Rakkauden maalauksia

Taidemaalari Maaria Oikarinen kertoo blogissaan kiinnostavasti maalaustensa syntymisestä ja niistä tunnetiloista, joita taiteilija maalauksen eri vaiheissa kokee.

Viime tiistaina Kanneltalossa Helsingissä avautui hänen näyttelynsä Rakkauden maalauksia.

Valtavat maalaukset hehkuvat! Maaria ei pelkää käyttää voimakkaita värejä ja olen ihan innoissani. Tutkin teoksia kaukaa ja läheltä.

Kuinka sattuikaan, että useimmissa maalauksissa on lempivärejäni; intensiivisiä sinisiä, punaisia, violetteja ja pinkkejä. Ja sopiva annos keltaista, vihreää ja oranssia.

Avajaisissa yllätysnumeron esitti taiteilijan serkku, Anna-Sofia Sysser, sekä taiteilijan huulipunat ;-)

Rakkauden maalauksia on näytteillä 24.8. asti, joten vielä on hyvin aikaa käydä nauttimassa väriloistosta! Näytin töissä näitä kännykällä otettuja kuvia kollegalleni ja hän oli yhtä innoissaan kuin minä: "Wau mitkä värit, ne pursuavat energiaa!"

Valokuvatorstai: Oranssi

Olohuone; ilta-aurinko, kiinalaiset taulut ja ruusut.

Muita järisyttävän oransseja juttuja täällä.

Joululahjaverhot

Joululomalla pongasin siskon silitettävien läjästä jotakin niiiiin ihanaa punaista, että tongin sen heti esille. Siinä oli verhot. Esitin siis tontulle täsmäjoululahjatoiveen.



Yllättävästi tonttu kuuli toiveeni ja nyt minulla on oikein hyvin olohuoneen kiinatyyliin sopivat verhot. Tässä ne vielä valoilla...



Sisko oli ostanut verhot paikalliselta kirppikseltä eurolla. Siis yhdellä eurolla!


Kiitos vaan sinne pohjoiseen!

Pieni Kiina-näyttely, väreissä

Ken on kiinnostunut Kiinasta, väreistä ja/tai valokuvauksesta, ehtii vielä Värimatka Kiinaan -valokuvanäyttelyyn, sillä Kulttuurien museon näyttelyä on jatkettu 29.1.2012 asti. Tutkija Kirsi Kommonen on perehtynyt kiinalaiseen värimaailmaan ja värien merkitykseen Kiinassa, ja hänen miehensä Janne Kommonen on ottanut kuvat. Itse kävin näyttelyssä jo elokuussa.


Teemapäivänä Kirsi Kommonen kertoi ensin kiinalaisesta värisymboliikasta ja sitten Janne Kommonen Kiinassa kuvaamisen erityispiirteistä. Kirsi Kommonen jatkoi fengshuista ja kiinalaisten kotien värisymboliikasta. Kaikista näistä pidin kovasti, vaikka osa asioista oli minulle tuttua. Sen sijaan arkkitehdin/fengshui-konsultin esitys värien käytöstä fengshuissa oli suuri pettymys; odotin koko ajan, että milloin hän pääsee varsinaiseen asiaan. Esitys tuntui lähinnä hänen töidensä mainostamiselta. Se oli harmi, sillä hänen luentonsa veti paikalle isoimman yleisön ja moni oli jopa varustautunut muistiinpanovälinein.

Näyttelytila on pieni, mutta kuvia on runsaasti ja ne on järjestetty värien mukaan. Minä tietysti tutkin kuvia innoissani ja suosittelen näyttelyssä pistäytymistä myös sisustuksesta kiinnostuneille!

P.S. Näyttelyssä on paljon muitakin värejä kuin kiinanpunaista ;-)

Pieni taidekirjasto

Taas minua on lykästänyt kirpputorilla! Löysin muutaman pienen taidekirjan, jotka ovat 1950- tai 60-luvulta. Kirjoissa on esitelty lyhyesti taiteilija ja sitten on kuvia hänen teoksistaan, osa mustavalkoisia, mutta paljon on - jopa yli 30 - myös värillisiä.


Joistakin teoksista on ensin yksityiskohta ja sitten kun irtolehden kääntää, koko taulu, kuten tässä van Goghin makuuhuoneesta.


Amadeo Modigliani oli minulle tuntematon suuruus, mutta hänen taulunsa näyttävät hauskoilta. Yllä kuva taiteilijasta ja alla omakuva. Aika näköinen!


Näiden pikku kirjojen painaminen taisi olla yleismaailmallista tai ainakin eurooppalaista, sillä Modigliani on norjankielinen. Hämmästyttävän paljon sitä näköjään ymmärtää norjaa, jos vain haluaa...


Vermeerin teoksiin ihastuin jo aiemmin,kun löysin kirppikseltä tämän kirjan. Vermeer-opus taas on englanninkielinen.


El Grecon tyylin kyllä tunnistaa missä vaan, se on niin erikoinen. Oli mukava löytää kirja, jossa on näin paljon kuvia hänen tauluistaan.


Tässä koko setti, josta Goya on vielä lukematta. Kirjoista maksoin yhteensä yhden euron.

