Keltaista pastellia ja helsinkiittiä

Perjantaina minulla oli tilaisuus käydä paikassa, johon ei yleensä maijameikäläisellä ole juuri asiaa ja minäkin kävin vain Engel-salissa. Engel-sali sijaitsee entisessä Matruusirakennuksessa, joka on valmistunut 1820.

Paikka on tietysti Merikasarmi Helsingin Katajanokalla.

Katajanokka on minusta aina ollut ihana alue ja minä onnellinen olen jopa asunut siellä hetken aikaa vuosia sitten. Jäänmurtajat tuovat siihen tällaisen laivabongarin mielestä oman erityisen leimansa. Ainoa mikä pilaa Katajanokan henkeä ovat ns. uuden puolen punatiiliset kerrostalot (ymmärrettävästi niistä ei ole kuvan kuvaa...).

Mutta miksi kaikille jäänmurtajille ei voi lähettää postia?

Nyt jälkikäteen huomasin, että kirjasto on kuitenkin "avoinna kaikille kiinnostuneille".

Pohjolan valkea kaupunki

on Oulu, kaikkihan sen tietää. Vai tietääkö? Sillä myös Helsingistä käytetään samaa nimitystä. Ja ainakin tällä hetkellä Helsinki on valkoinen.

Olin viime viikolla seminaarissa Helsingin keskustassa ja menin sinne (uhka)rohkeasti omalla autolla. Valmistauduin mielestäni hyvin: Katsoin reitin Googlesta, tulostin sen kuvina ja lähdin matkaan riittävän ajoissa. No tietysti siinä kävi niin, että Keskusta-kyltit ohjasivat minut ihan toiselle reitille eli loppumatka piti ajella lumipöperössä improvisoiden. Jossain kohti tajusin olevani pian päävartiolla ja kauppatorilla - kauhistus, sinne asti en missään tapauksessa halua! Niinpä tein pikapäätöksen oikaista Kruununhaan läpi, koska minun piti osua Kluuvin parkkihalliin.


Se oli ihan vikatikki: Kadut niin täynnä lunta kuin voi olla, pysäköidyt autot tukkivat koko ajan jommankumman kaistan, muitakin sinne harhautuneita(?) autoilijoita ja vielä traktoreita aurauspuuhissa.

Jollain ihmeen keinolla selviydyin lopulta perille ilman haavereita ja vieläpä parkkihallista seminaaripaikkaan Unioninkadulle ajoissa ennen tilaisuuden alkamista. No, en tietystikään niin ajoissa, että olisin ehtinyt nauttia siellä aamukahvin, mutta kuitenkin, pyyhin enimmät hiet otsalta, istuin paikalleni ja olin tyytyväinen itseeni ;o)


Ja sama juttu seminaarin jälkeen... Parkkihallista tultiinkin ulos eri puolelle Kaisaniemenkatua kuin Google oli minulle ilmoittanut ja kohta huomasin kaukana edessä häämöttävän Kallion kirkon - oivalsin ajavani kohti Hakaniemeä. Ei se mitään, voisin vaihtaa Käpylässä kaupungin länsipuolelle, siinähän menee se leveämpi väylä, mikä sen nimi nyt olikaan..? Näin suunnittelin, mutta kappas, olin väärällä kaistalla ja oikea risteys livahti ohi, joten taas piti ottaa omat aivot käyttöön (kova päivä aivoille, niin paljon luovaa ajattelua ;-D) Käännyin seuraavasta risteyksestä ja sama juttu kuin aamulla: Summittaista liukastelua kapeilla kaduilla, muljahtelua auraamattomissa liikenneympyröissä ja lopulta löysin itseni yllättäen Helsingin Messujen "takapihalta" Pasilasta. Olin ihan tohkeissani: Jee, tästä osaan eteenpäin!


Voihan se olla, että ensi kerralla turvaudun julkisiin kulkuneuvoihin.