Tokalla

Tokaluokan lukukirja oli samaa ihanaa tyyliä kuin aapinenkin ja mikä parasta, siinä oli kunnon tarinoita! Mieleenpainuvin kaikista oli Topeliuksen joulutarina Tähtisilmä. Se teki silloin minuun niin syvän vaikutuksen, että vuosia myöhemminkin mietiskelin, että mistä oikein olin lukenut sen.


Minusta tuntuu nyt siltä, että tuolloin elämä ei ollut niin eteläsuomikeskeistä kuin nykyään. Sekä aapisessa että lukukirjassa oli vain muutama värivalokuva ja ne kuvasivat enimmäkseen muun kuin Etelä-Suomen elämää. Tai sitten koko maassa oli lehmäkarjaa ja tukinuittoa.


Tuntuu, että elämä oli muutenkin yksinkertaisempaa kuin nykyään; tavaraa oli vähemmän ja elämä oli kiireettömämpää, niin luulen. Ehkä nytkin pitäisi pyrkiä yksinkertaisempaan ja sen myötä tasapainoisempaan elämään, jos se vain on mahdollista.


Ihan kaikki ei sentään ole muuttunut - lunta on edelleen ainakin joinakin talvina koko Suomessa.

Laskentoa

Kun ajattelet yhtä kalenterivuotta, millaisena näet sen mielessäsi? Tätä pohdimme kerran toisen siskon kanssa ja me kumpikin näemme vuoden ympyränä, jossa talvi on ylhäällä. Nythän se sitten selvisi, että mistä tuo mielikuva on kotoisin: Eka- ja tokaluokan laskentokirjassani on se kuva.


Kouluaineen nimi oli silloin laskento; matematiikka oli jotain paljon enemmän ja hienompaa kuin mitä pienille koululaisille opetettiin.


Mielessäni olevassa vuosiympyrässä kuukaudet eivät kuitenkaan ole niin kuin tässä lähes samankokoisia. Jostain syystä minulla kevät ja syksy ovat kutistuneet ja kesä (kesä-heinä-elo) on pitempi, ainakin loppupäästään. Ja jos vertaa vaikka lokakuuta ja huhtikuuta, lokakuulla on mielessäni vain ihan pieni siivu, kun taas huhtikuu on leveä ja aurinkoinen. Vaikka usein todellisuudessa loka- ja marraskuu ovat yhtä ikuisuuden kestävää pimeyttä ennen kuin lumi ja joulunodotus tuovat tunnelmaa.


Laskentokirjassa vain kouluvuoden aloitussivut ovat monivärisiä, muuten kirjan kuvat ovat yhdellä tai kahdella värillä väritettyjä, monet sini-punaisia tai puna-vihreitä. Nyt kun katselen niitä, minulle tulee mieleen Rudolf Koivun kuvitukset vanhoissa satukirjoissa.

Ainoa oikea päivä

aloittaa koulunkäynti on syyskuun ensimmäinen. Ja koulun pitää loppua toukokuun viimeisenä päivänä. Näin oli silloin kun minusta tuli ekapottu 60-luvun lopussa. Minulla oli uusi kirkkaansininen takki, punainen skottiruudullinen lakki, jossa oli pieni lippa ja tupsu, sekä hieno vaaleansitruunankeltainen koululaukku. Ne kaikki oli hankittu kesälomalla Oulusta. Voin vieläkin tuntea käsissäni miltä takin kangas tuntui.


Pitkä lettini oli leikattu edellisenä keväänä ja etuhampaiden paikalla oli tyhjää niin kuin monella muullakin. Silloin ei lapsia käytetty hammaslääkärissä ennen kouluikää.


Ekaluokan syyslukukausi oli vähän pitkästyttävä, koska osasin jo lukea. Mutta saatoin aina katsella Toini-opettajan sivutaululle väriliiduilla piirtämää ihanaa kuvaa. Piirrokset vaihtuivat vuodenajan mukaan; jonain aamuna entinen piirros oli pyyhitty pois ja tilalla uusi meidän ihasteltavana. Opettaja varmaan nautti piirtämisestä ja jäi iltapäivällä piirtämään kun me olimme jo lähteneet kotiin.