Ikoneita ja Madonna

Joensuun taidemuseo on yksi lempimuseoistani, vaikka käynkin siellä harvoin (liian kaukana...). Niinpä katsoin ensin Lohikäärmeen vuoden ja sitten nautiskelin läpi kaikki muutkin näyttelyt ja huoneet. Tässä on Iris-huone, jossa on suomalaista taidetta vuosilta 1890 - 1940. Huoneen rauhallinen tunnelma, taulut, värit ja huonekalut ovat kaikki mieleeni! Jospa tuohon sohvalle voisi jäädä selailemaan taidekirjoja...

Huoneen toisessa päässä on Wäinö Aaltosen ihana Runotar. Kurkatkaapa, kuinka hauska kuva Hietzulla on siitä blogissaan.

Berghemin ikonikokoelma ja Madonna-huone ovat aina kierroksellani viimeisinä, koska niiden huoneiden tunnelma on niin erityinen. Tällä kertaa katsoin ikonit ensin.

Ikonit on asetettu ympyrämuotoon, joten katsoja ikään kuin pääsee osalliseksi ristisaattoon, ortodoksien pyhiinvaellukseen. Arjesta irtautumista ja harrasta tunnelmaa lisää huoneessa soiva ortodoksinen kirkkomusiikki.

Olen joskus lukenut kritiikkiä siitä, että ikoneita on maalattu pelkästään jotakin kokelmaa varten, kuten nämä, sillä joidenkin ortodoksien mielestä ikonien kuuluu olla ainoastaan alkuperäistarkoituksessaan eli jumalanpalveluksissa, kirkoissa ja kodeissa. Minusta Joensuun näyttely on hieno, tunnelma on harras ja ikonit tuovat ortodoksisuutta esille myös ei-ortodokseille.

Käyntini loppuhuipennuksena oli Madonna-huone, jossa on Onni Okkosen kokoelmista rakennettu lähes kirkkosalimainen näyttely. Hiljaisessa huoneessa on eurooppalaista kirkkotaidetta 1300 - 1800-luvuilta. Kun ikonihuone oli bysanttilainen, Madonna-huone rakentuu katolilaisuudelle.

Hämärässä huoneessa on useita hienoja teoksia, mm. puiset Neitsyt Maria ja Johannes-patsaat, mutta huomio kiinnittyy kokoelman pääteokseen, Bernardo Daddin Madonnaan ja lapseen, joka on ikonimainen ja maalaustapa (tempera puulle) ja kultaukset ovat ikoneista tuttuja. En voinut olla tutkimatta teosta hyvin läheltä (mutta en koskenut!), sillä se on niin kaunis! Lopuksi istuin penkille ja vain olin. Täydellinen päätös antoisalle museokäynnille!

Villa Schildt

Luin varmaan 15-vuotiaana ensimmäistä kertaa Göran Schildtin (1917 - 2009) kirjoja hänen purjehduksistaan Välimerellä ja myös asumisesta Leroksen saarella Kreikassa. Vaikken silloin enkä nytkään ymmärrä purjehduksesta mitään, Schildt osasi kirjoittaa niin kiehtovasti, että kirjat tempaisivat tällaisen maakravunkin vastuttamattomasti mukaansa!


Jo viime kesänä minulle valkeni, että Schildt asui myös Tammisaaressa ja että siellä on edelleen Christine ja Göran Schildtin säätiön Villa Schildt, jossa järjestetään kesäisin teemanäyttelyitä ja muuta ohjelmaa. Silloin yritin osua Villa Schildtiin, mutta en löytänyt sinne. Enkä meinannut onnistua tänäkään kesänä - nyt en ymmärrä miten paikan löytäminen oli muka niin hankalaa...


Tämän kesän näyttely oli Leros - saaremme Välimeressä. Näyttelyssä oli valokuvia Leroksesta ja lisäksi rekonstruktiot Schildtin Daphne-veneen kajuutasta ja heidän talostaan Leroksella.


Näyttelyssä oli myös paljon esineistöä talosta ja kreikkalaisia käsitöitä. Ja jopa Daphnen jolla.




Näyttely oli aika pieni, mutta ah niin ihana, kuin olisin ollut Kreikassa! Ja olin innoissani, että näin pääsin kokemaan uudestaan hänen kirjojensa tunnelman.


Yhdessä huoneessa oli myös näytillä Alexander Wikströmin ikoneita, sekin veti minua Villa Schildtiin juuri nyt.




Oma ikonimaalaukseni on ollut pysähdyksissä muutaman uoden, mutta nyt aion taas jatkaa sitä. Ehkä joskus näytän täällä, mitä olen saanut aikaiseksi, mutta en lupaa mitään varmaa... Ikonimaalaus on vaativaa - jopa vaikeaa - ja hidasta, mutta niin antoisaa myös!

Pyhäinpäivänä

Sytytän kynttilän ja muistelen heitä, joita ei enää ole.