Puuvillarapsodia

Musiikin rapsodiat tulkitsevat meille kansansävelmien mittaamattomia kauneusarvoja.

Tämä on suomalainen puuvillarapsodia, jonka tuokiokuvat kertovat suomalaisten puuvillakankaiden puhtaasta raikkaudesta, verrattomasta käytännöllisyydestä ja tyylikkäästä muodinmukaisuudesta.

Puuvillatehtaitten myyntikonttori PMK
Layout Timo Sarpaneva
Kankaat laskostanut puvuiksi Anneli Qveflander-Sarpaneva
Foto Claire Aho

Vein auton huoltoon ja minun piti kuluttaa tunti jossakin, joten pistäydyin pitkästä aikaa Fidassa. Hyllystä silmiini osui hauskannäköinen pehmeäkantinen kirjanen. Aika kivat kuvat, ehkä 50- tai 60-luvulta, ajattelin, eikä maksakaan paljon. Kotona surffasin netissä löytääkseni kirjasen painovuoden: Painettu 1960. Mutta muukin tieto löytyi: C. Hagelstam Antikvariaatti myy samaa kirjasta hintaan 95 euroa. Jopas jotakin, YHDEKSÄNKYMMENTÄVIISI EUROA! Meinasin tipahtaa tuolilta. "Kirjastoni" on näköjään saanut ensimmäisen arvoteoksen, hankittuna mitättömällä kahden euron sijoituksella.

Leidin leningit ja kuvat

Joskus keväällä Hesarissa oli kiva juttu Lady Ostapeckistä ja hänen valokuvistaan. Niinpä kesälomalla suunnistin Tampereen Vapriikkiin katsomaan näyttelyä.



Lady Ostapeck on vuonna 1918 syntynyt amerikansuomalainen muotokuvaaja, joka löysi 1960-luvulla vanhan paljekameran kirppikseltä ja alkoi ottaa fantasiavalokuvia. Niissä kuvattavat ovat pukeutuneet vintagepukuihin ja koruihin, jotka Lady on etsinyt ja löytänyt kirppiksiltä.




Lady halusi ottaa kuvattavistaan kauniita kuvia, joissa on pehmeä tunnelma. Hän ei koskaan kuvannut kiireessä, vaan halusi aina ensin tutustua kuvattavaan ja saada siten tämän hyvät puolet esille.





Lady rakastaa muodin historiaa ja kuvausrekvisiitta - puvut, asusteet ja korut - ovat 1840 - 1950-luvuilta.



Ladyn tyyli -näyttely ilahduttaa vintagepuvuista ja vanhanaikaisista valokuvista kiinnostuneita Vapriikissa maaliskuuhun 2012 saakka.

Väinön uudet kengät

Kummilapsen äidin ystävä oli muuttamassa. Hän kävi läpi kaikki tavaransa - eikä niitä ollut vähän - lajitteli roskiin, kirpputorille, ystäville, säilytettävät eli pakattavat. Loppuvaiheessa jo uupumus iski ja hän kippasi yhden lelumiljoonalaatikon muovikassiin ja tyrkkäsi kummilapsen äidille.


Muovikassista tupsahtivat ykskaks pienet ruskeat nahkakengät. Ne ovat juuri sitä, mitä seikkaileva pikku karhu tarvitsee!


Väinö on valistunut pikku kulkija - sillä on retkillään aina huomioliivi päällä.

Kultainen lootus

Vielä varoituksen sana niille, jotka aikovat mennä EMMAan katsomaan 100 % Silk -näyttelyä: Näyttelyn yhteydessä esitetään englanninkielistä Kultainen Lootus -dokumenttia.

Dokumentin kertoja-minä on kiinalainen nainen, joka palaa kotiseudulleen, koska haluaa nähdä typistetyt jalat. Sekä hänen äidillään että tädillään on sellaiset. Tiedättehän ne pikkuriikkisiksi sidotut jalat, jollaiset olivat viehättävän ja seksuaalisesti puoleensavetävän naisen merkki vuosisatojen ajan Kiinassa?

Osuin paikalle kesken dokumentin enkä tiedä, miksi äiti tai täti ei näyttänyt jalkojaan. He opastivat kertojan jonnekin satojen kilometrien päähän katsomaan naista, jolla oli täydelliset kolmen tuuman jalat. Äiti tai täti kertoi, että pienet jalat olivat tärkein asia naiselle: Jos sinulla oli kolmen tuuman jalat, olit kaunis ja pääsit hyviin naimisiin. Jos ei, peli oli menetetty jo ennen kuin se alkoikaan.


