Kaduilla - Riika VI

Sitten kun jalat väsyvät mutta mieli ei, voi hypätä johonkin kulkuneuvoon, pyyhkiä hiet otsalta ja antaa jonkun muun valita reitin. Tarjolla olisi ollut turkoosi raitiovaunu tai sininen bussi.



Emme valinneet niistä kumpaakaan, emme edes turkoosia polkupyörää emmekä etenkään - sattuneesta syystä - harmaata henkilöautoa. Meitä sai kuljettaa pyörillä kulkeva turistijuna, jossa korvakuulokkeista kuulimme selostuksen reitillä olevista kiinnostavista paikoista. Ei muuten mikään hassumpi juttu, vaikka kuulostaakin niin turistilta!


Vaikka on mukava, että joku kertoo nähtävyyksistä, minusta parasta on vain katsella ja ihmetellä kaikkea uutta mitä eteen tulee. Matkoilta mieleen painuvat parhaiten pienet sattumukset ja ohikiitävät hetket.


Reissusta tuli yllättävän musiikkipainotteinen. Ystävätär halusi tuomiokirkkoon urkukonserttiin. Hienoa, mutta yksi kerta taisi olla minulle tarpeeksi. Riiassa kadullakin kuulee kaikenlaista musiikkia; Beatles ja muu 60- ja 70-luvun musiikki oli ihan jees ;-)


Tavaratalon ovella oli humppa-polkkatuokio menossa. Musiikki ei ollut niinkään makuuni, mutta parasta olivatkin soittajat; hiukan varttuneemmassa iässä olevat kaksoset.

Hienoin musiikkikokemus oli kuitenkin huilulla klassista soittava nuori nainen. Turistijunamme pysähtyi sattumalta hänen kohdalleen, mutta selostus häipyi jonnekin taustalle kun kaikin aistein keskityin musiikkiin. Se oli niin kaunista, että ihan meni kylmät väreet.


Tähän päättyy kuvakertomus Riiasta, nyt palaan - olen jo palannut - arkeen.

Avasin ikkunan tuulen tulla - Riika V

Pilvisenä aamuna sisään päästetään vaaleanpunaisissa taloissa vain pieni tuulenvire. Eikä suinkaan joka huoneeseen.


Mutta keltaisessa kissatalossa (talon tunnus oikeassa alanurkassa) ennakoidaan jo päivän hellettä ja on riuhtaistu yksi ikkuna sepposelälleen.


Samoin trattoriassa, mutta siihen on syynsä: "Pyykit" on ripustettava narulle kiireenvilkkaa! Tänään ei kuitenkaan ole pyykkipäivä vaan tässä on paikan mainos, valmiina vihreä-valko-punainen, taikka toisinpäin. Ja pilvetkin ovat väistymässä.


Päivällä on kuuma, mutta Jauniela-kadun hienossa jugendtalossa ovat ikkunat kiinni. Paitsi yläkerrassa, jossa joku kapinallinen uhmaa ikkunoidenavaamiskieltoa ja päästää tuulen puhaltamaan! Silläkin uhalla, että ilmastointi menee sekaisin.


Mutta valtion virastossa ei ilmastoinnin kanssa leikitä - ikkunat kiinni ja sillä hyvä!

Kun pienet ja suuret pomot ovat lomalla, ikkunat avataan surutta. Eihän tätä jatkuvaa hellettä kukaan kestä ellei ilma vaihdu. Tervetuloa tuuli!


Lehmäravintolassa on ikkunoita ja "ikkunoita", mutta vain toiset avataan. Ne ovatkin sitten kunnolla auki niin pitkään kuin ravintolakin.


Illan tullen aurinko väistyy, varjot pitenevät ja ikkunoita suljetaan. Aurinkoikkunat ilahduttavat kuitenkin ohikulkijaa vielä hetken. Kohta riikalaisetkin menevät unten maille.


