Valokuvatorstai: Oranssi

Olohuone; ilta-aurinko, kiinalaiset taulut ja ruusut.

Muita järisyttävän oransseja juttuja täällä.

Liikkis

Hankin adventtikynttelikön. 1 €. Metallia. Jonkun omaa designia. Ei tältä vuosituhannelta. Kynttilä alkuperäinen. Liina 0,5 € samalta aikakaudelta.


Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa, ystävät!

Pieni Kiina-näyttely, väreissä

Ken on kiinnostunut Kiinasta, väreistä ja/tai valokuvauksesta, ehtii vielä Värimatka Kiinaan -valokuvanäyttelyyn, sillä Kulttuurien museon näyttelyä on jatkettu 29.1.2012 asti. Tutkija Kirsi Kommonen on perehtynyt kiinalaiseen värimaailmaan ja värien merkitykseen Kiinassa, ja hänen miehensä Janne Kommonen on ottanut kuvat. Itse kävin näyttelyssä jo elokuussa.


Teemapäivänä Kirsi Kommonen kertoi ensin kiinalaisesta värisymboliikasta ja sitten Janne Kommonen Kiinassa kuvaamisen erityispiirteistä. Kirsi Kommonen jatkoi fengshuista ja kiinalaisten kotien värisymboliikasta. Kaikista näistä pidin kovasti, vaikka osa asioista oli minulle tuttua. Sen sijaan arkkitehdin/fengshui-konsultin esitys värien käytöstä fengshuissa oli suuri pettymys; odotin koko ajan, että milloin hän pääsee varsinaiseen asiaan. Esitys tuntui lähinnä hänen töidensä mainostamiselta. Se oli harmi, sillä hänen luentonsa veti paikalle isoimman yleisön ja moni oli jopa varustautunut muistiinpanovälinein.

Näyttelytila on pieni, mutta kuvia on runsaasti ja ne on järjestetty värien mukaan. Minä tietysti tutkin kuvia innoissani ja suosittelen näyttelyssä pistäytymistä myös sisustuksesta kiinnostuneille!

P.S. Näyttelyssä on paljon muitakin värejä kuin kiinanpunaista ;-)

Tarunhohtoinen työväen kaupunginosa, osa II

Amurissa on 1930-luvun leipomo, jossa työt alkoivat aamuyöstä uuninlämmityksellä. Sillä aikaa kun uuni lämpeni, tehtiin ruisleipä-, rievä- (eli ohrahiivaleipä-) ja pullataikinat ja leivottiin. Uuni puhdistettiin varrellisella vihdalla ja sitten paistettiin leipomukset tukahduttavassa kuumuudessa.


Iso taikina-astia oli joka-aamuisessa käytössä, pikkuleipämuotit vähän harvemmin, vaikka toki leipomosta piti saada myös fiinimpää tarjottavaa. Minä kävin museokierroksen päätteeksi virkistäytymässä Kahvila Amurin Helmessä ja ostin tietysti rieviä mukaan - ei kai "Rieväkylästä" voi ilman rieviä lähteä!




Tampereen radio perustettiin 1926 ja sen jälkeen amurilaisetkin alkoivat hankkia radiovastaanottimia kellä siihen oli varaa.


Jos talon muilla asukkailla ei ollut radiota, saatettiin avata ikkuna ja soittaa siitä radiota muille.




Vihtori oli nuoruudessaan puuvillatehtaan kutoja, mutta perinnön saatuaan hän jäi pois tehtaasta ja teki vain tilapäistöitä. Ajan mittaan Vihtorin terveys heikkeni ja hän jättikin lopulta talonhoidon pojalleen Kaarlolle. Viimeiset vuotensa Vihtori asusteli vaimonsa Amandan kanssa talonsa peräkamarissa.


Osuusliike Voiman myymälä oli myymälänhoitajan, 52-vuotiaan Martan valtakuntaa. Myymälä oli tyypillinen korttelikauppa, jossa oli erikseen sekatavarapuoli sekä maito- ja leipäpuoli.


Tavallisilla työläisillä ei ollut puhelimia, mutta jos oli pakko soittaa, sen voi tehdä kaupasta. Mutta vain lähipuhelut, kauemmas asiat hoidettiin kirjeitse.


Laita raha lippaaseen!

Tarunhohtoinen työväen kaupunginosa, osa I

Tästä aukeaa ikkuna tarunhohtoiseen Amuriin, työläismuseokortteliin Tampereella. Se on ollut käyntilistallani jo pitkään ja kesälomalla vihdoin kävin siellä. Ja tykkäsin!


