Työ tekijäänsä odottaa

Käsi on kipeä - tenniskyynärpää, se riesa - enkä ole pystynyt uudistamaan keittiön tuoleja kuten suunnittelin. Ostin aikanaan antiikkiliikkeestä neljä tuolia ruokapöydän kaveriksi halvalla, 80 euroa koko satsi. Tuoleissa oli ankea (ja likainen) rahkasammalenvihreä kangas ja ne olisivat kaivanneet vähän muutakin kunnostusta. Mikä lie silloinkin estänyt, mutta niin vain kävi, että tähän saakka kaksi tuoli on ollut käytössä ja kaksi varastossa. Tarvittaessa keittiössä on turvauduttu pyöreisiin jakkaroihin. Niitä on neljä; kolmessa olen toteuttanut itseäni ja neljättä raukkaa on käytetty tähän asti remonttihommissa. Kaksi tuolia siis sai lisäpehmuketta ja uuden päällisen - thaimaalaisen batiikkikankaan, josta tiesin jo alkuaan ettei se kestä kauan. Ei haitannut, halusin juuri tämän kankaan tuoleihin. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että toinen päällinen on hajonnut. Niinpä päätin tehdä tällä kertaa viisaammin ja vaihtaa päälliset saman tien kaikkiin neljään tuoliin. Reippaasti hain tuolit varastosta ja sopiva keväinen ruusukangas löytyi kaapista. Kangas näytti minusta mukavalta ja on tukevampaa, joten heti kun käsi sallii, meillä istutaan vaaleanpunaisilla ruusuilla.

Johtajantuoli

Aika monta vuotta sitten, siis markka-aikana, entisessä työpaikassani uusittiin kalusteita ja henkilökunta sai ostaa poistettavia huonekaluja halvalla. Minä onnekas löysin tämän, ilmeisesti mahonkia olevan nojatuolin. Hinta oli huimat 50 markkaa. Se oli ollut jonkun johtajan huoneessa. Tuolissa oli alunperin yksivärinen, samea vihertävä kangas, mutta entisöidessäni tuolin vaihdoin sen. Olen jo jonkin aikaa ajatellut vaihtaa kankaan, mutta nythän se sopii mukavasti verhojen kanssa, kun siinä on häivähdys vaaleanpunaista ja kiemuroita.
Oikeastaan tuolin pitäisi olla koko ajan selin yleisöön kun se on näin hieno takaa. Selkänoja on edelleen alkuperäisessä kunnossa, en edes entisöintiprojektissa tehnyt sille mitään.