Kaikkialla kuumuus ei hellitä edes yöksi. Tämän talon asukkaat pitävät yksimielisesti ikkunansa auki tuulen tulla vaikka yöllä!

Helpotusta helteeseen - Riika IV

Niin tuskallisen hikinen tai pyörryttävä oloni ei voi olla, ettenkö huomaisi, että villasukkakauppiaalla on kunnon vintagea pikku jakkaralla. Tai ehkä juuri siksi huomasinkin, että pikku tuuletin pyöri niin vimmatusti.


Mikä muoto ja niin hienostuneet värit! Ystävällinen kauppias pysäytti pyytämättä tuulettimen kuvanoton ajaksi - en tainnut olla pikku tuulettimen ensimmäinen ihailija ;-) Niin monet tavarat olivat ennen kauniimpia ja silti yhtä toimivia kuin nykyiset, elleivät jopa parempia. Tuuletinkin lienee jostain itäajalta ja silti edelleen toimiva!

Hikistä puntarointia - Riika III

Eilen kirjoittelin innoissani aivan liian pitkästi, vaikka tämän piti olla kuvakertomus. Nyt ovat kuvat taas pääosassa.



Riian keskustori on levittäytynyt I maailmansodanaikaisten zeppeliinihangaarien eli ilmalaivojen huoltohallien sisälle ja seinustoille. Meille sattui kauhean hiostava ja painostava päivä toripäiväksi ja helle näytti uuvuttaneen kaikki muutkin, koska kaupankäynti oli melko vaisua. Tai "oikeat" asiakkaat olivat ostaneet pottunsa, sipulinsa ja porkkanansa jo aamutuimaan.


Ostettuamme hunajaa ja kirsikoita vain kiertelimme ulkona (sisällä halleissa sitä vasta kuuma olikin!) ja yhtäkkiä näin jotain ihanaa: Vanhanaikaisen kauppavaa´an!


Ja heti perään näin toisen ja sitten se olikin menoa - olin ihan vaakojen lumoissa!


Ensin ruskea, sitten vihreä ja sitten vaaleansininen! Hyvänen aika, kaikki vielä erivärisiä! Ei ainuttakaan valkoista.


Vaakoja piisaa - aidon Vespan värinen ja heti perään violetti. Nyt pitää rauhoittua, pitävät vielä pöhkönä kun silmät kiiluen bongailen puntareita.


Aurinko porotti taivaalta, pusero liimautui selkään ja pökertymisvaara oli ilmeinen ;o) Pakko saada juotavaa, mutta ei voi mitään, en voi jättää kuvaamatta sitä kauneinta vaakaa. Kirkkaanturkoosi unelma. Melkein jo toivoin olevani riikalainen mansikanmyyjä, kunhan vain saisin omistaa tuollaisen puntarin!

Stalinin hammas ja Väinön joki - Riika II

Pietarinkirkon (Sv. Petera baznica) tornista on hienot näköalat yli Riian kaupungin (koko ajan tekisi mieli sanoa Riikan, mutta matkaoppaan mukaan oikeat taivutukset ovat Riika, Riikaan, Riian, Riiassa. Yritän oppia...). Eikä tarvitse edes kiivetä, vaan kolmella latilla (= 4,5 euroa) pääsee näköalatasanteelle. Ihanan virkistävää helteellä! Mutta en silti suosittele korkeita paikkoja pelkääville - saattaa nimittäin huimata.


Etenkin ylhäältä katsottuna Daugava eli Väinäjoki halkoo Riikaa majesteettisen leveänä ja rauhallisena, toisessa suunnassa auringossa kimaltelevana. Tuo Samsung-loota kyllä tökkää pahasti silmään, mutta kai se on hyväksyttävä, että Riikaankin tulee liian isoja ja rumia lasirakennuksia.