Tampere jaettiin neljään kaupunginosaan 1870-luvun tienoilla, aikana, jolloin Venäjän hallitus houkutteli eurooppalaisia uudisasukkaita Amurinmaan maakuntaan Itä-Siperiaan. Nälkäänäkevästä Suomestakin lähti sinne joukko ihmisiä ja siksi Amurinmaa alkoi tuntua suomalaisista kaukaiselta satumaalta. Pienempi uudisasuttamistouhu koettiin Tampereella keskustasta uusimpaan eli neljänteen kaupunginosaan. Niinpä kaupunginosa sai nimekseen Amurinmaa eli Amuri, joka jäi alueen nimeksi senkin jälkeen kun oikean Amurin houkutus oli ohi.



Tyypillinen amurilainen asumismuoto oli yhteiskeittiö; keskellä olevan keittiön ympärillä neljä huonetta, joissa jokaisessa monta monituista asukasta. Museossa jokaisen huoneen ovessa on kerrottu kivasti huoneen asukkaista:


Neljän nuoren naisen - Olga, Maria, Josefina ja Emilia - huone on karu, mutta vuodevaatteet puhtaat ja raikkaat, sillä syksyisin Amurin kamareissa suursiivottiin. Sänkyihin vaihdettiin oljet ja tyynyt täytettiin uusilla ruo´onpäillä.


Vuosisadanvaihteen lähestyessä muurareilla näyttää menneen hyvin tehtaassa työskenteleviin naisiin verrattuna; Oskarin ja Annan perheen huoneessa on kukkatapetitkin. Pojat Matti ja Jalmari olivat töissä rakennuksella ja Matti kävi työväenopistossa luvunlaskun alkeiskurssia.



Varakkaan Lydian ja Setin perhe asusti kahden huoneen asunnossa, sillä Set oli Dunderbergin konepajan seppä. Tuolloin konepajan työntekijöiden päiväpalkka oli noin 4,30 markkaa. Maitolitra maksoi 19 penniä, pöytävoi melkein kolme markkaa kilo ja naudanpaisti markan kilo. (Ja tuollaisen sivustavedettävän minäkin haluaisin!)



40 vuotta palvelijattarena työskennellyt Matilda piti sievän huoneensa puhtaana ja järjestyksessä. Huonetta koristavat Matildan palveluspaikoistaan saamat koriste-esineet. Vapaa-aikanaan Matilda kävi Pelastusarmeijan hartaustilaisuuksissa.

Sinikeltainen päivä

Idästä puski päivällä räntää lähes vaakasuorassa, mutta minullapa on kesä työpaikan ikkunalla! Heljä Liukko-Sundströmin Lämpo auringon -lasikortti, jonka sain hyvältä ystävältä vuosia sitten.

Satoi vettä, kun lopulta lähdin töistä. Kotimatkalla sujautin kirjeen siniseen postilaatikkoon. Siinä menee kummilapselle tv:stä tallennettu Uuno Turhapuro naurettavaksi. Kuoren päälle piirsin ison sinisen ykkösen. Nyt nähdään, meneekö kirje täältä etelästä pohjoisen pieneen kylään niin sukkelasti kuin Posti lupaa!


Näin olen omalta osaltani avannut sinikeltaisten postilaatikkojen aikakauden.

Auringonpilkkuja

Vaikuttaa siltä, että kevät tekee tuloaan. Aamupäivän aurinko pilkutti keittiön seinän ja paljasti pölyt. Tässä asunnossa on muutama tyyppi, jolle pitäisi täsmentää vuodenaika:

- Joulutähdet kukkivat edelleen hehkuvan punaisina piittaamatta lisääntyvästä auringonvalosta.
- Olisi korkea aika asunnon omistajan irrottaa lasipallo keittiön lampusta, johon ripusti sen koemielessä joulun alla. Hyvänen aika, mitä saamattomuutta!
- Kuka kertoisi amaryllikselle, että joulu on takana. Ei tarvi puskea uutta nuppua enää ;o)

Kaunis ruskea

Pentikin 70-luvun kynttilänjalat viehättävät minua rosoisuudellaan - ne eivät ole liian hienoja. Mutta kuten olen tainnut täälläkin mainita, olen nähnyt kirppiksillä vain rumia ruskeita lukuunottamatta niitä kahta sinistä, jotka innoissani heti ostin.


Jokin aika sitten näin kuitenkin kauniin ruskean ja mikä parasta, se oli samaa mallia kuin toinen sinisistäni! Maksoin mielelläni siitä kaksi euroa.


Niinpä nyt olohuoneen ikkunalaudalla päiviäni ja iltojani ilahduttaa peräti kolme pentikäistä!

Pöh, mikä moka!

Näitten ei pitänyt näyttää tältä. En tiedä mitä oikein ajattelin maalikaupassa - nähtävästi mieleeni mahtui vain yksi ajatus "Tällä kertaa jotain muuta kuin sinistä". Niinpä kuljen siskon jalanjälkiä Lival-tuunauksessa. Onneksi sävy ei sentään ole prikulleen sama!

