Motoristien keinot käyttöön - Istanbul 2

Satoi, mutta emme valittaneet vaan lähdimme liikkeelle. Sinisen moskeijan pihalla tapasimme vanhan tutun. Ostimme Istanbul Kartit ja lähdimme sinne, mikä on ollut yhtenään uutisissa:

Ei mellakoitsijoita, vaan ainoastaan puluja, perheitä ja sadetta. Ja aukion laidalla poliisiautoja ja -busseja, joiden himmennettyjen ikkunoiden takana oli kymmeniä poliiseja. Odottamassa mitä... Vaeltelimme pitkin Istiklalia, poikkesimme antikvariaattiin, jossa oli iso ruukku ja pieni vikkelä kissa, tietysti, Istanbulissa on joka paikassa vähintään yksi kissa.

Ajelimme nostalgiaratikalla edestakaisin - tarkoituksella - mutta sitten kävimme ihan tarkoittamatta metrolla Sishanessa. Koskapa metrolla ei osuttu Karaköyhin, mentiin kävellen. Sillä matkalla maistoin elämäni ensimmäiset hörpyt juuri puristettua granaattiomenamehua - ihanaa! Rantaa kohti laskeutuessa tapasimme myös "Kissat rauhan puolesta" ;-D

Koko päivän kävelemisen ja sateen jälkeen kaipasimme lämmikettä, joten mentiinkin vielä kahvilaan. Toinen tytöistä tilasi rohkeasti turkkilaista kahvia. "Pahaa", oli kommentti, puistatuksen kera. Mutta hehtaarikokoiset kakkupalat maistuivat!

Se motoristien vinkki: Laitetaan kengän ja sukan väliin muovipussi: Vaikka kengät kastuisivat, jalat eivät. Istanbulilaisen lähikaupan rahisevat muovikassit toimivat mainiosti!

Sateessa - Istanbul 1

Lentokoneessa syötiin bulguria ja rohkaistuttiin maistamaan Ayrania. Ihailtiin lentoemäntien kampauksia. "Kilpavarustelua nutturoilla", sanoi serkku.

Perillä kehtasi sataa, pöh. Ei annettu sen häiritä. Nuorilla neideillä oli nälkä, joten herkuteltiin kiinalaisessa. Syötiin reissun ensimmäiset kakkupalat. Ei aavistettu, että tällä reissulla istuttaisiin teellä viime vuodenkin edestä. Ilman nuorisoa se olisi jäänyt tekemättä.

Käytiin tarkistamassa, että kaikki oli Sultanahmetissa niin kuin piti. Ja olihan siellä - Keisari Wilhelm II:n vierailun kunniaksi rakennetun yli satavuotiaan kaivon entisöintikin oli näköjään saatu lähes valmiiksi.

Tallinnan tammikuu 1

Parin päivän työmatka märkään Tallinnaan. Ei (tietenkään) lunta sielläkään, mutta jouluvaloja senkin edestä. Jouluvalojen asentajilla oli ollut huumorintajua - portinpylväillä tonttulakit päässä!

Huovutettuja ihanuuksia kaupat täynnä - niinpä minullakin on nyt uusi hattu - ja sokeripaahdettuja manteleita Olde Hansan nurkalla.

Raatihuoneentorilla purettiin joulua; karuselli oli jo melkein pakattu potnapekkaan vietäväksi varastoon.

Pitäisi varmaan päättää

Että aionko vielä pitää tätä blogia vai en. Nyt pidän kuitenkin tauon, päätös kypsynee sen aikana.

Palaan marraskuun alussa.

Kuvat kesälomareissulta Ohtakarista Kokkolasta. Ihana paikka!

Viimeisenä aamuna - Istanbul 9

Olimme päättäneet nousta kuudelta nähdäksemme heräävän kaupungin. Heräsin itsestään klo 5.35 ja pian serkkukin virkosi. Avasin ikkunan, kurkin ulos - ei mitään liikettä missään. Samassa alkoi kaikua rukouskutsu pimeässä aamussa. Kuuntelimme sen, puimme ja lähdimme ulos.

Askelemme kävivät tietysti kohti Hagia Sofiaa ja Sultanahmet-moskeijaa. Kaduilla oli tyhjää ja äänetöntä. Suihkulähdekään ei toiminut. Rauhallista, kunnes muutama kiinalainen saapui kuvaamaan viereemme.

Ja yksi mukava brasilialainen, joka halusi välttämättä näyttää, kuinka helppoa kuvien ottaminen on jalustan kanssa. Räpläsi kamerani kiinni omaan jalustaansa ja otti muutaman kuvan; kaikki huonompia kuin käsivaralta ottamani ;-) Kiva juttutuokio silti ja olihan kamerani hänelle outo, koska hänellä oli Nikon ja minulla Canon.

Hetki ennen auringonnousua linnut heräsivät. Valot sammutettiin Hagia Sofiasta ja Sultanahmetista, josta alkoi purkautua rukoilijoita.

Sininen moskeija oli taas vaaleanpunainen. Olimme valmiit lähtemään hotelliin, aamiaiselle ja kohti kotimaata.