Joulukortit mielessä?

Tänään pitäisi tilata joulukortit, jos haluan teettää niitä omista kuvista. Tarjous on voimassa klo 24:ään saakka henk.koht. alekoodillani. Mutta miten voi syventyä ajattelemaan joulukortteja, kun vielä pari päivää sitten uimakoppi oli paikallaan eikä lumesta tietoakaan. Kyllä kai joulukorteissa pitää olla punaista??!

Elämän koreus

Olin ihan unohtanut kertoa, että itse järjestämäni kulttuurikesäni huipentui Elämän koreus -näyttelyyn Tarvaspäässä. Siis Gallen-Kallelan museossa, joka täytti 50 vuotta ja jossa - noloa tunnustaa - en ollut käynyt aiemmin.



Akseli Gallen-Kallela suunnitteli Tarvaspään itselleen ja rakennutti sen vuosina 1911 - 1913. Rakennus näyttää pieneltä linnalta tai palatsilta eikä ollenkaan suomalaiselta. Näyttelyn alaotsikkona oli Kalevalan kankahilta Afrikan savanneille: Gallen-Kallelan taulut olivat alakerran ateljeessa ja pyöreässä salissa, ja hänen Afrikasta tuomansa esineet tornin ensimmäisessä kerroksessa. Ylimpänä tornissa on ihana holvikattoinen huone, josta on ikkunat neljään ilmansuuntaan.


Näyttelyn suurin anti minulle oli itse paikkaan, rakennukseen ja Gallen-Kallelan ateljeehen tutustuminen sekä taulut, vähemmän välitin savannitavarasta, vaikka toki niitäkin vilkaisin.


Ateljeessa takan yläpuolella on aikanaan kohua herättänyt Bil-Bol-juliste, johon Gallen-Kallela sai inspiraation Kalevalasta; Lemminkäinen ryöstää Kyllikin.



Kehystystarvikkeiden alla (lasilla suojattuna) on Gallen-Kallelan Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn suunnittelema jugend-tyylinen Liekki-ryijy, jonka aaltoilevat muodot pohjautuvat saniaismetsikön liikkeeseen. Gallen-Kallelan tekstiilien ornamentiikkaan vaikuttivat vahvasti luonto ja metsä - oksat, kävyt, pahkat, sammaleet ja jäkälät olivat taiteilijan koristeellisten muotojen innoittajina.



(Wikipedian mukaan) vuodelta 1895 oleva Väinämöisen lähtö perustuu Kalevalan päätösrunoon, jossa Väinämöinen määrää pienen poikalapsen surmattavaksi, mutta lapsi alkaa syyttää häntä rikoksista. Väinämöinen suuttuu ja lähtee, mutta sanoo palaavansa, kun häntä kaivataan. Jotkut ihmiset rinnastavat tämän taulun suomalaisen muinaisuskon väistymiseen kristinuskon tieltä. (Pitäisi varmaan joskus lukea Kalevala kokonaan...)


Velisurmaaja-taulusta (v. 1896) olen tykännyt, jo ennen kuin edes tiesin sen nimeä tai aihetta.


Ad Astra ("Tähtiin", v. 1896) oli yksi Gallen-Kallelan rakkaimmista töistä, jotka hän piti itsellään. Taulu kuvaa ylösnousemusta: "Maailman vapauttajan asento ristinpuulla - eikö se voisi symboloida myöskin sitä, mitä ihminen, joka on kaiken kärsinyt ja kaikesta vapautunut, tuntee?", muistelee Gallen-Kallela teosta vuonna 1920.


Tarvaspään pihassa on mukava kahvila vähän ränsistyneessä pitsihuvilassa. Kahvilaan mahtuu paljonkin virkistystä kaipaavia näyttelyvieraita, mutta tällä kertaa meitä oli vain kaksi. Liekö se ollut koko päivän ensimmäinen rauhallinen hetki, kun toisen huoneen liinat olivat vinossa ja tuolit sekaisin ;-) Tuolit olivat oikein hauskaa matalaselkänojaista mallia.

Lankalauantaina

Kaikenlaista kevät- ja muuta puuhaa on meneillään, joten blogille ei ole oikein ollut aikaa. Mutta täällä ollaan, iloisella mielellä ja tohinan keskellä keväästä nauttien!

Aurinkoista pääsiäistä teille kaikille toivottavat Kuukki, Mimosa, Sambu ja tiput!

Oranssi kesä

Loman alkajaisiksi pidin pienet juhlat; mukavia vieraita ja rentoa yhdessäoloa. Lisäksi olen ehtinyt nauttia auringosta, pyöräilystä ja uimisesta Suomen Etelässä Hangossa. Heitin vihdoin myös talviturkin pois ;o)

Kilometrien pituisten hiekkarantojen lisäksi Hangossa on uskomaton vesitorni! On ihanaa, että kaupungin päättäjillä on ollut rohkeutta valita kaupungin ylle kohoavan tornin väriksi syvän oranssi. Alempi kuva kertoo, mistä tornin väri on keksitty; siinä on Gunnarsin rannalta poimimiani kiviä tornin jalalla.


Tänään tuli soitto, jota olin jo ehtinyt odotella. Sain hyviä uutisia!