Kirppis kuin temppeli

Olin monta kertaa kulkenut tämän jännittävän talon ohi ja ihmetellyt, mikä se mahtaa olla. Haaveilin, että pääsisin katsomaan sitä sisältä. Sitten luin jostakin, että se on ollut Pelastusarmeijan omistama. Ja nyt siinä oli yhtäkkiä avattu kirppis.

Jo eteinen oli ihanan kodikas, mutta silmäni levisivät, kun pääsin sisälle. Ooh, mikä sali ja mikä näyttämö!

Sain luvan kuvata kirppiksellä ja minut jopa ohjattiin parvelle (johon oli kannettu penkit salista), jotta saisin parempia kuvia.

Kirppis toimii hyväntekeväisyysperiaatteella eli kaikki tavarat on saatu lahjoituksena. Naisten paja tekee kirppikselle käsitöitä myyntiin ja monet huonekalut kunnostetaan miesten pajassa ennen myyntiinpanoa.

Jotain kivaa löysinkin, siitä sitten eri jutussa.

Työkaluja

Samalta takakonttikirppikseltä Burnettin kanssa löysin muutakin kuin toritaidetta, nimittäin työkaluja. Saahan niitä Anttilastakin, mutta kun löytyy sellaisia, joista näkee että ne ovat kestäneet jo vuosien käyttöä, on viisainta ottaa. Vasara, naskali ja pikku veitsi lienevät jonkun huonekaluentisöijän vanhoja, sillä niissä kaikissa oli kultamaalitöhryjä. Lisäksi ostin myös pari Kymin Palokärjen pigmenttipurkkia, sekin viittaisi entisöijään. Naskalia minulla ei ollut tätä ennen ollenkaan, eikä myöskään liikaa pikku ruuvimeisseleitä. Pikku veitsellä auon kirjekuoret (INHOAN kuorien auki repimistä).

Samasta paikasta löytyi myös Seita Designin iso, ehkä puuvilla-pellavainen pöytäliina, joka vaikutti käyttämättömältä. Seita Design on minulle täysin tuntematon juttu enkä löytänyt netistäkään siitä mitään tietoa. Ehkä se on pieni, jo toimintansa lopettanut valmistaja. Lisäksi ostin myös 11 kpl Sorsakosken vähän uudempia pikkulusikoita, kun ennestään minulla on niitä 1 kpl.

Liinasta maksoin viisi euroa ja kaikesta muusta - työkalut, pigmentit ja lusikat - kymmenen euroa. Olin tyytyväinen hankintoihini.

Burnett

Tein viime viikonloppuna taidehankinnan: Ostin Burnettin. Kaikkihan tiedätte tämän tunnetun ja hyvin tuotteliaan taiteilijan?

Laitoin taulun ensin keittiön peräseinälle, mutta se jäi pöhkösti lampun taa piiloon. Siispä siirsin sen sinne, mihin alunperinkin sitä ajattelin.

Kyllä tuo Burnett sopii ihan hyvin tuonne katonrajaan parin vanhan kahvimyllyn ja yhden kuparipannun seuraan, eikö vain?

Burnett on maalannut paljon Pariisin katunäkymiä ja hänen taulujaan on levinnyt ympäri maailman. Ne vaihtavat omistajaa pilkkahinnalla tai jopa sadoilla dollareilla tai euroilla. Minä maksoin omastani viitosen.

Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että Burnett ei ole kukaan yksittäinen taiteilija vaan todennäköisesti burnetteja tehtailevat katumaalarit, taideopiskelijat tai niitä tehdään jopa jossain meksikolaisessa nyrkkipajassa massatuotantona. Huhun mukaan sen omistajan kerrotaan sanoneen, että jos ihmiset tietäisivät, kuka heidän taulunsa on maalannut, he polttaisivat sen ("will burn it").

Valmiina rantaelämään!

Toissa lauantain yleinen siivouspäivä meni minulta ihan ohi, mutta sen sijaan pistäydyin parilla pihakirppiksellä. Oli vilpoisaa ja pilvistä, mutta silti muistin, että helteet ja rantakausi ovat jo ovella. Niinpä en monta sekuntia miettinyt, kun eteen tuli jotain kiinnostavaa! Lähetin siskoille ylläolevan kuvan ja tekstin: "Kuva-arvoitus: Arvaa mitä on tullut hankituksi ja millä hinnalla?" Toinen näki vain jonkun tumman ruttukasan, toinen sen sijaan osui melkein nappiin vastauksellaan: "Rantatuoli viidellä eurolla."

