Työkaluja

Samalta takakonttikirppikseltä Burnettin kanssa löysin muutakin kuin toritaidetta, nimittäin työkaluja. Saahan niitä Anttilastakin, mutta kun löytyy sellaisia, joista näkee että ne ovat kestäneet jo vuosien käyttöä, on viisainta ottaa. Vasara, naskali ja pikku veitsi lienevät jonkun huonekaluentisöijän vanhoja, sillä niissä kaikissa oli kultamaalitöhryjä. Lisäksi ostin myös pari Kymin Palokärjen pigmenttipurkkia, sekin viittaisi entisöijään. Naskalia minulla ei ollut tätä ennen ollenkaan, eikä myöskään liikaa pikku ruuvimeisseleitä. Pikku veitsellä auon kirjekuoret (INHOAN kuorien auki repimistä).

Samasta paikasta löytyi myös Seita Designin iso, ehkä puuvilla-pellavainen pöytäliina, joka vaikutti käyttämättömältä. Seita Design on minulle täysin tuntematon juttu enkä löytänyt netistäkään siitä mitään tietoa. Ehkä se on pieni, jo toimintansa lopettanut valmistaja. Lisäksi ostin myös 11 kpl Sorsakosken vähän uudempia pikkulusikoita, kun ennestään minulla on niitä 1 kpl.

Liinasta maksoin viisi euroa ja kaikesta muusta - työkalut, pigmentit ja lusikat - kymmenen euroa. Olin tyytyväinen hankintoihini.

Joululahjaverhot

Joululomalla pongasin siskon silitettävien läjästä jotakin niiiiin ihanaa punaista, että tongin sen heti esille. Siinä oli verhot. Esitin siis tontulle täsmäjoululahjatoiveen.



Yllättävästi tonttu kuuli toiveeni ja nyt minulla on oikein hyvin olohuoneen kiinatyyliin sopivat verhot. Tässä ne vielä valoilla...



Sisko oli ostanut verhot paikalliselta kirppikseltä eurolla. Siis yhdellä eurolla!


Kiitos vaan sinne pohjoiseen!

Liikkis

Hankin adventtikynttelikön. 1 €. Metallia. Jonkun omaa designia. Ei tältä vuosituhannelta. Kynttilä alkuperäinen. Liina 0,5 € samalta aikakaudelta.


Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa, ystävät!

70-luvulta?

Oranssia ja ruskeaa... Tein mukavan löydön; ei mitään retroa vaan todennäköisesti aitoa 70-lukulaista. Pakkausten nuhjuisuus kertoo vuosien (vuosikymmenten?) säilytysajasta.


Ihkauudet Pirta-pussilakanat 3 euroa/kpl. Ei pöhkömpi löytö!


Nämä ilahduttavat jossain vaiheessa pohjoisen sukulaisia, siellä kun on joku ruskeasta tykkäävä.

Ilahdutin kahta ihmistä

Muutama viikko sitten huomasin, että työmatkani varrella olevan S-marketin kyljessä on kukkakauppa ja jopa oikein hyvä kukkakauppa! Olen käynyt samassa marketissa ties kuinka kauan ja vasta nyt olen hoksannut kukat... Ennen ostin usein itselleni kukkia, mutta sekin tapa on unohtunut. Onko työni tosiaan ollut usean vuoden niin rasittavaa, että kaikki mukava on jäänyt unholaan? Täytyy sanoa, että Kyllä! Onneksi tilanne on muuttunut ja energiaa riittää nykyään myös mukaviin asioihin.

Kukkakauppias on hyvin puhelias (tai ehkä asiakkaita käy liian harvoin); nytkin ehdimme jutustella vaikka mitä samalla kun hän sitoi kimppuni. Hän antoi myös kukista pitäville naimattomille naisille hyvän vinkin, jonka nyt hyvää hyvyyttäni kerron teillekin ;o) "Jos haluat saada kukkia, ota autokauppias!" Hänellä käy kuulemma parikin autokauppiasta ostamassa vaimolle kukkia joka viikko.



Talvilomaan on vielä muutama viikko, mutta pähkäilen täyttä päätä, mitä tekisin silloin - reissaamista Suomessa, kaupunkiloma Euroopassa... Ei, luulen, että teen ihan jotain muuta...

Finlaysonin hempeän vaaleanpunaisen ison pöytäliinan löysin viime viikonloppuna kirppikseltä. Kuin pakasta vedetty, tärkit ja kaikki, ei varmaan koskaan käytetty. Kahdeksan euroa. Aalto-maljakko saatu entisessä työpaikassa, kun yksi pomo halusi päästä siitä eroon firman muutossa. Tottahan toki otin maljakon iloisena vastaan!