Kertoja löytää naisen, mutta tämä ei suostu näyttämään jalkojaan. Hukkareissu siis. Kertoja palaa kotiseudulleen ja lopulta äiti ja täti näyttävät jalkansa. Dokumentin edetessä kerrotaan ja havainnollistetaan, miten jalkojen typistäminen tehdään: Ensin pienen tytön (ehkä 3 - 4-vuotiaan) jalat pestään ja hierotaan niin, että ne ovat hyvin pehmeät. Sitten varpaat isovarvasta lukuunottamatta taivutetaan päkiän alle ja sidotaan sellaiseksi pitkillä siteillä (minua alkoi yököttää tässä kohti). Jonkun ajan päästä siteitä kiristetään. Jossain vaiheessa jalkaholvin luut murretaan ja niin voidaan päästä kolmen tuuman ihannemittaan. Sitä tuskaa jaloissa ei voi edes kuvitella!


Lopulta äiti ja täti näyttävät jalkansa. Mikäli ymmärsin oikein, äidille oli tehty myöhemmin korjausleikkaus, sillä hänen varpaansa olivat suorassa (tosin hän sai ne myös käännettyä päkiän alle). Jommankumman jalat olivat nyt viiden tuuman pituiset, ehkä tädin, sillä hänelle leikkausta ei ollut tehty. Kun hän otti siteet pois, hänen jalkansa näyttivät niin kauheilta vääntyneine varpaineen, että poistuin salista, koska voin niin huonosti. Minua oksetti, vaikka en ole heikkohermoinen enkä tietääkseni myöskään raskaana.

(Kuvissa Kiinasta ostamani töppösjäljennökset, jalkaterän pituus noin neljä tuumaa eli 10 cm eli ihan liian paljon...)

Silkin ihme

Piti kertomani Espoon-visiitistä, mutta Tallinna pukkasi väliin. Espoon kellomuseo oli hauska, mutta varsinaisesti minut veti Espooseen nykytaiteen museo EMMAn näyttely 100 % Silk - Kiinalaisen silkin tarina.

Näyttelyssä ei saanut ottaa valokuvia, joten kuvitan tämän kertomuksen saatavilla olevalla materiaalilla ;-) Yläkuvassa räätälin kiinalaisesta silkkibrokadista valmistama vanhaa mukaileva jakkuni, jossa on kiinalainen toispuoleinen "napitus". Tykkään yli kaiken kiinalaisista silkkibrokadeista ja niitä onkin tullut ostetuksi jonkin verran. Osa niistä on näissä kuvissa.


On uskomatonta, että Kiinassa silkkiä on valmistettu yli 5000 vuotta. Näyttelyssä oli esillä pala 4500 vuotta vanhaa silkkivyötä. Ei se kovin ihmeelliseltä näyttänyt, pieni (1,5 cm x 4 cm) mustunut kasa lankoja... Nämä vaatteet ovat 800 vuotta vanhoja, joten ikää on niilläkin. Aika harva nykyajan vaate kestäisi niin kauan.


Ostin näyttelyn yhteydessä julkaistun kirjan, vaikka se oli melko kallis (39 euroa). Olisi kuitenkin myöhemmin harmittanut, jos en olisi ostanut, ja sitten olisi ollut oma riesansa lähteä sitä EMMAsta erikseen hakemaan. Kirjassa on hyvät kuvat ja paljon asiaa silkistä. Ennestään omistan aiheesta huomattavasti littanamman kirjan Dragons and Silk.


Tässä pari esimerkkiä näyttelyssä olleista Qing-dynastian aikaisista vaatteista 1700 - 1800-luvuilta. Qing- eli mantsudynastia hallitsi Kiinaa 1600-luvun puolivälistä Kiinan tasavallan perustamiseen asti. Viimeinen keisari Pu Yi oli myös mantsu eli vähemmistökansallisuutta (enemmistö kiinalaisista oli silloin ja on myös nykyään han-kiinalaisia).


Suurten yhteiskunnallisten muutosten myötä myös naisten muoti muuttui. Tässä kaksi painokuvioitua qipao-mekkosta 1930- ja 1940-luvuilta. Parin vuosikymmenen aikana naisten vaate muuttui väljästä hehtaarihihaisesta "säkistä" puoli- tai lyhythihaiseksi vartalon siroutta korostavaksi puvuksi. Ja koska Shanghaissa oli saatavana ulkomailta tuotuja silkkipolvisukkia, mekko lyheni polveen. Mikä mullistus kiinalaisten naisten pukeutumisessa!