Mutta ei ihan ;-) KAKSI erinomaisessa kunnossa olevaa, tukevaa rantatuolia yhteensä neljällä eurolla! Myyjä pyysi kaksi ja puoli euroa kappaleelta, mutta hyväksyi oitis tarjoukseni. Tuolit tuntuivat suorastaan odottaneen minua.

Ja HUOM! Pullotelineillä varustettuja.

Sunnuntaina lähdin testaamaan tuoleja käytännössä ja toimivathan ne! Telineeseen mahtuu hyvin (vesi)pullo ja pullon taakse on piiloutunut myös pieni suklaapatukka (Kinder). Testipäivän keli ei suosinut rantaelämää haikailevaa, sillä paisteesta huolimatta tuuli vaakasuorassa. Tuulenpitävä takki oli päällä, vetoketju ylös asti kiinni.

Tässä kuvaa suoraan tuolista ;-) Sopivat siis lekottelun lisäksi kuvaajalle. Ja toimivat myös parvekkeella, on käytetty viimeksi tänään.

Puuvillarapsodia

Musiikin rapsodiat tulkitsevat meille kansansävelmien mittaamattomia kauneusarvoja.

Tämä on suomalainen puuvillarapsodia, jonka tuokiokuvat kertovat suomalaisten puuvillakankaiden puhtaasta raikkaudesta, verrattomasta käytännöllisyydestä ja tyylikkäästä muodinmukaisuudesta.

Puuvillatehtaitten myyntikonttori PMK
Layout Timo Sarpaneva
Kankaat laskostanut puvuiksi Anneli Qveflander-Sarpaneva
Foto Claire Aho

Vein auton huoltoon ja minun piti kuluttaa tunti jossakin, joten pistäydyin pitkästä aikaa Fidassa. Hyllystä silmiini osui hauskannäköinen pehmeäkantinen kirjanen. Aika kivat kuvat, ehkä 50- tai 60-luvulta, ajattelin, eikä maksakaan paljon. Kotona surffasin netissä löytääkseni kirjasen painovuoden: Painettu 1960. Mutta muukin tieto löytyi: C. Hagelstam Antikvariaatti myy samaa kirjasta hintaan 95 euroa. Jopas jotakin, YHDEKSÄNKYMMENTÄVIISI EUROA! Meinasin tipahtaa tuolilta. "Kirjastoni" on näköjään saanut ensimmäisen arvoteoksen, hankittuna mitättömällä kahden euron sijoituksella.

Joululahjaverhot

Joululomalla pongasin siskon silitettävien läjästä jotakin niiiiin ihanaa punaista, että tongin sen heti esille. Siinä oli verhot. Esitin siis tontulle täsmäjoululahjatoiveen.



Yllättävästi tonttu kuuli toiveeni ja nyt minulla on oikein hyvin olohuoneen kiinatyyliin sopivat verhot. Tässä ne vielä valoilla...



Sisko oli ostanut verhot paikalliselta kirppikseltä eurolla. Siis yhdellä eurolla!


Kiitos vaan sinne pohjoiseen!

Liikkis

Hankin adventtikynttelikön. 1 €. Metallia. Jonkun omaa designia. Ei tältä vuosituhannelta. Kynttilä alkuperäinen. Liina 0,5 € samalta aikakaudelta.


Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa, ystävät!

Pieni taidekirjasto

Taas minua on lykästänyt kirpputorilla! Löysin muutaman pienen taidekirjan, jotka ovat 1950- tai 60-luvulta. Kirjoissa on esitelty lyhyesti taiteilija ja sitten on kuvia hänen teoksistaan, osa mustavalkoisia, mutta paljon on - jopa yli 30 - myös värillisiä.


Joistakin teoksista on ensin yksityiskohta ja sitten kun irtolehden kääntää, koko taulu, kuten tässä van Goghin makuuhuoneesta.


Amadeo Modigliani oli minulle tuntematon suuruus, mutta hänen taulunsa näyttävät hauskoilta. Yllä kuva taiteilijasta ja alla omakuva. Aika näköinen!


Näiden pikku kirjojen painaminen taisi olla yleismaailmallista tai ainakin eurooppalaista, sillä Modigliani on norjankielinen. Hämmästyttävän paljon sitä näköjään ymmärtää norjaa, jos vain haluaa...


Vermeerin teoksiin ihastuin jo aiemmin,kun löysin kirppikseltä tämän kirjan. Vermeer-opus taas on englanninkielinen.


El Grecon tyylin kyllä tunnistaa missä vaan, se on niin erikoinen. Oli mukava löytää kirja, jossa on näin paljon kuvia hänen tauluistaan.


