata, tehdä käsitöitä, jutella, levätä ja siinä sivussa yrittää myydä turisteille kaikenlaista - eniten näytti olevan tarjolla virkattuja käsilaukkuja, hattuja, tyynynpäällisiä ja leluja.

Taivaan temppelinä pidetään usein tätä pyöreää rakennusta, mutta nimi tarkoittaa koko aluetta. Pyöreä rakennus on Runsaan sadon rukouksen sali, jossa Keisari suoritti osan rukousseremonioista. Sali on rakennettu kokonaan puusta ilman nauloja ja sen kolmikerroksiseen kattoon on käytetty 50 000 sinistä lasitettua tiiltä. (Jos mahdollista, kannattaa käydä täällä sateen jälkeen, sillä vesi on puhdistanut katon kaikesta pölystä.) Salin arkkitehtuuri sisältää runsaasti symboliikkaa, esim. kultaisin lootuksin koristellut neljä keskimmäistä pylvästä edustavat vuodenaikoja ja ulommat punaiset pylväät kuukausia ja päivän kahtatoista hetkeä, jotka ilmoitettiin kaupunkilaisille kahden tunnin välein Rumputornista rummuttamalla.

Alueella on useita samanlaisia kiinanpunaseinäisiä ja sinikattoisia rakennuksia. Tähän ei päässyt sisään, mutta Runsaan sadon rukouksen salin eteläpuoleisen aukion molemmin puolin on rakennukset, joissa on Taivaan temppelin historiasta kertovat kiinnostavat näyttelyt, joissa kannattaa pistäytyä.

Runsaan sadon rukouksen salista johtaa 360 metrin pituinen Punaisiksi portaiksi kutsuttu silta Keisarilliseen taivaanholviin, joka näissä kuvissa häämöttää sumun keskeltä. Sillalle johtaa portti, jonka suljettujen ovien edessä kiinalaiset hyvin mielellään haluavat poseerata. Kiinalaisille on hyvin tärkeää ottaa aina kuvia, joissa he itse ovat. Nytkin paikalla oli muuan neljän naisen seurue, joista jokaisesta otettiin lukuisia kuvia eri asennoissa (huoh...). Ja sitä tapahtuu joka paikassa, aina pitää ottaa monta monituista kuvaa jokaisesta paikalla olleesta. Pitävät varmaan outoina meitä suomalaisia, jotka mieluiten ovat kameran toisella puolella ;-)

Keisarillista taivaanholvia, Kaikumuuria ja temppelin pyhintä paikkaa Pyöröalttaria emme käyneet nyt katsomassa, sillä Taivaan temppelin koko aluetta ei ehdi yhdellä parin-kolmen tunnin käynnillä nähdä. Jäi taas katsomista seuraavaksikin kerraksi!

Yong He Gong -lamatemppeli - Peking 7

Yong He Gongin lamatemppeli on kutakuinkin samannimisen metroaseman päällä, joten sinne on hyvin helppo päästä. Samantien kun olimme tulleet metrosta kadulle, kimppuumme hyökkäsi joku munkki - ei lamamunkki vaan joku muu - ja alkoi puhua pölpöttää meille. Emme tajunneet mitään. Sitten ymmärsin kaksi sanaa: Hong Kong ja money. Eli hän kerjäsi rahaa päästäkseen Hong Kongiin. Aika kova homma, jos aikoo kerjäämällä saada lento- tai edes junalippurahat. Heittäydyimme täysin ymmärtämättömiksi emmekä antaneet killinkiäkään. Sen sijaan karistimme hänet kannoiltamme ja ostimme liput temppeliin. 25 yuanin (3,30 euron) lippu olikin aika hauska: Lippu oli pieni kirjekuori, jolla pääsi portista sisään, ja kuoren sisältä löytyi minikokoinen dvd-levy, jossa oli temppelin esittely. Ihme ja kumma, levy toimii koneessani.





Temppeli on täysin toimiva tiibettiläisbuddhalainen temppeli munkkeineen päivineen. Erään oppaan mukaan munkkeja olisi peräti 200, mutta näimme ehkä kymmenkunta. Temppeli on rakennettu 1600-luvun lopussa ja sen rakennuksissa on piirteitä han-kiinalaisesta, mongolialaisesta, mantsu- ja tiibettiläisarkkitehtuurista. Lisäksi se eroaa Pekingin kaikista muista temppeleistä siinä, että sen kattotiilet ovat samanlaisia kullanvärisiä lasitiiliä kuin Kielletyssä kaupungissa.



Ensin tuntui, että täälläkin on tosi paljon väkeä, mutta sitten huomasin, että eihän temppeleissä käy juuri kukaan, Pekingissä kun on asukkaita kai jo 15 miljoonaa... Ehkä siitä johtuu, että suunnilleen joka paikassa voi ottaa valokuvia paitsi temppelien paviljongeissa, joissa buddhapatsaat ovat. Yong He Gongin tärkeimmässä paviljongissa on 26 metriä korkea Buddha, joka on veistetty yhdestä nepalilaisen santelipuun kappaleesta.




Suomalaiseen pelkistettyyn ja tylsähköön arkkitehtuuriin tottuneelle tällaiset temppelit ovat uskomattomia koristeellisuuden ja värienkäytön vuoksi. Voisin ihastella kaikkea päiväkausia!





Temppeli oli hienossa kunnossa, lieneekö puunattu ennen olympialaisia. Nytkin näyttivät korjausmiehet puuhaavan jotain yhdessä välikössä. Kiipeilivät kohti kattoa aika huterilla tikapuilla. Ovissa ja ikkunapuitteissa oli kullattuja koristeita ja samoin lasitettuja koristeita seinissä ja muureissa. Jopa roskapöntöt olivat lohikäärmekuvioitua lasitettua keramiikkaa! Sellaiset eivät ikinä säilyisi ehjinä Suomessa...



"Kuuma linja" Buddhan luo - tiibettiläisiä rukousmyllyjä ;-)