Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. tammikuuta 2014

Joululahja




Kirjaston tontut olivat keksineet hauskan lahjaidean: Ilmoittivat FB-sivullaan kuvan kera, että antavat joululahjoja kilttinä olleille asiakkailleen.

Minä siinä heti kommentoimaan, että voiko korissa olevan Töpöhännän varata, tulisin noutamaan sen ennen joulua.

Tontut olivat kaivaneet numeroni jostain ja sain illalla tekstarin: Joku muu kiltti oli jo ehtinyt omia Töpöhännän, mutta minulle etsittäisiin varastosta toinen Häntä, ja se odottaisi noutamista lainaustoimistossa.

Ja niin Häntä odotteli minua siellä niin kuin oli luvattu. Ystävällisiä tonttuja siellä kirjastossa!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Yksi kaupunki mielessä


Kuudetta päivää siinä karmeassa flunssassa, joka tuntuu jylläävän joka puolella Suomea, ei paljon naurata... Kun ei pysty tekemään juuri mitään, on aikaa miettiä seuraavaa matkakohdetta. Päätös siitä on kyllä jo tehty ja matkakin varattu ;-)


Oppaissa kyllä löytyy; henkilökohtainen hupini on ostella kirppiksiltä vanhoja matkaoppaita, karttoja tai korttisarjoja. Niissä on jotain hohtoa.

Keväällä en kuitenkaan matkusta mihinkään näistä yllä olevista, vaan henkeäsalpaavaan kaupunkiin, jossa itä ja länsi kohtavat, ja jolla on yli tuhatvuotinen historia.

Lumoava, sadunhohtoinen Bysantti, Konstantinopoli, Istanbul, ne minua kutsuvat!

perjantai 1. helmikuuta 2013

Japanilaista kirjansidontaa


Viime viikonloppuna olin japanilaisen kirjansidonnan kurssilla ja innostuin mielettömästi! Joskus kauan sitten olen opiskellut viikon länsimaista kirjansidontaa jo edesmenneen kirjansidontagurun Kalevi Tainion johdolla ja silloinkin olin ihan innoissani. Japanilainen (tai kiinalainen) kirjansidonta on kuitenkin yksinkertaisempaa ja nopeampaa ja siten sitä on helpompi tehdä myös arkitohinoitten keskellä.


Kahden päivän kurssilla sain aikaiseksi neljä kirjaa, joissa kokeilin vähän eri juttuja. Haitarikirjoja en tehnyt ollenkaan, koska halusin paneutua näihin.


Ensimmäisessä kirjassa sivut on taitettu ulkosyrjästä pussille. Tapa juontaa juurensa tussikirjoituksesta; siveltimen muste imeytyi näkyviin paperin takapuolelle ja tekemällä sivuista kaksinkertaiset se saatiin piiloon. Sidonta on neljän pisteen perussidonta, jonka tein pellavalangalla ja lopuksi kiertelin lankaa vielä sidokseen. Lopputuloksesta näette, että malli oli ihan ikiomani ;-) Heti kun olin liimannut nuo laatikosta löytyneet tarrat kanteen, huomasin, että ne eivät olleetkaan minun juttuni - liian siistejä ja teollisia... Mutta olkoon. Tähän kirjaan aion siirtää kurssimuistiinpanoni.


Seuraavaksi tein japanilaisten kauppiaiden Hantori-muistikirjan. Se koostuu kolmesta taitetusta paperinipusta ja keskimmäiseen nippuun tehdään ripustusnaru. Paperina käytin jotain ehkä käsintehtyä paperia ja kansina on tapettia. Ripustusnarun tein sävyihin sopivista helmilangoista. Kansien etutaitokset vielä liimaan kiinni. Näistä kirjoista ei kannata tehdä ihan minimaalisia, koska vihot tekevät kirjasta vähän pönköttävän. Minä taltutin liian pönäkkyyden Tainion kurssin aikana hankkimassani prässissä.


Kolmas kirjani on Daifuku- eli tilikirja, jonka sidokset ovat hyvin yksinkertaiset ja muodostavat myös ripustuslenkin. Tilikirjoja oli tapana niputtaa pitkällä narulla yhteen, jotta ne oli tulipalon sattuessa helppo siepata mukaan ja näin saatiin pelastetuksi kaupankäynnin kannalta tärkeät tiedot.