Maalauksessa oli omat kommervenkkinsä, etenkin kun käytin kotoa löytyneitä pensseleitä, jotka eivät olleet ihan tähän työhön sopivia, mutta kuivumisprosessin aikana tapahtui ihme ja maali oli kuivana tasaisempaa kuin märkänä. Annan tässä kuitenkin yhden varteenotettavan vinkin: Ikkuna kannattaa sulkea maalauksen ja kuivumisen ajaksi. Käänsin hetkeksi selkäni ja sillä siunaamalla ikkunasta oli lennähtänyt muutama pieni pehmeä (tuomen?) pallukkahuitula pöytä-Livalin jalustalle. Mahdoton tehtävä saada niitä pois.


Tässä on työvalon seurana sävyyn sopivat kaksi itse sidottua muistikirjaa. Ja alla tietysti kirppisliinat, valkoinen pari euroa ja virkattu 80 senttiä. Seinä-Lival siirtyy makuuhuoneeseen lukuvaloksi, jahka siskolla lainassa oleva porakoneeni palautuu.

Aika tavaran kaupihtee

Hohtotäkin vallatua sohvan alkoivat pinkit tyynyt riidellä huomiosta sen kanssa. Aikani katselin sitä voimakkaiden värien riitasointua ja lopulta muistin, että minullahan on vaihtoehto: Kaivoin esille viisi vuotta kaapittuneet oranssit kiinalaiset tyynynpäälliset ja jo loppui riitely! Vesisateinen päivä tekee taas väreistä valjuja, mutta parempi tämä kuin pinkki-oranssi taistelu. Nyt on enää se ongelma, että kesän kynnyksellä pinkit verhot tuntuvat ihan liian raskailta ja värikylläisiltä...

70-luvun Pentik

Ihkaensimmäisessä postauksessani esittelin Pentikin pienen kynttilänjalan, jonka olin juuri löytänyt kirppikseltä. Silloin toivoin, että 70-luvun pentikkejä löytyisi enemmänkin. No, olen nähnyt muutamia ruskeita, hypistellytkin niitä ja pyöritellyt kädessäni, mutta laittanut aina takaisin hyllyyn. Ei voi mitään, ruskeaharmaat vain eivät vetoa minuun. Mutta tämä sininen, en voinut uskoa todeksi onneani. Jopa pölyisenä sen sini hehkui! Se löytyi lomalla aivan kuin blogin puolivuotislahjaksi. Ei tainnut tietää kirppispöydän haltija, mistä aarteesta luopui yhdellä eurolla. Eikä tunnistanut paikan pitäjäkään tätä pentikiksi. Mutta minä tunnistin ;o) Tässä molemmat aarteeni iltapäivän auringonpaisteessa. Enemmän näitä 1970-luvulla valmistettuja uniikkikynttilänjalkoja on näytteillä Pentikin museossa Posiolla, alin kuva on sieltä.

Työlamppu, yölamppu, lukulamppu...

Akuutti lamppujenpuute hellitti loman aikana. Yhdeltä kirppikseltä löytyi Livalin koululaisvalaisin ja paluumatkalla eksyin ihan Lival-apajalle. Tämä erinomaisessa kunnossa oleva tummanruskea koululaisen (tai aikuisen ;-D) työlamppu kiinnitti heti huomioni. Hinta 2 e sisälsi jopa energiansäästölampun! Nyt pitänee hankkia työpöytä, sillä keittiönpöytäni reuna on koristeellinen ja siksi en pystynyt kiinnittämään lamppua siihen. Tai ehkä sittenkin on helpompi keksiä joku juttu kiinnitystä varten. Etenkin kun minulla ennen oli työpöytä ja silti tein aina kaikki hommat keittiössä (tai vaihtoehtoisesti olohuoneen lattialla). Lival-apajasta nappasin itse asiassa kolme Livalia, mutta yksi meni suoraan siskolle. Kuulosti siltä, että hän tarvitsee kaverin vaaleanpunaiselle unelmalleen. Joten en pihistellyt, jäihän minulle vielä pari itselle ;o) Näistä jommastakummasta tulee minulle uusi yölamppu. Ennen luin aina iltaisin sängyssä, mutta nyt se on kokonaan jäänyt, kun ei ole ollut sopivaa lamppua. Väri tietysti vaihtuu, mutta luulen ettei kuitenkaan siniseksi, minulla on nyt ihan jotain muuta mielessäni. Myös nämä molemmat olivat 2 euroa kappale, joten kuudella eurolla sain kolme erittäin käyttökelpoista, toimivaa lamppua.