Lumipyyhkeet

Viime vuonna kesän kynnyksellä tein hauskan kirppislöydön: Pari ihkauutta talvista (jouluista...) pyyheliinaa!



Koivujen vihertäessä pyyhkeitä ei voinut käyttää, mutta nyt ne ovat olleet käytössä niin, että melkein unohdin esitellä ne täällä. Taisin maksaa näistä pyyhkeistä 1,20 e/kpl, mikäli oikein muistan. Niin hyvä hinta, että ostin vaikka vuodenaika oli väärä.


Huvittavinta näissä on se, että ne ovat Brasiliassa valmistettuja. Tämä on siis brasiliainen näkemys joulusta ja talvesta ;-)

Huvi ja hyöty

Ennen minulla oli tapana silittää pyykkejä lähes aina kun katsoin televisiota. Sitten se tapa jostain syystä unohtui ja muutuin sohvaperunaksi. Ja pyykkejä oli enemmän odottamassa silitystä kuin silitettynä kaapissa.


Nyt olen jälleen palaamassa vanhaan, hyväksi koettuun tapaan. Äsken ehdin mukavasti silittää pöytäliinoja ja astiapyyhkeitä samalla kun seurasin Palanderin paluuta rinteeseen. Ja iltapäivällä tulee vielä taitoluistelugaala Nagoyan GP:stä, kerrassaan oivallista silitysohjelmaa!

Suudelmakin tuli jälleen kerran pyykistä ja menee kohta paikalleen. Tavallinen puuvillakangas on kyllä toiminut huomattavasti paremmin kuin mikään kaupasta ostamani suihkuverho.


Olen aina tykännyt silittämisestä, koska se on minusta tosi rentouttavaa ja siinä näkee työnsä tuloksen nopeasti. Voisi melkein sanoa, että silityksessä ja tv:n katselussa yhdistyy huvi ja huvi.

Pöh, mikä moka!

Näitten ei pitänyt näyttää tältä. En tiedä mitä oikein ajattelin maalikaupassa - nähtävästi mieleeni mahtui vain yksi ajatus "Tällä kertaa jotain muuta kuin sinistä". Niinpä kuljen siskon jalanjälkiä Lival-tuunauksessa. Onneksi sävy ei sentään ole prikulleen sama!

Maalauksessa oli omat kommervenkkinsä, etenkin kun käytin kotoa löytyneitä pensseleitä, jotka eivät olleet ihan tähän työhön sopivia, mutta kuivumisprosessin aikana tapahtui ihme ja maali oli kuivana tasaisempaa kuin märkänä. Annan tässä kuitenkin yhden varteenotettavan vinkin: Ikkuna kannattaa sulkea maalauksen ja kuivumisen ajaksi. Käänsin hetkeksi selkäni ja sillä siunaamalla ikkunasta oli lennähtänyt muutama pieni pehmeä (tuomen?) pallukkahuitula pöytä-Livalin jalustalle. Mahdoton tehtävä saada niitä pois.


Tässä on työvalon seurana sävyyn sopivat kaksi itse sidottua muistikirjaa. Ja alla tietysti kirppisliinat, valkoinen pari euroa ja virkattu 80 senttiä. Seinä-Lival siirtyy makuuhuoneeseen lukuvaloksi, jahka siskolla lainassa oleva porakoneeni palautuu.

Laiskuus

Yritän saada laiskuudesta ylivallan, siksi nämä pitsit ovat tässä. Haluan tehdä sänkyyni valkoisen helmalakanan ja jompikumpi pitsi tulee sitä koristamaan. Pitsit ovat kirppislöytöjä, kuinkas muuten. Molemmat ovat niin pitkiä, että riittävät paraatipuolelle eli yhdelle pitkälle sivulle. Kangas on ostettu viime viikolla. Mitä ihmettä minä vielä odottelen?

Pyyhe

Jos on sairas ja on pakko nousta sängystä, käydä suihkussa, laittaa kunnon vaatteet päälle ja vielä vähän meikata ettei näyttäisi ihan haamulta ja raahautua lääkäriin, niin saahan silloin samalla reissulla pistäytyä melkein reitille osuvassa osto- ja myyntiliikkeessä ja löytää kahden euron käyttämätön vaaleanpunaraitainen astiapyyhe, johon joku on vielä virkannut söpöt vaaleanpunaiset pitsit?

Minusta saa.