Sivut ovat viivoitettuja, paitsi ensimmäinen ja viimeinen ruskeaa paperia. Kannet koristelin kiinalaisilla leikkiseteleillä, joita yleensä poltetaan esi-isien muistopäivänä. Tilikirjaan ne sopivat mielestäni mainiosti. Viimeistelin kirjan sitomalla ripustuslenkkiin aidon vanhan kiinalaisen kolikon.


Viimeinen aikaansaannokseni on yksinkertaisin muunnelma neljän sidontapisteen kirjasta. Kirjan kulmiin on tehty K´ang Hsi -sidonta eli Keisarinkulma, joka on saanut nimensä keksijältään, Kiinan keisarilta K´ang Hsilta. Kansina tapettia (ei reunataitoksia), sivut terran väristä paperia, paitsi ensimmäisenä ja viimeisenä Kiinasta tuodut oranssi-kulta paperit, jotka vastaavat esi-isille polttamalla lähetettävää rahaa. Lisäksi laitoin piristykseksi väliin muutaman sivun käsintehtyä paperia.


Kurssi oli niin kiva, että me kaikki toivomme jatkokurssia. En ostanut kirjoja varten mitään tarvikkeita, vaan kaikkea löytyi kotoa (paitsi tapetinpalaset ovat opettajalta). Kurssin jälkeen surffasin netisssä ja etsin aiheeseen liittyvää tietoa ja huomasin, että täällä on tehty ihania koptilaisia kirjoja. Haluan oppia tekemään myös niitä!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Outojen olioiden jälkeen yllätys


Kiinalaisen puutarhan vieressä oli oliotalo; taidetta vai ei? En ole ihan varma, haluaisinko asua talossa, jonka seiniin on maalattu kummallisia otuksia.





Vai ovatko nämä joku huippujuttu, josta minulla ei ole aavistustakaan?



Yksi oli oli harhautunut aika kauas kotitalostaan...


Olioiden jälkeen tuli erilainen juttu, huomattavasti enemmän minun makuuni: Minilainasto kadulla! "Ota tästä luettavaa ja kun olet lukenut kirjan, palauta se tähän. Tai jos haluat, voit tuoda tilalle jonkin toisen opuksen." IHANAA! Miten on mahdollista, että kirjakaappi säilyy ehjänä, siinä on kirjoja eikä sitä ole sotkettu??? Ja lastenkirjaosastokin löytyy:



Minä löysin kaapista ohuen punaisen kirjan. Kannessa kurkisti vanha rouva, jonka valkoinen tukka oli kauniilla kiharoilla ja jolla oli kirkkaanpunaista huulipunaa. Vasta kotona tajusin, kuka kuvassa on.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Näitä siis tein...


Ennen joulua innostuin tosi paljon siitä, mitä kaikkea omista valokuvista voi tehdä. Joulukorttien ja Lehmäkirjan lisäksi sitten teetinkin niistä joululahjoja aika paljon. Omahyväisesti kuvittelin, että muutkin olisivat kuvistani yhtä innostuneita kuin minä ;-D Ilmeisesti onnistuin ainakin kohtalaisesti, kun saajat vakuuttivat tykkäävänsä lahjoista.





A5-kokoiset Lehmäkirjat teetin Ifolorilla ja se oli helppoa. Sivuja niissä oli 19 eli kuvia meni 37 kpl, koska halusin, että kaikki kuvat ovat koko sivun kokoisia. Joihinkin kuviin lisäsin pikku kuvatekstit. Eniten aikaa meni kuvien valitsemiseen ja niiden lataamiseen kirjanteko-ohjelmaan. Itse kirjan tekemistä helpotti se, että loin ensin kuville kansion ja järjestin ne jo siinä siihen järjestykseen kuin halusin ne kirjaan.




Ifolorilla teetin myös kolme erilaista A4-kokoista seinäkalenteria. Tein kaksi Hanko-kalenteria ja yhden Elämää maaseudulla -kalenterin. Myös niiden tekeminen oli helppoa ja hauskaa. Maaseutukalenterista en harmillisesti huomannut ottaa kuvia ennen sen antamista.


