Sadonkorjuuta ja myyjäiset

Viikonloppuna törmäsin tuulahdukseen lapsuudesta; kaupassa myytiin irtomunia!

Onnellisena täytin kennon niillä. Ja ostinpa vielä samaisen Sjöbergin puikulapottujakin.

Metsä kutsui kolmena päivänä, sillä marjastus jatkuu vielä. Ja voi harmi, metsät ovat täynnä poimimattomia mustikoita! Ensi kesänä ei tätä virhettä tapahdu, että minun mustikkakiintiöni jäisi metsään, sen takaan!

Löysin myös elämäni ensimmäiset suppikset! En ole koskaan ennen nähnyt niitä, mutta nyt tiedän, missä ne luuraavat. Onko jollain hyvä suppispiirakan ohje, ilman pekonia??? Ottaisin mielelläni sen.

Samainen Sjöberg oli ehtinyt tuotteineen myyjäisiinkin. Kuka voisi vastustaa Annabellia, Challengeria tai Nicolaa?!

Frankin puutarhapäiväkirjat

Vuoden 1955 maaliskuussa Frank saa remontit tehdyksi (vinttihuone valmis, askarteluhuone tapetoitu) ja voi keskittyä ajattelemaan tulevaa kesää. Maaliskuun 24:s hän tilaa taimia puutarhaansa:

Avomaan(?)viini 1
Villiviini 2
Rosa rugosa Hansa 1 (kurtturuusu)
Syreenihortensia 2
New Dawn 1 (vaaleanpunainen köynnösruusu)
Peace 2 (ruusu)
Crimson Glory 2 (teeruusu)
Metsämansikka 100
Victoria-kukka 1 (syysasteri/jättilumme?)
Cydonia 2 (Kvitteni?)


Harrastelijapuutarhuri löytää puutarhakalenterista tärkeää tietoa ja joka kuulle ohjeet, mitä puutarhassa pitäisi tehdä. Toukokuun toimiin kuuluu mm. ruusujen myrkyttäminen DDT:llä, mutta DDT:n käytöstä ei Frankin päiväkirjassa ole merkintää, vaikka jollain hän myrkyttää omenapuut. DDT:n käyttö puutarhassa kielletään Suomessa vasta 15 vuoden kuluttua vuonna 1969.


Toukokuu on kiireistä aikaa; Frank istuttaa tilatut kasvit samoin kuin perunat, leikkaa ruohikon, istuttaa porkkanat, palsternakat, yrtit ynnä muut keittiöpuutarhaan. Touhua riittää aamusta iltaan.


Kesäkuussa Frankilla on apulainen, koska päiväkirjaan on kirjattu tekemiset nuoremman ihmisen käsialalla: Ruohomattoa paikattu, autotallin seinusta uudelleenrakennettu kivistä, herneet, pavut ja kurkut istutettu.

Heinäkuussa Frank saa jo mansikoita useita litroja päivässä. Peruna on kukassa 28. heinäkuuta. Mutta elokuussa alkaa varsinainen sadonkorjuu: Litratolkulla mansikoita ja vattuja, ensimmäiset kurkut 11. päivä, ja 10 litraa viinirypäleitä kuun puolivälin jälkeen. Loppukuussa kurkkuja tulee kymmenittäin. Mitä Frank tekee näillä puutarhan antimilla? Onko hänellä keittiössä ahertava vaimo vai myykö hän satoa naapureille? Se jää salaisuudeksi.


Frank on tehnyt vuoden 1955 puutarhakalenteriinsa myös seuraavan vuoden merkinnät. Saiko hän vuoden 1956 kalenterin liian myöhään vai oliko vuosien satojen vertailu helpompaa, kun tiedot olivat samassa kirjassa?


En tiedä, mutta minullapa on vuoden 1956 puutarhakalenteri odottamassa sitä aikaa, jolloin omistan ikioman puutarhan tai edes pienen pihan!

Tästä nousee maineenne

Pallukkakynttilöiden (ja "jalkojen") euron hintaan sisältyi myös painotuote vuodelta 1960. Luulen, että siitä on minulle paljon iloa!


Edellinen omistaja lienee ollut oikea kakkumaakari, jonka bravuurinumero on ollut tosca- tai ambrosiakakku. Tämä aukeama on nimittäin useimmin avattu, ainakin töhryjen määrästä päätellen. Ja onhan tuossa ikioma kakku oululaisillekin!


Vihkosessa on ihanat kuvat. Kovin monta niitä ei ole, suurin on tuo keskiaukeaman leivonnaiskuva. Mutta näistä kattauskuvista näkee niin hyvin tuon ajan tyylin. Yksinkertaista, selkeää ja kaunista.


Mainokset ovat huvittavia, niin hillittyjä verrattuna nykyisiin. Mainoslauseet ;-D


Tuollainen kotona leivottu pitkopulla maistuisi kyllä milloin tahansa!


En tiedä, miten ihmeessä olen tullut toimeen ilman tätä mainiota vihkosta. Sen 107 leivinohjetta taatusti tekevät maailmasta paremman - ainakin maukkaamman ;o)

Elämänohje vuoden aluksi

Hyvän uuden vuoden toivotukset teille lukijani! Uusi vuosi vierähti maalla pohjoisessa pienemmän kummilapseni perheen kera. Kummilapsi oli kiteyttänyt hyvän elämän edellytykset yhteen suomalaiseen sananlaskuun:


Itse hän on jo kauan toiminut sananlaskun mukaan; kanalanhoito on hänen vastuullaan ja hän käy joka aamu yhtä innokkaana ruokkimassa kanat ja Yrjänän ennen kouluunlähtöä ja samoin koulun jälkeen iltapäivällä. Silloin hän myös kerää munat, puhdistaa ne ja laittaa valmiiksi kennoihin. Jos joskus joku muna lipsahtaa puhdistuksessa rikki, herkkupalan saa hänen koiransa.