Kiinassa silkkimatoa pidetään lohikäärmeen esikuvana. Lohikäärme taas on keisarillisen vallan ja keisarin eli Taivaan pojan vertauskuva. Ja toisin kuin meillä, Kiinassa lohikäärme on kaiken positiivisen voiman symboli.

EMMAn yläaulassa on muuten näyttelyn ajan esillä Linnan itsenäisyyspäiväjuhlien silkki-iltapukuja eri vuosikymmeniltä. Osa puvuista oli kyllä pieni pettymys, moni on näyttänyt häikäisevältä tv:n välityksellä, mutta oli nyt luonnossa paljon vaatimattomampi.

Vielä yksi

Oikeastaan olin päättänyt etten enää haali hengareita, sillä mitä suurimmalla todennäköisyydellä minulla on niitä loppuelämäni tarpeisiin.


Mutta sitten näin tämän puisen, hienosti muotoillun ja kiiltävällä kirkkaanpunaisella maalatun ripustimen enkä voinut vastustaa kiusausta.


Kirppiksen ilmaislaarista tietysti!

Huomautus

Ennen tunnustusta sain huomautuksen, arvaatte varmaan keneltä. Pikku kettu kottikärryineen ei kuulemma ole sovelias kastemekon hengariksi, pitää olla "Maileg". No, asia kyllä järjestyy!

Tässä ei ole pelkästään "Maileg" vaan aika herraskaishengari. On helmi ja kaikki. Jokohan nyt kelpaa ;-D

Ja kuten näkyy, lisää pukkaa.

Pehmohengareita

Siskon kanssa pyörähdimme parilla kirppiksellä ja teimme oikein erinomaisia löytöjä, enimmäkseen ilmaislaareista!

Aluksi löysin sinisen serkun valkoisille "nahka"hengareille. Ilmaiseksi. Hengarissa roikkuu silkkihuivi, design by suomalainen Marko Mikael, 50 senttiä. Enpä ole ennen kuullutkaan Marko Mikaelista, mutta ainakin tämä huivi on mieleeni - raikkaat värit ja hyvä malli.

Toisesta ilmaislaatikosta löytyi kaksi pehmohengaria. Ensin Pikku kettu kavereineen puutarhahommissa -kuviolla varustettu lasten hengari, joka on juuri sopiva omalle kastemekolleni. Mekko alkaa olla vintagea, sillä ristiäisistäni on kulunut jo muutama vuosikymmen. Sen on valmistanut Naantalin Kukkatuote Oy ja mallin nimi on Just Right. Aika huvittavaa, että oikein englanninkielinen nimi ;-)

Pikku ketun kanssa löytynyt iloinen kukkahengari lienee enempi retroa, veikkaisin 70-lukua. Myös ilmainen. Sopii mainiosti uikkareiden kuivatukseen, uintikausihan on ihan ovella ellei peräti jo alkanut!

Muutama muukin hengari löytyi ja molemmissa taloissa virkkuukoukut suihkivat. Sisko kertoo täällä, mitä on saatu aikaiseksi.

Pipsa pelastaa päivän

Kelle tahansa voi käydä niin, että sukkanauha pettää kesken päivän tai tärkeän juhlan ja sukka valahtaa nilkkaan. Siksi ostin kirppikseltä viidelläkymmenellä sentillä Pipsa-sukkanauhan. Paketin toinen sukkanauha oli arvattavasti jo käytetty jonkun katastrofitilanteen hoitoon. Alunperin paketti oli maksanut 73 markkaa, ei tietoa millä vuosikymmenellä. Samalta kirppikseltä löytyi viidellä sentillä muutakin ehdotonta käsilaukkukamaa. Maarianhaminalaisen Hotelli Arkipelagin ompelusetti; lankoja, pari nappia, neula ja vihoviimeinen joka-paikan-pelastus, hakaneula.
Eiköhän näillä selvitä tilanteesta kuin tilanteesta!

Ritari ja Elanto

Sitten takaisin matkan hankintoihin... Kun kanniskelin hohtotäkkiä kassalle, huomasin pahvilaatikon täynnä hengareita à 50 senttiä. Nimihengareiden metsästyksestä on tullut hupia ja sisko on jo esitellytkin omiaan. Lopulta kelpuutin kasasta kolme mukaani: Ritarin, Elannon ja Pukimo Forssin.
Ennestään minulla oli pari - nimittäin Kestilän ja Kappa-Keskus Pukevan hengarit. Jotenkin minusta nämä puiset, tukevat vanhat hengarit ovat paljon mukavampia kuin uudemmat. Niitäkin minulla toki on ja jopa muovisia ;-)