Lisäksi teetin Rajala Pro Shopissa kaksi samanlaista A4-kokoista Hanko-kirjaa (20 sivua eli 40 kuvaa), kaksikieliset tietysti ;-) Heillä oli sellainen hyvältä kuulostava tarjous, että normaalisti 49 euroa maksava kovakantinen kirja on vain 19 euroa. Niinpä ostin niitä kaksi ja sain alennuskoodit, jotka sitten piti laittaa tilaukseen. Kirjoihin laitoin samoin kuvatekstejä vain joillekin sivuille ja kaikki kuvat koko sivun kokoisia. Mahdollisuus olisi ollut tehdä monimutkaisempiakin eli laittaa useampia kuvia ja enemmän tekstiä per sivu. Onneksi en tehnyt niin, sillä kärsivällisyys meinasi loppua muutenkin, niin monta vastoinkäymistä tuli eteen. Itse kirjan tekeminen oli helppoa, mutta materiaalin lähettäminen Rajalalle ei onnistunut. Ei vaikka luin heidän ohjeensa; ei mitään neuvoa. Yritin soittaa heille lukemattomia kertoja, mutta kukaan ei vastannut asiakaspalvelun puhelimeen tai se oli varattu. Niinpä laitoin heille myös sähköpostia kahteen eri osoitteeseen. Ei vastausta.


Lopulta asiakaspalvelusta vastattiin puhelimeen. Siellä oli oikein ystävällinen ja iloiselta kuulostava nainen, joka kertoi, että minun pitää ottaa palomuuri ja virustorjunta pois käytöstä ja lähettää materiaali sitten. Hän sanoi, että hänellä on 100 sähköpostiviestiä vastaamatta, koska hän on puhelimessa yhdeksästä viiteen ja sen jälkeen hän tekee näitä kirjoja. Minusta tuo työmäärä kuulosti järjettömältä, ei kai yksi ihminen ehdi kaikkea tehdä... Markkinointiosasto ei ollut tajunnut, että kaikki haluavat teettää kirjansa juuri ennen joulua. Sovimme, että soitan hänelle uudestaan seuraavana päivänä kun olen lähettänyt aineiston.


Illalla tein niin kuin hän oli neuvonut (vaikka en olisi halunnut ottaa kaikkia suojauksia pois päältä, edes väliaikaisesti...) ja sain materiaalin lähetetyksi. Aamulla soitin ja hän ei muistanut, että olimme puhuneet edellisenä päivänä. Liikaa töitä?! Materiaali oli kuitenkin siellä ja hän taittoi kirjan siinä samantien. Lisäksi sain annetuksi molemmat alennuskoodit hänelle, niitä kun ei voinut laittaa kahta samaan tilaukseen. Sovimme myös mistä haen kirjat. Hienoa, homma oli kunnossa!


Ei toki. Seuraavana päivänä minulle soitti eri henkilö, eri paikkakunnalta. Haluamani harmaat kannet olivat lopussa, kävisikö mustat tai valkoiset. Otin valkoiset ulkoa, mustat sisältä. Ja kerroin, että kirjoja piti olla kaksi samanlaista. Se tieto ei ollut siirtynyt heille. Ensimmäinen yhteyshenkilö oli jäänyt lomalle. Kun arvelin tälle toiselle, myös hyvin ystävälliselle naiselle, että varmaankin työuupumuslomalle, hän vastasi, että "Voi kuule, meitä on täällä monta, jotka olisimme työuupumussairausloman tarpeessa." Mitäpä siihen voi sanoa. Olla vain iloinen, että omassa työpaikassa ei ainakaan tällä hetkellä ole vastaava tilanne. Sain kirjat ajoissa ennen joulua, mutta vain tämän onnellisen sattuman - kansien loppumisen - ansiosta.


Kun vertaan näitä kahta yritysta ja niiltä tilaamista, Ifolor on ylivoimainen. Kaikki mitä olen sieltä tilannut, on ollut helppo tilata ja tavarat ovat tulleet nopeasti. Rajalalla ihmiset ovat ystävällisiä, mutta muuten homma ei tämän kokemuksen perusteella toimi (Ifoloriin ei ole kertaakaan tarvinnut olla yhteydessä...). Lisäksi Ifolorin värit ovat luonnollisemmat, Rajalan kirjoissa kuvien väri oli mielestäni liian sininen ja enkä tykännyt myöskään niin paljon kiiltävästä paperista, jota kirjoissa oli käytetty.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Pieni taidekirjasto


Taas minua on lykästänyt kirpputorilla! Löysin muutaman pienen taidekirjan, jotka ovat 1950- tai 60-luvulta. Kirjoissa on esitelty lyhyesti taiteilija ja sitten on kuvia hänen teoksistaan, osa mustavalkoisia, mutta paljon on - jopa yli 30 - myös värillisiä.


