Kameran kanssa liikkuessani olen varsinainen eläkeläismagneetti. Mutta ei se minua haittaa, päinvastoin, heiltä kuulen kaikenlaista kiinnostavaa Hangosta ja sen historiasta.
Pääsääntöinen kauhistuksen aihe juuri nyt ollut se, kuinka uhkarohkeasti ihmiset (jopa aikuiset!) menevät jäälle muutamien yöpakkasten jälkeen piittaamatta siitä, että meri oli viikko sitten auki. Ymmärrän heitä ja olen pysytellyt visusti rannalla, vaikka mieluiten kiitäisin luistimilla pitkin peilikirkasta jäätä!
Entinen puolustusvoimien kapteeni kertoi, kuinka hän asui perheineen Russarön majakkasarella 60-luvulta lähtien. Silloin mantereelle kuljettiin hevosen vetämällä reellä. Yhtenäkin aamuna oli matka taittunut hienosti, mutta muutaman tunnin päästä jäät olivat sulaneet niin, että heidän oli ollut vaikea löytää kantavaa jäätä takaisin saarelle.
Toiselta eläkeläiseltä kuulin, että Hangossa on viimeksi ollut tällainen jää 60 vuotta sitten! Hänen poikansa oli nyt mitannut jossain kohtaa jään paksuuden - hän puhui sydänjäästä (= teräsjää) - ja se oli ollut 15 cm eli sen pitäisi kantaa ihmistä. Mutta hän kauhisteli sitä, kun jäällä liikkuvat eivät tunne virtauspaikkoja, joissa jää on ohuempaa ja pettää helposti. Joskus aiemmin (kauan sitten) joku on menehtynytkin täällä jäihin.
Tämä jälkimmänen juttukumppani kertoi myös, kuinkä hänen koulukaverinsa oli 50-luvulla luistellut Hangosta Tammisaareen. Kuvitelkaa, matkaa on noin 35 kilometriä! Luistella tuo matka yksin, mitä kaikkia vaaranpaikkoja voi matkalle osua ja millaiset varusteet ovat silloin olleet!
Turvallista pääsiäistä teille kaikille, olettepa sitten jäällä tai maalla!