Hyvässä hoidossa Yrjänä on vain komistunut ja kanat pyöräyttävät munan per heltta joka päivä. Maukkaat ja pehmeät munat ovat niin suosittuja, että niitä menisi tuttaville ja naapureille jopa enemmänkin.


Yhtenä iltana kummilapsi lueskeli keittokirjaa ja löysi sieltä ohjeen, jota halusi samantien kokeilla. Niinpä seuraavana aamuna söimme hänen tekemäänsä maukasta munavelliä!

Hukkareissu

Etsittiin siskon kanssa eilen kantarelleja ja suppilovahveroita. Siis etsittiin - tuntitolkulla - ei löydetty. Eikä niitä puolukoita, joita ei viimeksi maltettu poimia. Joku järkevämpi oli malttanut ;o) Nytpähän opittiin, että aina kun metsässä on käden ulottuvilla herkkuja, ne on viisainta kerätä samantien mukaan. Sieniveitsi vain kolisi tyhjässä sankossa kun kuljin metsässä. Metsä (sama) oli ihan erilainen kuin viimeksi; kuiva ja lämmin, joka askeleella risut ja oksat raksahtelivat poikki (miten niitä olikin maa ihan täynnä), sammal littaantui ja jäkälä mureni. Mikä ero viime kertaan! Silloin metsä oli raikas ja tuoksuva, rahkasammal kirkkaanvihreä pehmeä matto, valkoinen jäkälä pullahtanut kosteudessa pallukoiksi.


Jotain muuta kyllä löydettiin: Pieniä mutkaisia, mäkisiä ja kapeita teitä, joilla jokainen vastaantuleva auto sai sydämen pompahtamaan säikähtäneenä, kun tien leveys ei meinannut riittää molemmille. Keskellä korpea ahdistava, liian tiukkaan rakennettu mökkikylä, jossa en itse haluaisi mistään hinnasta lomailla. Sen vastapainoksi aito pieni maalaiskylä, jossa hiekkatiet kulkevat melkein talojen pihojen läpi, vanhoja rakennuksia, ei yhtään ainutta aitaa talojen ympärillä ilmoittamassa, että tässä menee meidän tontin raja. Punamullalla maalattu hyyssi keskellä metsää. Tyrskyävä meri ja kalliot, joihin laskuvesi on jättänyt valkoiset suolareunat. Itse asiassa aika hyvä päivä siis!

Tänään taisin löytää tämän syksyn viimeiset kantarellini. Suppilovahveroita ei edelleenkään näkynyt kuin jonkun toisen sienestäjän korissa niin paljon, että melkein putoilivat reunan yli... Ei oltu yhtään kateellisia... Tänä vuonna opittiin poimimaaan kantarelleja, ensi vuonna sitten suppiksia! Päätettiin siskon kanssa bookata hänen ystävättärensä (ihan pro sienihommassa) opettajaksi ensi kesänä, hyvä ettei soitettu samantien metsän laidalta ;-D


Arvonta tuossa alapuolella jatkuu, tervetuloa osallistumaan!

Kuukakkuja

Töissä on ollut oikea Aasia-makujen viikko. Ensin työkaveri maistatti grillattuja heinäsirkkoja ja sudenkorentoja, joita pitää itse suurena herkkuna, vietnamilainen kun on. En syönyt, yäk. Minulla eksoottisten juomien ja ruokien maistamisen raja menee kutakuinkin siinä muurahaisviinan ja torakkavartaiden välissä. Sitten tuli kiinalaisilta asiakkailta kuukakkuja, jotka olivat ihan syötäviä, vaikka eivät ole makeita kuten päältäpäin voisi kuvitella.


Anteeksi kuvien teknisesti surkea laatu, näpsäisin ne kännykällä ennen kuin viimeisetkin murut oli syöty. Kuukakuista on erilaisia versioita, näissä oli täytteenä punapapua, pähkinöitä, seesaminsiemeniä, lihaa ja munankeltuaista.


Kiinalaiset viettävät keskisyksyn juhlaa eli kuujuhlaa eli lyhtyjuhlaa (kiinaksi zhōngqiūjié 中秋節) kuukalenterin 8. kuukauden 15. päivänä eli meidän kalenterissa juhla osuu tänä vuonna syyskuun 22. päiväksi. Ja me ahmatit söimme jo kaikki kuukakut ;o)

Olen kerran osunut kuujuhlan aikaan Hong Kongiin ja silloin menimme illaksi saaren toiselle puolelle hiekkarannalle mukanamme herkkuja. Oli aika erikoinen ja mukava tunnelma istuskella pimenevässä illassa kiinalaisten ympäröimänä, vain lyhtyjen valossa ja aaltojen loiskiessa rantaan, sillä täysikuu pysyi piilossa. Kaikki olivat omissa seurueissaan eikä (suomalaisista poiketen) kukaan juonut, ollut humalassa tai rähinöinyt.


Kuukakut tulivat ihanassa punaisessa peltirasiassa. Kiinalaisten mielestä punainen tuo onnea, samoin (kulta)kalat, sillä ne symboloivat yltäkylläisyyttä ja vaurautta.