Meidän hotellimme sisäpiha on kuvan oikean reunan keskikohdalla valkoisena hohtavan katon vasemmalla puolella näkyvä "reikä". Siis vaaleanharmaan katon etupuolella olevat kolme taikka neljä parveketta/kattoterassia ovat hotellia ja siitä tännepäin on piha jossain paljon alempana. Olimme näin lähellä jokea, emmekä ehtineet käydä jokiristeilyllä! Höh, se olisi varmasti ollut vilvoitavaa ja hauskaa.


Kas kummaa, oikeassa reunassa kaikkia muita korkeammalle kohoaa tutun näköinen rakennus. Mmmmmm, missä olenkaan nähnyt sellaisen??? Joopa joo, toisella puolella maailmaa Sisä-Mongolian pääkaupungissa Hohhotissa. Olin kyllä kuullut jo silloin, että Neuvostoliitto on rakentanut niitä ympäriinsä, mutta en tiennyt että myös näin lähelle (paitsi tietysti Moskovaan). Rakennus on Latvian tiedeakatemia ja sitä kutsutaan Stalinin hampaaksi tai vaihtoehtoisesti Stalinin synttärikakuksi, koska se on "Neuvostoliiton talonpoikien ja työläisten lahja Latvian kansalle". Ensi kerralla käyn tutkimassa sitä lähempää. Minusta se on aika kaunis ja vaikuttava, vaikka se kuinka edustaisi Neuvostoliiton mahtia ja valtaa.


Stalinin hampaan/kakun ja Väinäjoen välissä näkyy neljä kaarihallia, jotka ovat entisiä Zeppelin-ilmalaivahalleja. Nekin ovat minusta hienoja! Halleissa ja niiden "pihalla" toimii nykyään Riian (haa, muistin!) keskustori. Siitä enemmän eri postauksessa.

Puutarhapalatsi - Riika I

Tervetuloa nojatuolimatkalle Riikaan, Latviaan! Tämä on kuvakertomus, jonka lopullinen pituus selviää tarinan edetessä.


Jos hotelliin vievä porttikongi näyttää tältä, hotelli ei voi olla kovin huonosti valittu. Eikä se ollutkaan!


Jo naistenhuoneen lamppu kertoi meille, että kyseessä ei ole mikään moderni standardihotelli. Tohkeissamme näpsimme kuvia jo siellä, onneksi kukaan ei nähnyt! Aulan kristallikruunu sai meidät melkein lentämään selälleen. Paluun jälkeen minulle paljastui, että hotellirakennus on vuodelta 1780.


Käytävätkin olivat nähtävyys; kuviolliset kulta-vihreät kangastapetit, peilejä ja viihtyisiä seurustelunurkkauksia siellä täällä. Ja portaikkoon suorastaan rakastuin!




Myös huoneet olivat yksilöllisiä. Minun huoneeni oli pieni koppi, jossa tuskin sopi kääntymään. Se olisi ollut ihan jees, ellei ystävätär olisi joutunut ottamaan 40 euroa korkeammalla hinnalla Superior-huonetta. Se oli ehkä noin kymmenen kertaa minun koppini kokoinen, siellä oli pylvässänky, seurustelunurkkaus ja parveke. Ja tervetuliaisena huoneessa oli sitä paikallista myrkynmakuista "yskänlääkettä". Vähän epistä ;-/ Tosin parveke oli yhteinen toisen huoneen kanssa niin ettei siitä ollut kovin paljon iloa. Sieltä kun näki suoraan naapurin sänkyyn verhojen ollessa auki.


Tosiasiassa naureskelimme koko matkan hänen Superior-huoneelleen, koska olimme jo koneessa pohtineet minkähänlaisen huoneen hän saa. Mutta se ainakin selvisi, että joskus hotellihuoneesta kannattaa maksaa muutama kymmenen euroa enemmän.

Minun huoneessani oli kuitenkin jotain aivan ihanaa: Näkymä hotellin tunnelmalliselle sisäpihalle! Lempeässä ja lämpimässä iltahämärässä mekin istuskelimme siellä, kuuntelimme kaunista musiikkia ja suihkulähteen solinaa. Tunsimme totisesti olevamme ulkomailla!