Heijastus

Verkkopankissa on häiriö, ei voi maksaa laskuja. Heijastus on kahden viikon takaa, silloin puissa ei ollut lunta. Mutta nyt on, kaunista, lähden siis kuvaamaan.

Tuleekohan tästä bisnes?

Pari kuukautta sitten tein vihdoin sen, mitä olin jo pitkään pohtinut: Liityin Hangon Käsityöläisten jäseneksi ja teetin ison kasan postikortteja Hanko-kuvistani. Hanko-kortteja on nimittäin aika nihkeästi missään myynnissä.

En usko, että tästä tulee mikään hehtaaribisnes, mutta se ei ole tavoitteenikaan. Pikemminkin ilo siitä, jos/kun ottamani kuvat miellyttävät muitakin kuin minua.

Ainakin joku on tykännyt korteistani, sillä kakkoskuvan vasemman alareunan luistelukortteja oli jäljellä vain kaksi, kun viikonloppuna kävin tarkistamassa tilanteen ;-)

Jouluna on aina lunta

Piti mennä pohjoiseen löytääkseen lunta. Oli joulumarkkinat - siinä oli kampanisut ja rieskat rivissä - ja Joululintu ihan toisenlaisessa säässä kuin viime vuonna. Uusi lampola ja siellä Muddy, Swampy ja Patti, jotka ihan villiintyivät päästessään ulos. Rolle-nuorukaiselle tuli aika hoppu niitä vahtiessaan. Löytyi lunta, joulurauha ja joulumieli.

Onnellista uutta vuotta 2014 teille jokaiselle!

Nyt ei liene marraskuun alku

 

Vähän myöhästyin lupaamastani paluusta, mutta täällä ollaan taas. Blogger on näköjään muuttunut sillä välin, mutta ehkäpä homma alkaa sujua. 

 

  

 

Myrsky on kuulemma tulossa, joten pitää joutua sen jaloista pois. Viimeksi myrsky oli aika olematon, kuten kuvista näkyy.

 

 

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Pitäisi varmaan päättää

Että aionko vielä pitää tätä blogia vai en. Nyt pidän kuitenkin tauon, päätös kypsynee sen aikana.

Palaan marraskuun alussa.

Kuvat kesälomareissulta Ohtakarista Kokkolasta. Ihana paikka!

Uhkarohkeita jääkiitäjiä

Kameran kanssa liikkuessani olen varsinainen eläkeläismagneetti. Mutta ei se minua haittaa, päinvastoin, heiltä kuulen kaikenlaista kiinnostavaa Hangosta ja sen historiasta.

Pääsääntöinen kauhistuksen aihe juuri nyt ollut se, kuinka uhkarohkeasti ihmiset (jopa aikuiset!) menevät jäälle muutamien yöpakkasten jälkeen piittaamatta siitä, että meri oli viikko sitten auki. Ymmärrän heitä ja olen pysytellyt visusti rannalla, vaikka mieluiten kiitäisin luistimilla pitkin peilikirkasta jäätä!

Entinen puolustusvoimien kapteeni kertoi, kuinka hän asui perheineen Russarön majakkasarella 60-luvulta lähtien. Silloin mantereelle kuljettiin hevosen vetämällä reellä. Yhtenäkin aamuna oli matka taittunut hienosti, mutta muutaman tunnin päästä jäät olivat sulaneet niin, että heidän oli ollut vaikea löytää kantavaa jäätä takaisin saarelle.

Toiselta eläkeläiseltä kuulin, että Hangossa on viimeksi ollut tällainen jää 60 vuotta sitten! Hänen poikansa oli nyt mitannut jossain kohtaa jään paksuuden - hän puhui sydänjäästä (= teräsjää) - ja se oli ollut 15 cm eli sen pitäisi kantaa ihmistä. Mutta hän kauhisteli sitä, kun jäällä liikkuvat eivät tunne virtauspaikkoja, joissa jää on ohuempaa ja pettää helposti. Joskus aiemmin (kauan sitten) joku on menehtynytkin täällä jäihin.

Tämä jälkimmänen juttukumppani kertoi myös, kuinkä hänen koulukaverinsa oli 50-luvulla luistellut Hangosta Tammisaareen. Kuvitelkaa, matkaa on noin 35 kilometriä! Luistella tuo matka yksin, mitä kaikkia vaaranpaikkoja voi matkalle osua ja millaiset varusteet ovat silloin olleet!

Turvallista pääsiäistä teille kaikille, olettepa sitten jäällä tai maalla!