Joistakin teoksista on ensin yksityiskohta ja sitten kun irtolehden kääntää, koko taulu, kuten tässä van Goghin makuuhuoneesta.


Amadeo Modigliani oli minulle tuntematon suuruus, mutta hänen taulunsa näyttävät hauskoilta. Yllä kuva taiteilijasta ja alla omakuva. Aika näköinen!


Näiden pikku kirjojen painaminen taisi olla yleismaailmallista tai ainakin eurooppalaista, sillä Modigliani on norjankielinen. Hämmästyttävän paljon sitä näköjään ymmärtää norjaa, jos vain haluaa...


Vermeerin teoksiin ihastuin jo aiemmin,kun löysin kirppikseltä tämän kirjan. Vermeer-opus taas on englanninkielinen.


El Grecon tyylin kyllä tunnistaa missä vaan, se on niin erikoinen. Oli mukava löytää kirja, jossa on näin paljon kuvia hänen tauluistaan.


Tässä koko setti, josta Goya on vielä lukematta. Kirjoista maksoin yhteensä yhden euron.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Frankin puutarhapäiväkirjat


Vuoden 1955 maaliskuussa Frank saa remontit tehdyksi (vinttihuone valmis, askarteluhuone tapetoitu) ja voi keskittyä ajattelemaan tulevaa kesää. Maaliskuun 24:s hän tilaa taimia puutarhaansa:

Avomaan(?)viini 1
Villiviini 2
Rosa rugosa Hansa 1 (kurtturuusu)
Syreenihortensia 2
New Dawn 1 (vaaleanpunainen köynnösruusu)
Peace 2 (ruusu)
Crimson Glory 2 (teeruusu)
Metsämansikka 100
Victoria-kukka 1 (syysasteri/jättilumme?)
Cydonia 2 (Kvitteni?)


Harrastelijapuutarhuri löytää puutarhakalenterista tärkeää tietoa ja joka kuulle ohjeet, mitä puutarhassa pitäisi tehdä. Toukokuun toimiin kuuluu mm. ruusujen myrkyttäminen DDT:llä, mutta DDT:n käytöstä ei Frankin päiväkirjassa ole merkintää, vaikka jollain hän myrkyttää omenapuut. DDT:n käyttö puutarhassa kielletään Suomessa vasta 15 vuoden kuluttua vuonna 1969.


Toukokuu on kiireistä aikaa; Frank istuttaa tilatut kasvit samoin kuin perunat, leikkaa ruohikon, istuttaa porkkanat, palsternakat, yrtit ynnä muut keittiöpuutarhaan. Touhua riittää aamusta iltaan.


Kesäkuussa Frankilla on apulainen, koska päiväkirjaan on kirjattu tekemiset nuoremman ihmisen käsialalla: Ruohomattoa paikattu, autotallin seinusta uudelleenrakennettu kivistä, herneet, pavut ja kurkut istutettu.

Heinäkuussa Frank saa jo mansikoita useita litroja päivässä. Peruna on kukassa 28. heinäkuuta. Mutta elokuussa alkaa varsinainen sadonkorjuu: Litratolkulla mansikoita ja vattuja, ensimmäiset kurkut 11. päivä, ja 10 litraa viinirypäleitä kuun puolivälin jälkeen. Loppukuussa kurkkuja tulee kymmenittäin. Mitä Frank tekee näillä puutarhan antimilla? Onko hänellä keittiössä ahertava vaimo vai myykö hän satoa naapureille? Se jää salaisuudeksi.


Frank on tehnyt vuoden 1955 puutarhakalenteriinsa myös seuraavan vuoden merkinnät. Saiko hän vuoden 1956 kalenterin liian myöhään vai oliko vuosien satojen vertailu helpompaa, kun tiedot olivat samassa kirjassa?


En tiedä, mutta minullapa on vuoden 1956 puutarhakalenteri odottamassa sitä aikaa, jolloin omistan ikioman puutarhan tai edes pienen pihan!