Tässä koko setti, josta Goya on vielä lukematta. Kirjoista maksoin yhteensä yhden euron.

Wirkkalan mehusettejä

Olipa kerran yhdet sukujuhlat, 65-vuotispäivät. Niistä on jo melko monta vuotta, mutta juhlista lähtien puoli sukua on etsinyt kissojen ja koirien kanssa Tapio Wirkkalan violettia lasikannua. Kannu onneton kun kolahti tiskatessa altaanreunaan ja meni rikki.

Kesälomallani elokuussa pistäydyin eteen tupsahtaneella lohjalaisella kirppiksellä ja se kyllä kannatti: Siellä vitriinissä nökötti etsitynlainen kannu + kuusi lasia. Hinta 100 euroa eikä niitä myyty erikseen. Tohkeissani laitoin serkulleni tekstarin ja hän soitti samantien takaisin: Osta ne! Tutkin kannun ja lasit; kaikki virheettömiä ja kannussa nimenomaan kirkas kahva niin kuin alkuperäisessäkin oli.

Alkuperäisen kannun särkyminen oli onnistuttu pimittämään kannun varsinaiselta omistajalta (tädiltäni) kaikki nämä vuodet ja nyt on hyvät mahdollisuudet, ettei katastrofi koskaan paljastu. Äsken sain mehusetin lopulta toimitetuksi serkulleni (se oli kolme kuukautta olohuoneessani pahvilaatikossa ja silti en saanut otetuksi siitä kuvaa). Olimme molemmat tyytyväisiä ja pidimme hintaa aika siedettävänä, koskapa kukaan suvusta ei ollut näiden vuosien aikana löytänyt kannua.


Mutta todellisesta löydöstä voidaan puhua vasta nyt: Kävin pitkästä aikaa yhdellä kirppiksellä, joka on niin hankalasti auki, etten yleensä koskaan pääse sinne ja nytkin minulla oli aikaa vain vajaa puolituntinen. Heti kun astuin ovesta sisään, bongasin astiapöydällä Wirkkalan samaa sarjaa olevat siniset mehulasit 6 kpl. Menin pöydän ääreen ja katsoin laseja; ihan samat - samat pystyviirut, epätasaisesti aaltoileva reuna ja samantuntuisia kädessä kuin violetit olivat olleet. Koskapa näytti siltä, ettei paikalla ollut ketään valveutunutta ostajaa, jätin lasit siihen, tutkin kaikki astiat, pöytäliinat, kirjat jne. ja vasta lopuksi palasin lasien luo. Otin ne ja menin kassalle. Siinä kun kassalla oleva mieshenkilö kaiveli minulle pakkauspaperia ja peri maksua, mainitsin ohimennen, että lasit ovat Tapio Wirkkalan. Ei mitään reaktiota! Onneksi, sillä tajusin samantien, ettei sitä olisi kannattanut sanoa, koska se johtaa heti yleiseen hintojennousuun.


Lasit (Malli nro 2065, valmistusvuodet 1962 - 1969) maksoivat 0,60 e/kpl eli 6 kpl yhteensä 3,60 e. Tätä sanoisin kohtuulliseksi hinnaksi!

Hyvät perheenemännät

Kalenteri ja kello kuuluvat niin oleellisesti nykyajan ihmisen elämään, ettei voida edes kuvitella, että hän ilman niitä pysyisi mukana yleisessä elämänrytmissä ja saisi aikansa riittämään.


Kalentereista on myös kehittynyt pieniä tiedonlähteitä, jotka aina käsillä ollen tarjoavat "rautaisen annoksen" yleis- tai ammattitietoutta.


Toinen sisko kävi Oulaisissa tekemässä mukavia löytöjä ja ystävällisesti lahjoitti minulle tämän hyödyllisen (Lue: vanhanaikaisen) seinäkalenterin.


Kalenterissa on puoli kuukautta yhdellä sivulla ja osa kuvista on mustavalkoisia, osa värillisiä. Kuvat kertovat elämässä 1960-luvun alun Suomessa niin kuin tämäkin, nyt niin nostalginen talvikalastuskuva. Lehtien takapuolella on mainoksia ja ajankohtaan sopivia ruokaohjeita.


Juhannuskuva on tietysti värillinen ja mielestäni ihanan tunnelmallinen... Onkohan vielä nykyään jossain juhannusjuhlia, joissa esiintyjät ovat kansallispuvuissa?


Marraskuun lehden takapuolella on tietysti piparkakkutalon ohje ja joulun kuvassa avataan lahjoja juhlatällingissä ;-)