Valokuvatorstai: Joulun tunnelmia

1. Joulujuoksut
2. Puskemisharjoitus
3. O I K E A aurausviitta
4. Lauhtuvaa
5. Roskakuskin joulu
6. Hiljainen kylätie

Muita joulun tunnelmia täällä.

Jouluna on aina lunta

Piti mennä pohjoiseen löytääkseen lunta. Oli joulumarkkinat - siinä oli kampanisut ja rieskat rivissä - ja Joululintu ihan toisenlaisessa säässä kuin viime vuonna. Uusi lampola ja siellä Muddy, Swampy ja Patti, jotka ihan villiintyivät päästessään ulos. Rolle-nuorukaiselle tuli aika hoppu niitä vahtiessaan. Löytyi lunta, joulurauha ja joulumieli.

Onnellista uutta vuotta 2014 teille jokaiselle!

Pitäisi varmaan päättää

Että aionko vielä pitää tätä blogia vai en. Nyt pidän kuitenkin tauon, päätös kypsynee sen aikana.

Palaan marraskuun alussa.

Kuvat kesälomareissulta Ohtakarista Kokkolasta. Ihana paikka!

Hämmästynyt pieni koira

 

Talvella kummilapseni, kanalanomistajan rekku sairastui ja meni koirien taivaaseen. Murheellista...

Mutta koska "pittäähän sitä talossa koira olla", keväällä alkoi uuden talonvahdin etsiminen. Lopulta sopiva karvaturripentu löytyi satojen kilometrien päästä. Kesän korvalla pentu sitten haettiin kotiin.

Kun kyselin automatkan sujumista, vastaukseksi tuli, että "ulisi alkumatkasta, mutta nyt on nukkunut kiltisti". Taisi olla liiaksi jännitystä pikku koiralle... ja välillä piti pitää pissa- ja jaloittelutauko.

Hyvin pentu on kotiutunut, on vilkas pikku koira, joka ei meinaa millään osua aina kuvaankaan.

Pienen koiran elämä on niin täynnä tapahtumia, että joskus on otettava nokoset vaikka ulkoportaalla.

Kumisaapaskin yritti hyökätä kimppuun... mutta sen pystyy koira kuin koira voittamaan!

Nimetön ei kukaan voi olla, ei etenkään talonvahti. Siispä saanko esitellä: Tässä on Rolle!

(Kuvat sukulaisten)

Pakkasella

Olin ilmoittanut pohjoisen siskolleni, ettei pakkanen (-37 ja silleen) pelota minua, osaan kyllä ottaa riittävästi vaatetta mukaan. No joo, en paljon hangoitellut vastaan, kun minulle annettiin yksi siskon miehen välikerrastoista. Lainakerrasto olikin tarpeen, kun kuljeskelin ulkona kuvaamassa mahtavia maisemia ja pakkasvärejä. Nautin hiljaisuudesta, mieli lepäsi.

On uskomatonta, kuinka maiseman värit muuttuvat sen mukaaan, onko aamu vai ilta, kuutamo, auringonpaiste vai pilvistä. Ja onko pakkasta -37 vai -20, onko lauhtumassa vai pakkanen kiristymässä vai kenties tuisku tulossa taikka menossa.

Maisema voi olla valkoinen, sininen, vaaleanpunertavanoranssi tai vaaleanvioletti tai puhtaan siniharmaa. Oikeastaan maisema on talvella hienompi kuin kesällä, ainakin nyt tuntuu siltä. Näkee kauemmas kuin kesällä. Ja voi tehdä jotain, mitä ei kesällä voi ajatellakaan. Niin kuin vaikkapa ajaa autolla järven yli saareen viemään kynttilöitä haudoille. Ei tarvita edes jäätietä, kun lunta on poikkeuksellisen vähän kuten tänä jouluna.

Pohjoinen valo, vasta nyt sen kunnolla oivalsin. Olen lumoutunut.

Sadonkorjuuta ja myyjäiset

Viikonloppuna törmäsin tuulahdukseen lapsuudesta; kaupassa myytiin irtomunia!

Onnellisena täytin kennon niillä. Ja ostinpa vielä samaisen Sjöbergin puikulapottujakin.

Metsä kutsui kolmena päivänä, sillä marjastus jatkuu vielä. Ja voi harmi, metsät ovat täynnä poimimattomia mustikoita! Ensi kesänä ei tätä virhettä tapahdu, että minun mustikkakiintiöni jäisi metsään, sen takaan!

Löysin myös elämäni ensimmäiset suppikset! En ole koskaan ennen nähnyt niitä, mutta nyt tiedän, missä ne luuraavat. Onko jollain hyvä suppispiirakan ohje, ilman pekonia??? Ottaisin mielelläni sen.

Samainen Sjöberg oli ehtinyt tuotteineen myyjäisiinkin. Kuka voisi vastustaa Annabellia, Challengeria tai Nicolaa?!